Prefiksit maailman kielissä
Prefiksit voivat toimia johtimina eli muodostaa uusia sanoja (esimerkiksi suomen epä-reilu, englannin mini-bus ’pikkubussi’), mutta joissakin kielissä prefiksejä käytetään myös taivutukseen.
Ainakin taivutuksessa prefiksien käyttö on tosin selvästi harvinaisempaa kuin sanavartalon loppuun liitettävien suffiksien. WALS-tietokannan maailmanlaajuisessa otoksessa taivutusmorfologialtaan ”voimakkaasti prefiksoivia” eli sanoja enimmäkseen prefiksien avulla taivuttavia kieliä on vain 58, ”voimakkaasti suffiksoivia” taas 406. Euroopan kielistä lähes kaikki ovat voimakkaasti tai jossain määrin suffiksoivia, ja enimmäkseen prefiksejä taivutuksessa käyttäviä kieliä on WALS:n mukaan lähinnä Afrikassa (esimerkiksi akan, turkana, šona), Oseaniassa ja Australiassa (esimerkiksi Australian tiwi, Papualla puhuttu irarutu) ja Amerikassa (esimerkiksi navajo ja guaraní). Usein kielissä käytetään sekä prefiksejä että suffikseja. Esimerkiksi austronesialaisessa nuaulun kielessä subjektin persoona merkitään verbin eteen tulevalla prefiksillä ja ensimmäisen persoonan omistaja nominin eteen tulevalla possessiiviprefiksillä (au we-topi ’minun hattuni’, ”minä minun-hattu”), mutta kolmannessa persoonassa käytetään possessiivisuffiksia (unu-e ’(hänen) päänsä’).
Prefiksit Euroopan kielissä
Indoeurooppalaisessa kantakielessä esiintyi nominien yhteydessä käytettäviä prepositioita, mahdollisesti myös postpositioita, sekä verbien merkitystä muuntelevia adverbeja, jotka saattoivat ilmaista esimerkiksi sijaintia tai suuntaa. Näistä saattoi myöhemmissä indoeurooppalaisissa kielissä kehittyä prefiksejä.
Useissa Euroopan kielissä esiintyy kreikasta ja latinasta peräisin olevia prefiksejä, joita voidaan käyttää sekä kansainvälisessä sivistyssanastossa että joskus omaperäistenkin sanavartalojen yhteydessä, esimerkiksi
- anti- ’epä-, vasta-’, esim. antihistamiini ’histamiinin toimintaa estävä lääkeaine’, antisankari ’epätyypillinen sankari’
- auto- ’itse’, esim. autofiktio ’omasta itsestä kertova kuviteltu tarina’
- de- ’epä-, vasta-’, esim. deaktivoida ’tehdä toimintakyvyttömäksi’
- dis- ’epä-, vasta-’, esim. englannin displeasure ’mielipaha’
- hyper- ’äärimmäisen, erittäin’, esim. hyperaktiivinen
- inter- ’jonkin välillä, joidenkin kesken’, esim. interaktiivinen
- mega- ’erittäin suuri’, esim. megahitti
- non- ’epä-, ei-’, esim. englannin non-smoking ’tupakoimaton’
- post- ’jälkeen’, esim. postdoc ’tohtorintutkinnon jälkeinen tutkimuspaikka’
- pre- ’ennen’, esim. prekambrinen ’kambrikautta edeltävä’
- pro- ’puolesta’, esim. prolaktiini ’maitorauhasen toimintaa kiihottava hormoni’
- pseudo- ’vale-, näennäis-’, esim. pseudotiede
- re- ’uudelleen’, esim. regeneroida ’kasvattaa uudelleen’, englannin rewrite ’kirjoittaa uudelleen’
- semi- ’puoli-’, esim. semifinaali ’välierä’
- sub- ’ala-, ali-’, esim. subarktinen ’arktisen alueen eteläpuolella sijaitseva’
- super- ’ylä-, yli-, huippu-’, esim. supersankari, supermarketti
- trans- ’poikki-, rajan yli’, esim. transsukupuolinen ’ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan’
- ultra- ’äärimmäisen’, esim. ultraääni ’ääni, jonka taajuus on ihmisen kuuloalueen yläpuolella’.
Keski- ja Itä-Euroopassa hahmottuu alue, jossa kielet tyypillisesti ilmaisevat teonlaatua verbinprefikseillä eli preverbeillä. Tähän alueeseen kuuluvat slaavilaiset ja balttilaiset kielet, saksa, jiddiš, unkari ja alueen romanikielet. Näissä kielissä prefikseillä voidaan ilmaista esimerkiksi inkoatiivisuutta (toiminnan alkaminen: venäjän zagovorit’, saksan losreden ’ruveta puhumaan’), toiminnan totaalisuutta ja kattavuutta (venäjän ishodit’ ves’ les ’kulkea kaikkialla metsässä, ympäri metsää’, unkarin bejárja az egész erdőt ’kulkee kaikkialla metsässä’, saksan den Tanzsaal ganz austanzen ’tanssia ympäri/pitkin koko tanssisalia’) tai toiminnan pintapuolisuutta ja huolimattomuutta (jiddišin tsukern ’lakaista pintapuolisesti’). Samoin saturatiivisuutta eli toiminnan harjoittamista täyttymykseen saakka ilmaistaan näissä kielissä prefiksin ja refleksiivipronominin tai refleksiivisen suffiksin yhdistelmällä: venäjän vyspat’sja, saksan sich ausschlafen, unkarin kialudni magát, liettuan iš-si-miegoti ’nukkua kyllikseen’, sananmukaisesti ”nukkua itsensä ulos”.
Prefiksit suomessa
Suomen kielessä prefiksejä ei käytetä sanojen taivutuksessa vaan ainoastaan uusien sanojen muodostamiseen, eli ne rinnastuvat johtimiin tai yhdyssanan alkuosiin. Selvimmin prefikseiksi voidaan lukea kielteiset prefiksit epä- ja ei- (esimerkiksi sanoissa epäpoliittinen, ei-kaupallinen) sekä joukko etenkin kansainvälisessä sanastossa esiintyviä, vierasperäisiä prefiksejä.
Prefiksimäiset ainekset eli prefiksoidit ovat tehtävältään ja merkitykseltään leksikaalisen sanan (yhdyssanan osan) ja prefiksin rajamailla. Tällaisia ovat suomessa esimerkiksi lähi‑, kauko‑, etä‑, päälli‑, keski‑, nyky-, irto‑, liika‑, puoli‑, keino‑, pika‑, julki‑, ilmi‑, iki‑, äkki‑, avo‑, umpi‑, täsmä‑, pysty‑, haja‑, vasta‑, perus-.