William Tanner

William Tanner
William Tanner vuonna 1927.
William Tanner vuonna 1927.
Kansanedustaja
2.9.1927–20.10.1930        
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Viipurin itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt17. toukokuuta 1884
Kuopio
Kuollut1940 (56 vuotta)
Neuvostoliitto
Ammatti luennoitsija

Karl William (Kalle Viljami) Tanner (vuoteen 1904 Tarvainen, 17. toukokuuta 1884 Kuopio – 1940 Neuvostoliitto) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1927–1930.

Tanner asui toistakymmentä vuotta siirtolaisena Pohjois-Amerikassa, jossa hän vaikutti syndikalistisessa IWW-ammattiliitossa, kunnes kääntyi kommunistiksi. Saatuaan Yhdysvalloissa vankilatuomion poliittisesta toiminnastaan Tanner karkotettiin 1922 Neuvosto-Venäjälle. Suomeen palattuaan Tannerista tuli kansanedustaja, mutta viranomaisten määrättyä STPV:n eduskuntaryhmän vangittavaksi kesällä 1930, hän pakeni takaisin Neuvostoliittoon. SKP:n puoluepuhdistusten yhteydessä 1935 Tanner joutui vankileirille ja kuoli pian vapautumisensa jälkeen.

Elämä

Nuoruusvuodet

William Tanner nuorena voimamiehenä.

William Tannerin vanhemmat olivat Pieksämäeltä kotoisin ollut postiljooni Albin Tarvainen (1848-1934) ja Joroisissa syntynyt Kristina Elisabet (Liisa) Räisänen (1846-1936). Kansakoulun käytyään hän työskenteli muun muassa Hietalahden telakalla ja Valtionrautateiden Kouvolan varikolla. Tanner tunnettiin nuoruudessaan lahjakkaana urheilijana. Helsingin Reipasta ja Kouvolan Kiistoa edustanut Tanner voitti kahdesti 50 kg:n kestävyysnoston SM-kultaa ja teki SE-tuloksen vuonna 1906. Hän valmistautui myös Lontoon olympialaisiin, mutta painonnosto jätettiin kisaohjelmasta.

Tanner oli SDP:n jäsen. Ammattiyhdistysliikkeessä hän toimi muun muassa Suomen Rautatieläisten Liiton Kouvolan piirisihteerinä. Poliittisen aktivisminsa seurauksena Tanner uhattiin sortovuosien aikana karkottaa Siperiaan, mutta lopulta hänet päädyttiin ainoastaan erottamaan valtion palveluksesta. Saatuaan potkut rautateiltä Tanner ryhtyi kesällä 1910 Suomen Ammattijärjestön kiertäväksi puhujaksi.

Pohjois-Amerikassa

Vuonna 1911 Tanner lähti siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan.lähde? Hän toimi sosialidemokraattisten työväenjärjestöjen agitaattorina Kanadan ja Yhdyvaltain suomalaisseuduilla Ontariossa, Massachusettsissa ja Michiganissa.lähde? Asetuttuaan Minnesotan Duluthiin Tanner liittyi IWW:n jäseneksi työskennellen luennoitsijana sekä Industrialistin avustajana. Hän kuului myös Työväen Opiston johtokuntaan ja kirjoitti sen julkaisemaan Ahjo-lehteen.

Vuonna 1916 Tanner sai 90 päivää vankeutta poliisin vastustamisesta Auroran kaivoslakon aikana, mutta se muutettiin sakoksi. Seuraavana kesänä Tanner vangittiin, kun hän repi erään tehtaan seinältä armeijan värväysjulisteen. Tanner joutui istumaan tutkintovankeudessa lähes vuoden. Elokuussa 1918 hänet tuomittiin IWW:n jäseniä vastaan nostetun ”166 jutun” yhteydessä viideksi vuodeksi vankeuteen Espionage Actin rikkomisesta. Tuomittujen joukossa olivat muun muassa järjestön perustajiin lukeutunut Bill Haywood, runoilija Ralph Chaplin ja afrikkalaisamerikkalainen Ben Fletcher sekä amerikansuomalaiset Fred Jaakkola, Charles Jacobson, Leo Laukki ja Frank Westerlund. Tanner suoritti tuomiotaan pahamaineisessa Leavenworthin vankilassa, josta hän vapautui keväällä 1919 takuita vastaan odottamaan valituksensa käsittelyä. Vankilasta päästyään Tanner jatkoi IWW:n puhujana sekä Tie Vapauteen -lehden avustajana.

