CA 125

CA 125 (engl. carbohydrate antigen 125) eli MUC16 (engl. mucin 16) on musiineihin kuuluva glykoproteiini. Se esiintyy sarveiskalvon, sidekalvon, hengitysteiden ja naisen lisääntymiselimistön epiteelin solukalvoilla. Sen pitoisuuden määritystä verestä käytetään kasvainmerkkiaineena munasarjasyövässä. Sitä koodaava geeni MUC16 sijaitsee ihmisellä kromosomissa 19.

Rakenne

CA 125:n rakenne kaavamaisesti.

CA 125 koostuu 22 152 aminohaposta sekä niihin O-glykosylaatiolla liittyneistä glykaaneista. Sen molekyylimassa on 2,5 mDa, josta glykaanien osuus on jopa 80 %. Glykaanit liitetään proteiinisynteesin jälkeisessä (posttranslationaalisessa) muokkauksessa seriini- ja treoniinitähteisiin. Yleisimmät liitettävät glykaanit ovat galaktoosi, N-asetyyligalaktosamiini, N-asetyyliglukosamiini ja N-asetyylineuramiinihappo sekä vähäisemmässä määrin fukoosi, mannoosi ja glukoosi.

CA 125:n rakenne voidaan jaotella seuraavasti:

Toiminta

CA 125 muodostaa epiteeliin taudinaiheuttajien tarttumista ehkäisevän ja soluun tunkeutumista estävän kerroksen. Lisäksi solunsisäisen osan on havaittu sitovan ERM-perheen proteiineja (engl. ezrin/radixin/moesin), mikä liittää CA 125:n solun tukirankaan. Tämän ilmiön merkitystä ei tarkkaan tunneta.

Merkitys sairauksissa

CA 125 on hyvä kasvainmerkkiaine etenkin ei-musinoosissa munasarjasyövässä ja munatorvisyövässä. Se on käyttökelpoinen myös musinoosissa munasarjasyövässä, kohdunrungon syövässä ja kohdunkaulan syövässä. Muutkin syövät voivat nostaa sen pitoisuutta.

CA 125:n on havaittu muuttuvan kuivasilmäisyydessä. Ei ole tiedossa, johtuuko tämä vähentyneestä ilmentymisestä, lisääntyneestä ektodomeenin irtoamisesta vai muutoksista glykosylaatiossa.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 Perez, Beatriz H. & Gipson, Ilene K.: Focus on Molecules: Human mucin MUC16. Experimental Eye Research, 2008-11, 87. vsk, nro 5, s. 400–401. PubMed:18289532 doi:10.1016/j.exer.2007.12.008 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ MUC16 mucin 16, cell surface associated [ Homo sapiens (human) ] 19.5.2026. National Library of Medicine, National Center for Biotechnology Information. Viitattu 29.5.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Joensuu, Heikki ym.: Syöpätaudit, s. 105. ("CA 125") 5. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2013. ISBN 978-951-656-316-2