Taloushistoria
Espanjan teollistuminen alkoi 1700-luvun loppuvaiheessa, ja se jatkui koko 1800-luvun. Teollistuminen kuitenkin keskittyi vain pieneen osaan valtiota. Tekstiiliteollisuus kehittyi Kataloniassa ja rauta- ja terästeollisuus Baskimaassa. Espanjan talouskasvu oli kuitekin selvästi hitaampaa kuin Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa, joten se jäi selvästi näitä jälkeen kehityksessä.
Francisco Francon noustua sisällissodan jälkeen maan johtoon Espanjan talous seurasi lähes kahden vuosikymmenen ajan tietynlaista autarkiaa, jossa pyrittiin kansalliseen omavaraisuuteen. Valtio puuttui siksi voimakkaasti talouteen ja määräsi korkeat suojatullit, sääteli valuutta ja valvoi tuontia. Vuonna 1941 perustettiin Instituto Nacional de Industria, jonka kautta valtio omisti monia yrityksiä. Espanja joutui myös ulkovaltojen seurauksena eristyksiin taloudellisesti, eikä maa saanut esimerkiksi Marshall-apua eikä jäsenyyttä monista kansainvälisistä järjestöistä.
Autarkia epäonnistui, ja Espanja joutui 1950-luvun lopulla taloudellisen katastrofin kynnyksellä luomaan vakauttamissuunnitelman. Teknokraattien vuonna 1959 hahmottelema suunnitelma mahdollisti vapaamman markkinatalouden ja Espanjan liittymisen kansainväliseen kapitalistiseen talouteen. Suunnitelma loi puitteet kasvulle, joka tunnetaan Espanjan talousihmeenä. Espanjan talous kasvoi vuosien 1960 ja 1974 aikana 6,6 prosenttia vuodessa. Vain Japanin talouskasvu oli tuona aikana nopeampaa. Samalla esimerkiksi maataloudesta tuli vähiten työllistävä ala, kun sen parissa oli aiemmin työskennellyt suurin osa työvoimasta.
Talousihme syntyi useasta eri tekijästä. Ulkomaiset sijoitukset kasvoivat uuden taloussuunnitelman aikana. Yhdysvalloista tuli erityisesti sijoituksia, ja toiseksi merkittävin sijoittaja oli Länsi-Saksa. Samaan aikaan matkailu kasvoi huomattavasti. Länsi-Euroopan varakkuus mahdollisti matkailun kasvun, ja Espanjan rannat, lämpö ja halvat hinnat houkuttelivat maahan huomattavasti vieriailijoita. Espanjasta lähti vuosien 1959–1974 yli miljoona asukasta ulkomaille töiden perässä. Näiden rahalähetyksetkin olivat merkittävässä roolissa talouskasvussa. Esimerkiksi vuonna 1973 Espanjaan tuli yli miljardi dollaria rahalähetyksinä.
Talouskasvu auttoi Espanjan teollisuutta uudistumaan ja monipuolistumaan. Ajoneuvoteollisuus kasvoi erityisen nopeasti. Espanjassa valmistettiin ennen 1960-lukua vain vähän autoja, mutta 1980-luvun lopulla maassa tuotettiin noin 1,5 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa. Siellä oli Fordin, Renault'n, General Motorsin ja SEATin tehtaita.
Espanjan talouskasvu pysähtyi vuoden 1973 öljykriisiin, joka toi epävarmuutta maailmantalouteen. Ongelmat kasaantuivat Francon kuoleman jälkeen 1975, kun maa ajautui poliittiseen epävakauteen. Työttömyys kasvoi vuoden 1975 neljästä prosentista vuoden 1980 yhteentoista prosenttiin. Työttömyys oli huipussaan vuonna 1985, jolloin yli viidennes oli työttömiä.
Asturian ja Baskimaan teollisuutta olivat 1970- ja 1980-luvuille asti hallinneet rauta- ja terästeollisuus sekä laivanrakennus. Alat alkoivat kuitenkin hiipua vanhentuneen tekniikan ja energian hinnan kasvun takia. Raskas teollisuus alkoi korvaantua tieteeseen ja tekniikan keskittyvillä yrityksillä.
Pankkialaa säädeltiin tiukasti vuoteen 1974 asti, jolloin sitäkin alettiin yksityistää muiden aloiden tavoin. Ulkomaalaisten pankkien toiminta sallittiin 1978, ja 1990-luvun alussa maassa toimi jo useampien ulkomaalaisten pankkien konttoreita.
Espanjan talous kääntyi jälleen kasvuun 1980-luvun lopulla, kun teollisuutta uudistettiin ja maa liittyi Euroopan talousyhteisöön. Kasvu ei ollut enää aivan yhtä nopeata kuin 1960-luvulla, mutta Espanjan talous kasvoi silti nopeammin kuin suurimmassa osassa läntisen Euroopan maita. Vaikka talous kasvoi, niin inflaatio ja työttömyysaste pysyivät suhteellisen korkeina. Työttömyys oli vuonna 1990 vielä noin 16 prosenttia. Euroopan talousyhteisöön liittymisen seurauksena Espanja on joutunut seuraamaan eurooppalasta maatalouspolitiikkaa, minkä seuruaksena monet pienet tilat ovat joutuneet lopettamaan. Tuottoisa maa on kuitenkin 1990-luvun puolivälin jälkeen kasvanut keinokastelun ansiosta sekä kesantojen käyttöönoton jälkeen.
Espanjan työttömyysaste ja inflaatio alkoivat helpottua 1990-luvun aikana, mihin vaikutti erityisesti palvelualojen vahva nousu. Espanjaa auttoivat liittyminen Euroopan unionin sisämarkkinoille ja hallituksen vakauttamissuunnitelma, joka vähensi budjetin alijäämää ja inflaatiota sekä tasapainoitti valuuttaa. Espanjassa alettiin myös yksityistää valtio-omisteisia yrityksiä. Espanja teki 1990-luvulla myös uudistuksia pankkialaansa valmistuessaan liittymään Euroopan talous- ja rahaliittoon. Hallitus kannusti luomaan suurempia rahalaitoksia, ja sen seurauksena maahan on syntynyt kolme suurta ryhmittymää, Banco Santander, Banco Bilbao Vizcaya Argentaria ja CaixaBank.
Espanja otti vuonna 1999 käyttöön euron. Pesetat olivat kierrossa vuoteen 2002 asti. Espanjan talous oli 2000-luvun alussa yksi Euroopan vahvimpia, ja esimerkiksi suorat ulkomaalaiset investoinnit olivat kolminkertaistuneet 1990-luvun aikana. Maahan muutti myös 2000-luvulla huomattavasti eteläamerikkalaisia, itäeurooppalaisia ja pohjoisafrikkalaisia, jotka alkoivat työskennellä erityisesti rakennusalalla.
Euroalueen velkakriisi vuosina 2008–2009 iski erityisen vaikeasti Espanjaan. Pankit kärsivät asuntokuplan puhkeamisesta, ja Espanja hyväksyi 2012 sadan miljoonan euron tukipaketin Euroopan unionilta, Euroopan keskuspankilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta pankkien vakauttamiseksi. Espanjan hallitus joutui myös toukokuussa kansallistamaan Bankian, joka oli maan neljänneksi suurin pankki ja suurin asuntolainoittaja.