Lokakuun vallankumouksesta haltioitunut Tanner liittyi vankilassa istuessaan Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen. Hänestä tuli Jaakkolan ja Laukin ohella merkittävin bolshevikkeja tukenut amerikansuomalainen IWW:n jäsen. Joukkovoimaan luottaneet IWW-läiset vastustivat kommunistien vallankumoussuunnitelmia katsoessaan niiden johtavan järjestäytyneen työväenliikkeen veriseen murskaamiseen. He näkivät kommunismin jopa työväenluokkaa vastaan suunnattuna kapitalistien salaliittona, mutta Tanner puolusti innokkaasti Kominternin linjaa. Hänen edustamaansa suuntausta alettiin pian kutsumaan ”industrialistiseksi kommunismiksi”.

Keväällä 1921 Tanner joutui takaisin vankilaan, kun hänen valituksensä hylättiin. Vuonna 1922 presidentti Warren G. Harding armahti Tannerin ja määräsi hänet karkotettavaksi. Tanneria oltiin aluksi lähettämässä Suomeen, mutta maan viranomaiset eivät suostuneet ottamaan häntä vastaan. Lopulta Tanner päätettiin karkottaa Neuvosto-Venäjälle, koska hän oli syntynyt Venäjän keisarikunnan kansalaiseksi. Syksyllä Tanner siirrettiin Ellis Islandille, josta hän lähti joulukuun alussa kohti Venäjää. Tapaus herätti runsaasti huomiota, sillä esimerkiksi New York American piti häpeällisenä, että Tanner karkotettiin mielipiteidensä vuoksi.

Paluu Suomeen

William Tannerin pidätyskuva Yhdysvalloista.

Pietariin saavuttuaan Tanner työskenteli puoli vuotta kone- ja työkalumekaanikkona, kunnes palasi Suomeen heinäkuussa 1923. Kominternin määräysten mukaisesti hän liittyi Helsingin työväenyhdistyksen Toveriseuraan, jossa kommunisteista vaikutti myös Severi Alanne. Heidän tehtävänään oli toimia seuran sisällä ”konspiratiivisesti” ja tukea SDP:n vasemmistosiipeä. Tannerin räväkät puheet aiheuttivat parranpärinää sosialidemokraateissa, jotka epäilivät keskuuteensa pesiytyneen kommunistisoluja. Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija Sasu Punanen syytti Tanneria muun muassa puolueen herjaamisesta sekä "pilviin kohoavasta" neuvostokomennon ylistyksestä. Väitteet saivat Tannerin jättämään Toveriseuran, jonka jälkeen hän siirtyi kommunistien julkiseen puoluetyöhön.

William Tanner ja Sasu Punanen nyrkkeilevät Tuisku-lehden pilakuvassa 1929.

