| George Porter | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1920 Stainforth, Iso-Britannia |
| Kuollut | 31. elokuuta 2002 (81 vuotta) Canterbury, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus | britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leedsin yliopisto, Cambridgen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ronald George Wreyford Norrish |
| Tutkimusalue | Fysikaalinen kemia |
| Tunnetut työt | Välähdysfotolyysi |
| Palkinnot | |
George Porter (6. joulukuuta 1920 Stainforth – 31. elokuuta 2002 Canterbury) oli brittiläinen reaktiokineetikko, jonka päätutkimusalana olivat kaasukinetiikka ja polymeerikemia. Hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1967 kemiallisen reaktion mekanismin selvittämisestä. Vuoden 1967 palkinto oli jaettu Porterin, Manfred Eigenin ja Ronald Norrishin kesken.
Porter aloitti opintonsa Thornen kansakoulussa, jossa sai stipendin jatko-opintoihinsa Leedsin yliopistossa. Hän suoritti siellä kandidaattitutkintonsa kemiassa. Porter palveli vapaaehtoisena kuninkaallisessa laivastossa toisessa maailmansodassa ja sodan jälkeen väitteli Cambridgen yliopistossa Ronald Norrishin ohjauksessa 1949 tohtoriksi vapaiden radikaalien valokemiallisesta tuottamisesta.
Porter nimitettiin myöhemmin yliopiston opetushenkilöstöön (Emmanuel College). Porter aloitti keskeisen tutkimustyönsä välähdysfotolyysilaitteistolla Sheffieldin yliopistossa, jossa hän oli kemian professorina vuodesta 1954 vuoteen 1965. Tänä aikana Porter osallistui myös BBC:n television tiede- ja teknologiasarjaan, jossa tiedettä tuotiin julki katselijoille. Myöhemmin Porter vaikutti myös paljolti tieteellisten ilmiöiden havainnollistamisessa suurelle yleisölle. Porter nimitettiin v. 1966 johtajaksi Royal Institution of Great Britainiin. Vuonna 1967 hänet kutsuttiin vierailevaksi professoriksi University College Londoniin. Porter oli Royal Societyn puheenjohtaja vuodesta 1985 vuoteen 1990, ja hänet aateloitiin 1972 ja nimitettiin Ansioritarikuntaan 1989. Vuonna 1990 Porterista tehtiin Luddenhamin pääri. Hänelle myönnettiin 1971 Davy-mitali ja 1992 Copley-mitali.
Porter teki Cambridgen yliopistossa perustutkimusta Ronald Norrishin kanssa. Porterin kiinnostus kohdistui vapaiden radikaalien tutkimukseen ja yhdessä Norrishin kanssa hän rakensi ensimmäisen välähdysfotolyysilaitteiston. Tällä menetelmällä oli mahdollista ensimmäistä kertaa tutkia kineettisesti ja spektroskopisesti kaasussa tuotettuja vapaita radikaaleja, jotka koostuvat useista atomeista. Porter tutki myöhemmin käytännön sovellutuksena selluloosakuitujen kestävyyttä valokemiallisissa reaktioissa. Porter oli vuodet 1953 ja 1954 apulaisjohtajana tämän kaltaista tutkimusta suorittavassa laitoksessa (British Rayon Research Association).