The Dead Boys

Young Loud and Snotty

The Dead Boys provosoi yleisöään röyhkeillä sanoituksilla ja laulaja Stiv Batorsin itsetuhoisella teatraalisuudella. Bators kiemurteli lavalla, viilsi rintaansa rikotulla lasilla ja esitti hirttäytymistä mikrofonin johdolla.

The Dead Boys keräsi pian runsaasti huomiota lavaesiintymisillään. Yhtye soitti usein CBGB-rock-klubilla, jonka omistaja Hilly Kristal ryhtyi pian yhtyeen manageriksi.

Kristal auttoi heitä saamaan levytyssopimuksen Sire Recordsilta, ja debyyttialbumin tuottajaksi valittiin Genya Ravan. Tuleva tähtituottaja Bob Clearmountain toimi levyn äänittäjänä. Young Loud and Snotty albumi julkaistiin lokakuussa 1977. Albumilta löytyy yhtyeen uran tunnetuin kappale ”Sonic Reducer”.

We Have Come for Your Children

The Dead Boys kiersi klubeja ja pääsi lämmittelemään esikuvaansa Iggy Popia Yhdysvalloissa sekä soitti Englannissa keikkoja Damnedin kanssa. Vaikka albumi sai myönteisiä arvioita, The Dead Boys huomasi pian, että punk ei juuri kelvannut amerikkalaisille rockfaneille suurkaupunkien ulkopuolella. Albumin myynti oli aluksi pettymys, eikä Sire ollut tyytyväinen tappiollisiin lukuihin.

Seuraavaa albumia varten suunniteltiin tuottajaksi Lou Reediä. Kuitenkin Sire valitsi tuottajaksi Creamin entisen tuottajan Felix Pappalardin. Yhteistyö ei sujunut: entinen hippituottaja ei ymmärtänyt bändin raivokasta soundia, ja Cheetah Chrome yritti epätoivoisesti houkutella The Stooges -kitaristi James Williamsonia ottamaan homman hoitaakseen, tuloksetta.

Vuonna 1978 The Dead Boys julkaisi toisen albuminsa We Have Come for Your Children. Albumilla Joey Ramone ja Dee Dee Ramone laulavat taustoja. Levyllä on kappale ”Ain’t It Fun”, joka on yhtyeen tunnetuimpia.

Yhtyeen oli peruttava levyn markkinointia varten suunniteltu kiertue, kun rumpali Johnny Blitz joutui New Yorkissa ryöstön uhriksi ja oli lähellä kuolla puukon iskuihin. Hänen hoitokuluihinsa kerättiin rahaa CBGB:llä järjestetyissä Blitz Benefit -konserteissa, joissa esiintyivät muun muassa näyttelijät John Belushi ja Divine sekä Blondien ja Ramonesin jäseniä. Johnny Blitzin ollessa sairaalassa rumpuja konsertissa soitti New York Dollsin rumpali Jerry Nolan.

Yhtyeen hajoaminen

Yksi The Dead Boysin viimeisistä esiintymisistä päätyi Lech Kowalskin ohjaamaan rock-dokumenttiin D.O.A.: A Rite of Passage. The Dead Boysin levy-yhtiö Sire Records painosti yhtyettä muuttamaan tyyliään ja musiikkiaan valtayleisölle sopivammaksi, ja tämä johti bändin hajoamiseen vuonna 1979. Sire kuitenkin vaati sopimuksen mukaista kolmatta albumia. Kompromissina päätettiin äänittää livealbumi CBGB:llä. Bators, halveksien Sireä, lauloi tahallaan mikrofonin ohi koko keikan ajan, mikä teki humalaisesta äänityksestä käyttökelvottoman. Sire hylkäsi albumin; Bomp Records osti oikeudet ja julkaisi levyn Night of the Living Dead Boys vuonna 1981 Batorsin studiolaulettujen vokaalien kera.

Myöhemmät vuodet

Stiv Bators yritti järjestää yhtyeelle kiertuetta vuosien 1979–1980 vaihteessa, mutta muu yhtye ei suostunut osallistumaan, joten hän lähti tien päälle sooloartistina uuden kokoonpanon kanssa. Samalla ryhmällä hän nauhoitti suuren osan soolodebyytistään Disconnected (1980).

The Dead Boys esiintyi satunnaisesti yhdessä 1980-luvun aikana. Vuoden 1986 Halloween-keikka New Yorkin Ritzissä julkaistiin myöhemmin livealbumina Live at the Ritz 1986 ja laajennettuna versiona vuonna 2024 nimellä Return of the Living Dead Boys. Vuonna 1987 alkuperäinen The Dead Boys meni viimeisen kerran studioon. Se äänitti yhdessä singlen ”All The Way Down/Nights Are So Long” (1987) Singlen avulla oli tarkoitus markkinoida reunion-keikkoja, mutta yhteistyö päättyi yhtyeen jäsenten sisäisiin riitoihin.

Bators kokeili myös näyttelijänuraa ja esiintyi John Watersin elokuvassa Polyester. Hän perusti Wanderersin Sham 69:n entisten jäsenten kanssa ja julkaisi albumin Only Lovers Left Alive (1981). Sen jälkeen hän perusti Damnedin entisen kitaristin Brian Jamesin kanssa goottipunk-yhtyeen The Lords of the New Church, joka julkaisi kolme albumia vuosina 1982–1988. Stiv Bators kuoli 4. kesäkuuta 1990 Pariisissa saatuaan vammoja auton törmättyä häneen.

The Dead Boysin elossa olevat jäsenet ovat esiintyneet muutamia kertoja yhdessä, esimerkiksi syyskuussa 2004 he kokoontuivat yhtä hyväntekeväisyysesiintymistä varten Clevelandissa. Vuonna 2005 he soittivat toisen hyväntekeväisyyskeikan CBGB-klubilla. Cheetah Chrome puolestaan levytti Jeff Dahlin kanssa sekä soitti yhtyeissä Ghetto Dogs ja Shotgun Rationale. Hän soitti kitaraa Ronnie Spectorin albumilla Siren, jonka tuotti Dead Boysin vanha tuottaja Genya Ravan, ja julkaisi Solo-nimisen sooloalbumin vuonna 2013.

Studioalbumit

• Young Loud and Snotty (1977)
• We Have Come for Your Children (1978)

Myöhemmät julkaisut

• Night of the Living Dead Boys (1981)
• The Return of the Living Dead Boys DVD (1987)
• Liver Than You’ll Ever Be (1988)
• Younger, Louder and Snottier (1997)
• Twistin’ on the Devil’s Fork: Live At CBGB’s (1998)
• All This and More (1998)
• 3rd Generation Nation (1999)
• Live At CBGB’s 1977 (2009)

Singlet

• ”Sonic Reducer” (1977)
• ”Tell Me” (1978)
• ”Search and Destroy” (1977)
• ”All The Way Down/Nights Are So Long” (1987)
• ”Buried Gems” (2000)
• ”Paul Sherry goes Back – The Paul Sherry Sessions” (2007)