Keväällä 1925 Tanner kiersi Pohjois-Savossa ja Kainuussa perustamassa STPV:n paikallisosastoja. Myöhemmin hän työskenteli puolueen Pohjois-Savon piirijärjestäjänä, Suomen Ammattijärjestön luennoitsijana sekä Valtiollisten vankien huoltoyhdistyksen järjestäjänä. Vuonna 1927 Tanner valittiin eduskuntaan. Hän toimi kansanedustajan tehtäviensä ohessa myös Suomen Maatyöväen Liiton järjestäjänä. Eduskunnassa Tanner hyökkäsi usein sosialidemokraatteja vastaan. Valtakunnallisen satamalakon aikana hän paljasti kansanedustaja Taneli Typön toimittaneen myymäänsä puutavaraa rikkureiden lastattavaksi. Sasu Punanen luonnehti "pöhläpäisenä" pitämäänsä Tanneria "tulipalokommunistiksi", joka oli "arvostelukyvytön ja ruokoton suustaan". Sosialistin pakinoitsija Muste-Maalari puolestaan väitti amerikkalaisten kutsuneen häntä ”mylviväksi derviššiksi”. Kansan keskuudessa suosio oli kuitenkin vankkaa, sillä seuraavissa eduskuntavaaleissa Tanner uusi paikkansa lähes 4 500 äänellä, mikä oli kuudenneksi eniten koko vaalipiirissä.

Kesäkuussa 1930 Tanner joutui kahdesti äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi. Ensimmäinen välikohtaus sattui Nivalassa, josta hänet vietiin autolla vajaan sadan kilometrin päähän Pihtiputtaalle. Viisi päivää myöhemmin Tanner kuljetettiin moottoriveneellä Keiteleeltä Konnevedelle. Jälkimmäisestä tapauksesta oli syytettynä muun muassa Keiteleen kunnanlääkäri Uulo Arhio. Tannerin eduskuntatyö päättyi 5. heinäkuuta, kun sisäministeri E. V. Kuokkanen määräsi lapualaisten painostamana STPV:n eduskuntaryhmän jäsenet pidätettäväksi. Liikkeen aktivistit olivat aikaisemmin samana päivänä siepanneet Säätytalolta puolueen kansanedustajat Jalmari Rötkön ja Asser Salon, jonka jälkeen Tanner painui maan alle. Parin päivän kuluttua hän lähetti ulkomaille sähkösanoman, jossa vedottiin maailman köyhälistöön ja pyydettiin sitä nousemaan taisteluun Suomen fasismia vastaan. STPV:n nimissä esitetty vetoomus julkaistiin ainakin saksalaisessa Rote Fahne -lehdessä.

Neuvostoliitossa

Piileskeltyään jonkin aikaa Suomessa Tanner loikkasi syksyllä 1930 Neuvostoliittoon. Hän työskenteli aluksi Moskovassa Kominternin palveluksessa ja myöhemmin Lenin-koulun luennoitsijana sekä Moskovan ensimmäisen kellotehtaan johtajana.

Tanner kuului Kullervo Mannerin ympärille syntyneeseen SKP:n oppositioon. Puoluepuhdistusten alettua hänet pidätettiin heinäkuussa 1935 samanaikaisesti Mannerin ja Einari Laaksovirran kanssa. Tapahtumien taustapiruna hääräsi Kominternin ja NKVD:n tukema Otto Wille Kuusinen. Marraskuussa Neuvostoliiton korkein oikeus tuomitsi Tannerin artikla 58:n nojalla viideksi vuodeksi työleirille ”vastavallankumouksellisesta toiminnasta”. Tanner oli aluksi Stalinin kanavan rakennustyömaalla, josta hänet siirrettiin 1937 Komin tasavaltaan Uhtižemlagin vankileirille. Tanner vapautettiin heinäkuussa 1940, jonka jälkeen hänen vaiheistaan ei ole tarkkaa tietoa. IWW:n historiaa tutkineen amerikkalaisen Kenyon Zimmerin mukaan Tanner kuoli vielä samana vuonna pian vankileiriltä päästyään. Hänet rehabilitoitiin Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1957.

Perhe

William Tannerin veli oli SSTP:n rahastonhoitajana toiminut Otto Johan Tanner (1875-1938), joka tuomittiin vuoden 1923 suuressa kommunistijutussa lähes seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Otto Tanner vältti vankilan pakenemalla Neuvostoliittoon, jossa hänet myöhemmin teloitettiin Stalinin vainojen aikana.

