Eeva Kilpi

Eeva Kilpi
Eeva Kilpi (2008).
Eeva Kilpi (2008).
Henkilötiedot
Koko nimi Eeva Karin Kilpi
Syntynyt18. helmikuuta 1928
Hiitola, Suomi
Kuollut27. kesäkuuta 2026 (98 vuotta)
Espoo
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo; 18. helmikuuta 1928 Hiitola – 27. kesäkuuta 2026 Espoo) oli suomalainen kirjailija. Kilpi käsitteli laajassa runo- ja proosatuotannossaan muun muassa luonnon, evakkokarjalaisuuden ja naiseuden teemoja. Kilven teoksia on käännetty yli 20 kielelle.

Elämä

Eeva Salo syntyi vuonna 1928 Hiitolassa Laatokan Karjalassa, joka pakkoluovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle. Kilven vanhemmat olivat liikemies Solmu Aulis Aimo Salo ja Helmi Anna Maria Saharinen. Kilpi on kuvaillut lähtökohtiaan ”hyvin tavallisiksi” ja kertonut lukeneensa nuorena muun muassa Saima Harmajan runoja.

Salo kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineinaan englanti, estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus sekä sivuaineena taidehistoria.lähde?

Vuosina 1949–1966 Kilpi oli naimisissa runoilija-kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa.

Kilpi valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Hän toimi englannin kielen tuntiopettajana Helsingin kaksoisyhteislyseossa vuosina 1956–1957 ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959.

Kilpi toimi Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–1973. Vuosina 1970–1975 Kilpi toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestön Suomen PENin puheenjohtajana. Vuonna 1974 Kilpi uhkasi erota PENin puheenjohtajan tehtävästä painostakseen PENin johtokuntaa allekirjoittamaan julkilausuman, jolla tuettiin Neuvostoliiton karkottamaa Nobel-kirjailijaa Aleksandr Solženitsynia.

Kirjallinen tuotanto

Kilpi on sanonut, että hänen tuotannossaan erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto.

Evakkokarjalaisuutta Kilpi on käsitellyt muun muassa romaaneissaan Elämä edestakaisin (1964), Elämän evakkona (1983) sekä novellikokoelmassa Noidanlukko (1959). Omaelämäkerralliset muistelmaromaanit Talvisodan aika (1989), Välirauha, ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993) sijoittuvat Hiitolaan, Kolkontaipaleelle, Vuoksenniskalle ja Imatralle. Rajattomuuden aika (2001) on kertomus Kilven varhaislapsuudesta Karjalassa ennen sotia. Kilpi on pohtinut teoksissa Karjalan menettämistä ja unelmaa sen takaisin saamisesta. Kilpi on sanonut pettyneensä siihen, miten harva on kirjoittanut hänen kanssaan samaan aikaan evakoista.

Luonnolla on keskeinen asema lähes kaikissa Kilven kirjoissa ja runoudessa. Novellikokoelma Kuolema ja nuori rakastaja (1986), Häätanhu (1973) ja Naisen päiväkirja (1978) kertovat kaikki ihmisen tai tarkemmin sanottuna naisen suhteesta luontoon ja elämän kiertokulkuun. Teoksissa keski-ikäinen nainen asuu yksin keväästä syksyyn mökissä metsän keskellä ja tarkkailee luonnon rytmiä, kuten Kilpikin kesäpaikassaan Etelä-Savossa.lähde?

Kilpi käsittelee teoksissaan myös ihmisen vastuuta luonnosta. Hän on myös itse aktiivinen ympäristönsuojelija. Kilven runokokoelma Animalia (1987) nosti esiin eläinten oikeuksia.

Naiseus ja feminismi ovat tärkeitä teemoja Kilven tuotannossa. Proosateos Tamara (1972) kuvaa seksuaalisesti aktiivisen naisen ja vammaisen miehen suhdetta. Teos myi aikoinaan hyvin, mutta sai kritikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Kilven mukaan hänen pyrkimyksensä oli rikkoa teoksen avulla seksuaalisia tabuja.

Palkinnot

Teokset

Novellikokoelmat
Romaanit
Muistelmaromaanit
Runokokoelmat
Esseekokoelma
Kuunnelma

Lähteet

  1. ↑ Louniala, Olii-Pekka: Elämäkerturi ja ystävä muistelee Eeva Kilpeä: ”Aikaansa edellä” 27.6.2026. Yle. Viitattu 27.6.2026.
  2. ↑ Silvander, Lauri – Mattila, Mikael: Eeva Kilpi on kuollut Ilta-Sanomat. 27.6.2026. Viitattu 27.6.2026.
  3. ↑ Soininen, Ville – Freyborg, Hanna: Kirjailija Eeva Kilpi on kuollut Helsingin Sanomat. 27.6.2026. Viitattu 27.6.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Kalemaa, Kalevi: ”Kilpi, Eeva (1928–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 153–154. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 347–348. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  6. ↑ SKS palkitsi Eeva Kilven. (Arkistoitu – Internet Archive) Finlit.fi
  7. ↑ Eeva Kilven teosten käännökset
  8. 1 2 3 Haavikko, Ritva (toim.): ”Henkilötietoja kirjailijoista”, Miten kirjani ovat syntyneet 2. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09626-1
  9. 1 2 3 4 5 6 7 Hänninen, Ville: Eeva Kilpi: ”Seksuaalisten tabujen rikkominen oli tietoinen pyrkimykseni, eikä se ollut miulle vaikeeta, nautin siitä” Suomen Kuvalehti. 9.2.2019. Viitattu 29.12.2025.
  10. 1 2 3 4 Eeva Kilpi WSOY. Viitattu 9.10.2020.
  11. ↑ Riihinen, Eleonoora: Eeva Kilpi oli yksi Suomen merkittävimmistä ja rakastetuimmista taiteilijoista. Helsingin Sanomat, 28.6.2026, s. A 12–13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2026.
  12. ↑ Lindfors, Jukka: Eeva Kilpi - luonto ja evakkokarjalaisuus Elävä arkisto. 26.9.2008. Yle. Viitattu 20.4.2014.
  13. ↑ Kaartinen, Marjo – Salmi, Hannu – Tuominen, Marja: Maamme: Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 228. (Marja Tuominen: Sota joka ei koskaan päättynyt) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0
  14. ↑ Eeva Kilvelle Pro Carelia -ansiomerkki Turun Sanomat. 16.4.2016. Arkistoitu 19.4.2016. Viitattu 25.4.2016.
  15. ↑ Gustafsson, Miia: Suomen vanhimman kirjallisuuspalkinnon saa evakoista kirjoittanut Eeva Kilpi: ”Olemme näköjään unohtaneet oman menneisyytemme.” Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2017.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla