ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset #202
Ulkonäkö
Paino
25–40 kg
Säkäkorkeus
urokset 58–67 cm, nartut 55–62 cm
Väritys
valkoinen erikokoisin oranssein tai erisävyisin tumman meripihkan värisin merkein, valkoinen erikokoisin suurin kastanjanruskein merkein, valko-vaaleaoranssipäistärikkö, valko-kastanjanruskea kimo
Italianseisoja (ital.bracco italiano) on italialainenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 7 (Seisovat lintukoirat). Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia italianseisojan pentueita vuosittain.
Ulkonäkö
Italianseisoja on rakenteeltaan vahva ja tasapainoinen koira, jonka metsästysominaisuudet ovat erinomaiset. Väriltään se on valkoinen, jossa on erikokoisia oransseja tai tumman meripihkanvärisiä merkkejä, valko-vaaleaoranssi päistärikkö tai valkokastanjanruskea kimo (ruskea-roan). Symmetriset merkit päässä ovat toivottavia. Koiran raajat ovat jäntevät, ääriviivat selväpiirteiset ja lihakset hyvin kehittyneet. Uroksien säkäkorkeus on 58–67 cm, narttujen 55–62 cm. Italianseisojat painavat täysikasvuisina 25–40 kg säkäkorkeudesta riippuen. Häntä typistetään yleensä 15–25 cm:n pituiseksi, mutta Suomessa typistäminen on kiellettyä.
Ruskea-roanValko-oranssi italianseisojan pentu
Luonne ja käyttäytyminen
Italianseisoja on luonteeltaan tasapainoinen, avoin, riistaviettinen ja hyväntahtoinen ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan. Rotu soveltuu edelleen erinomaisesti alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa seisovana lintukoirana. Metsästyskäyttö on Italiassa erittäin yleistä.
Alkuperä
Rotu on alkuperältään ikivanha, ja osa italialaisista koira-asiantuntijoista uskoo sen olevan yksi kaikkein vanhimmista metsästyskoirista. Heidän mukaansa se olisi foinikialaisten mukanaan tuomien kevyiden vinttikoirien ja paikallisten raskaampien molossikoirien välisten risteytysten tulos. Toisen teorian mukaan italianseisoja olisi syntynyt vasta 1600-luvun lopulla lintukoiran ja ajokoiran välisestä risteytyksestä.
Rotua tai sen mahdollista kantamuotoa on kuitenkin kuvattu freskoissa jo 1300-luvulla, ja niiden perusteella sen rotutyyppi on säilynyt muuttumattomana vähintään kyseiseltä ajalta asti. Se on jalostettu linnunmetsästykseen, ja se on sopeutunut alkuperäisestä verkkometsästyksestä nykyiseen ampumalla tapahtuvaan metsästykseen.
Terveys
Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Italianseisojan tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, atopia, allergiat ja mahalaukunkiertymä.
Noin 87%:lla italianseisojista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 4%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 20%:lla rodun edustajista. Italianseisojan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa, ruoka-aineyliherkkyyttä ja muita iho-ongelmia. Atopiassa ja allergiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Syvärintaisuus altistaa mahalaukunkiertymälle. Mahalaukun kiertyminen sulkee mahansuun ja mahanportin niin, ettei mahalaukun sisältö pääse kulkemaan mihinkään suuntaan. Koiralle tulee vakavia hengitys- ja verenkiertovaikeuksia ja se joutuu sokkiin. Jos koiraa ei saada nopeasti eläinlääkärin hoitoon, se monesti menehtyy kiertymään. Yksi italianseisojan yleisimmistä kuolinsyistä on mahalaukunkiertymä.