Lähteet

  1. ↑ Ilmoitus nimenmuutoksesta. Suomalainen Wirallinen Lehti, 15.6.1904, nro 136, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.2.2026.
  2. 1 2 3 4 William Tanner Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 27.9.2007.
  3. 1 2 3 4 5 6 Zimmer, Kenyon: Tadzizieg to Targony Red Scare Deportees. 20.5.2020. Kenyon Zimmer. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Kostiainen, Auvo: The Forging of Finnish-American Communism, 1917–1924: A Study in Ethnic Radicalism, s. 136, 161. Migration Studies C 4. Turku: The Migration Institute, 1978. ISBN 951-641-571-7 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  5. ↑ Uusi suomalainen rekordi. Suomen Urheilulehti, 1907, nro 1, s. 61. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  6. ↑ Suomen rekordiluettelo v:delta 1907. Suomen Urheilulehti, 1907, nro 10, s. 718–720. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  7. ↑ Amerikasta karkoitetun W. Tannerin menneisyys. Uusi Suomi, 5.1.1923, nro 3, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  8. ↑ Tanner, William: Voimailusta 20 vuotta sitten. Työväen Urheilulehti, 1928, nro 25–26, s. 348–349. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  9. ↑ Kiertokirje. Juna, 28.1.1909, nro 4, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  10. ↑ Ammatillinen liike. Kansan Lehti, 24.5.1910, nro 116, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  11. 1 2 3 Kirje Suomesta. Työmies, 5.9.1923, nro 206, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  12. ↑ ”Amerikan kävijä”: Herra William Tanner agitaattorina. Suomen Sosialidemokraatti, 28.6.1927, nro 145, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  13. ↑ Duluthin uutisia. Työmies, 6.5.1914, nro 105, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  14. ↑ Sosialistin johtokunta. Sosialisti, 11.6.1914, nro Näytenumero, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  15. ↑ Työläiset muistakaa! Sosialisti, 7.7.1916, nro 158, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  16. ↑ Opettajia Halutaan Työväen-Opistolle. Sosialisti, 6.7.1916, nro 157, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  17. ↑ Kippola, Tommi: Transnationell syndikalism i ett lokalt rum : Industrial Workers of the World och finländarna i Duluth 1915–1921, s. 29. Pro gradu -tutkielma. Åbo: Åbo Akademi, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF). (ruotsiksi)
  18. ↑ Liittohallinnon edustajat oikasevat Minnesotan valtion tutkijan antaman valheellisen lausunnon lakon alusta. Sosialisti, 19.8.1916, nro 195, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  19. ↑ Tannerin tuomio on muutettu. Sosialisti, 30.10.1916, nro 255, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  20. ↑ Wm. Tanner on vangittu Chicagossa. Industrialisti, 30.7.1917, nro 91, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  21. ↑ I.W.W. liiton johtajien tutkinto. Siirtolainen, 4.6.1918, nro 43, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  22. ↑ Wm. Tanner takuulla vapaana. Industrialisti, 3.7.1918, nro 154, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  23. ↑ I. W. W. liiton johtajat on tuomittu. Päivälehti, 31.8.1918, nro 207, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  24. ↑ Wasastjerna, Hans R. (toim.): History of the Finns in Minnesota, s. 271. Duluth, MN: Minnesota Finnish-American Historical Society, 1957. (englanniksi)
  25. ↑ White, Ahmed: Law, Labor, and the Hard Edge of Progressivism: The Legal Repression of Radical Unionism and the American Labor Movement's Long Decline. Berkeley Journal of Employment and Labor Law, 2021, 42. vsk, nro 1, s. 186–187. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
  26. ↑ Haywood ja 37 toveriaan vapautettu takuulla. Päivälehti, 3.4.1919, nro 76, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  27. ↑ Kostiainen 1978, s. 134.
  28. ↑ Kostiainen, Auvo: ”Tie Vapauteen”, The Immigrant Labor Press in North America, 1840s–1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe, s. 230. Westport, CT: Greenwood Press, 1987. ISBN 0313246386 (englanniksi)
  29. ↑ Kippola 2019, s. 44.
  30. ↑ Kostiainen 1978, s. 128–130.
