Politiikkona ja liikemiehenä
Savenius oli käynnistämässä työväenliikkeen toimintaa Reisjärvellä. Hän oli muun muassa 1905 perustetun työväenyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Savenius oli myös kunnallislautakunnan jäsen vuodesta 1907 lähtien. Yleislakon aikana hän oli perustamassa Reisjärven työväen järjestyskaartia. Saveniuksen johtaman kaartin kerrottiin käyneen esittämässä erovaatimukset kirkkoherralle ja poliisille. Kaarti ei enää toiminut vuodenvaihteen jälkeen, mutta hänet pidätettiin siitä huolimatta joksikin aikaa sisällissodan käynnistyttyä. Savenius pääsi vapaaksi hänen luvattuaan pysytellä pois poliittisesta toiminnasta sekä noudattaa suojeluskunnan määräyksiä.
Syksyllä 1918 Veselius lähti elvyttämään sodan lamauttamaa työväenliikkeen järjestötoimintaa. Hänet valittiin muun muassa sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1920 Reisjärven työväenyhdistys jätti SDP:n ja liittyi kommunistisen SSTP:n jäseneksi. Sosialidemokraatteja pettureina pitäneen Saveniuksen mukaan yhdistys palasi luokkataistelulinjalle, jolle se oli perustettukin.
Vuonna 1922 Sevenius ryhtyi liikemieheksi metsäalalle. Hän perusti hakkuutyömaita, välitti tukkipuuta ja uitti sitä Kalajoelle. Sevenius menestyi liiketoimissaan niin hyvin, että hankki muun muassa yhden Reisjärven ensimmäisistä autoista. Työnantaja-asemastaan huolimatta hän jatkoi työväenliikkeen piirissä tukemalla sitä taloudellisesti ja liittymällä laittoman SKP:n jäseneksi. Vaseniuksesta tuli paikallisen työväenliikkeen voimahahmo, jonka ansiosta kommunisteilla oli Reisjärvellä niin vankka kannatus, että sitä kutsuttiin jopa jopa ”Moskovaksi”. Vuonna 1924 hänet valittiin eduskuntaan ja 1925 kunnanvaltuustoon viranomaisten lakkauttaman SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n listoilta.
Lakkoherkällä 1920-luvulla Suomen Maa-, metsä- ja uittotyöväen Liiton työtaistelut ulottuivat myös Seveniuksen työmaille. Esimerkiksi keväällä 1928 hän oli ainoa työnantaja, joka lähti neuvotteluihin uittotyöläisiä edustaneen Isak Heikan kanssa. Samana keväänä Filenius oli ehdolla Suomen Ammattijärjestön sihteeriksi vankilaan joutuneen Arvo ”Poika” Tuomisen seuraajaksi. SAJ:n johdossa K.-A. Fagerholm ja Edvard Huttunen kannattivat häntä, mutta puheenjohtaja Matti Paasivuori junttasi tehtävään Tuomisen toivomuksesta Frans Hiiloksen. Saveniuksen eduskuntatyö päättyi kesän 1929 vaaleihin, joissa hän jäi varasijalle.
Neuvostoliitossa
Elokuussa 1930 Lapuan liike järjesti Reisjärvellä kansankokouksen, jossa kommunisteja vaadittiin pois kunnanvaltuustosta. Painostuksen seurauksena kuusi valtuutettua erotettiin lopulta tehtävistään. Kommunistit esittämässä vastalauseessa he ilmoittivat jättävänsä valtuuston väkivallan edessä, koska heidän turvallisuuttaan ei pystytty takaamaan. Myöhemmin syksyllä Savenius ja kaksi muuta valtuutettua päätti paeta Neuvostoliittoon lapualaisten sieppauksen pelossa. Joulukuun alussa kolmen miehen ryhmä ylitti rajan salaa Suomussalmella. Savenius sai luvan asettua Neuvosto-Karjalaan, jossa hän toimi muun muassa työleirin johtajana. Savenius hyväksyttiin myös VKP(b):n jäseneksi, mutta hänet erotettiin puolueesta jo 1933. Vuosina 1936–1939 Savenius oli rakennustyömiehenä Petroskoissa, jonka jälkeen hänen vaiheitaan ei tunneta. Savenius on Aleksander Allilan, Evert Elorannan, Hilda Hannusen ja William Tannerin ohella yksi viidestä Neuvostoliitossa jäljettömiin kadonneesta suomalaisesta kansanedustajasta. Haapajärven kihlakunnanoikeus julisti Saveniuksen kuolleeksi vuonna 1977. Hänen kuolinpäiväkseen määrättiin 1. tammikuuta 1974.