  31. ↑ Kippola 2019, s. 47.
  32. ↑ Haywoodin ja I. W. W. liiton toisten tuomittujen jäsenten on suoritettava rangaistus. Päivälehti, 12.4.1921, nro 86, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  33. ↑ William Tanner Määrätty Maasta Karkoitettavaksi. Industrialisti, 4.8.1922, nro 180, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  34. ↑ Kolme poliittista vapautettu. Eteenpäin, 4.11.1922, nro 260, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  35. ↑ Toveri Tanner Ellis-saarella. Toveri, 9.11.1922, nro 262, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  36. ↑ Wm. Tanner menossa Venäjälle. Työmies, 5.12.1922, nro 282, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  37. 1 2 Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 180–182. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  38. ↑ ”Sasu Punanen” [Yrjä Räisänen]: Mitä Sasulle kuuluu. Suomen Sosialidemokraatti, 20.5.1924, nro 116, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  39. ↑ Silmät auki, Kainuun talonpojat! Kainuun Sanomat, 18.4.1925, nro 42, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  40. ↑ Työväenliike elpyy Savossa. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 6.6.1925, nro 127, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  41. ↑ Työmiehet ja kyntäjät heräävät! Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 8.11.1928, nro 213, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  42. ↑ Rantala, Tuomas: Uusi uljas maalaisliittolaisuus? Pääministeri J. E. Sunila ja hänen maalaisliittolainen hallituksensa 1927–1928, s. 86. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).
  43. ↑ ”Sasu Punanen” [Yrjä Räisänen]: Mitä Sasulle kuuluu. Suomen Sosialidemokraatti, 27.4.1927, nro 95, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  44. ↑ ”Muste-Maalari” [Ano Airisto]: Onduleerattu kommunisti. Sosialisti, 10.11.1927, nro 260, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  45. ↑ Eduskuntavaalit Viipurin läänissä. Kansan Työ, 11.7.1929, nro 157, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  46. ↑ Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Historiallinen Aikakauskirja, 1982, 80. vsk, nro 2, s. 109. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  47. ↑ Poliittinen tilanne kärjistyy yhä. Pohjolan Työmies, 14.6.1930, nro 67, s. 1, 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  48. ↑ Väkivallantekijät saatettava rangaistukseen. Suomen Sosialidemokraatti, 30.9.1930, nro 264, s. 1, 7–9. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  49. ↑ Kinnunen, Erkki: Lapuanliike Savossa Savon historia. 2019. Edita; Savon maakuntaliitot. Viitattu 15.2.2026.
  50. ↑ Pielaveden käräjät. Pohjois-Savo, 10.10.1931, nro 113, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  51. ↑ ”P. Jarrumies” [Erkki Paavolainen]: Kuinka monta valtiomiestä. Karjala, 7.7.1930, nro 178, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  52. ↑ Suomen kommunistiset kansanedustajat vetoavat ulkomaiden kommunisteihin. Uusi Aika, 10.7.1930, nro 76, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  53. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? : Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 28–30. Väitöskirja. Helsinki; Porvoo; Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19201-5
  54. ↑ Paastela, Jukka; Rautkallio, Hannu (toim.): Rakas kallis toveri : Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932–33, s. 54–55. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22045-0
  55. 1 2 Таннер Вильям (1884) Memorial-järjestö. Viitattu 6.10.2019. (venäjäksi)
  56. ↑ Juonala, Jouko: Viisi suomalaista kansan­edustajaa katosi jäljettömiin Neuvostoliitossa 8.2.2025. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.2.2026.
  57. ↑ Turun hovioikeus julistanut eilen päätöksen suuressa kommunistijutussa. Uusi Suomi, 21.6.1924, nro 142, s. 1, 9–10. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.2.2026.
  58. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 516. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

Työväen ja pienviljeläin eduskuntaryhmän kansanedustajat