Manfred Eigen

Manfred Eigen
Henkilötiedot
Syntynyt9. toukokuuta 1927
Bochum, Saksa
Kuollut6. helmikuuta 2019 (91 vuotta)
Kansalaisuus Saksa Saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Göttingenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Arnold Eucken
Instituutti Braunschweigin teknillinen yliopisto
Tutkimusalue Biofysikaalinenkemia
Tunnetut työt Relaksaatiomenetelmä, Hypersykli
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1967)

Manfred Eigen (9. toukokuuta 1927 Bochum – 6. helmikuuta 2019 oli saksalainen reaktiokineetikko, jonka tutkimusalana oli biofysikaalinen kemia. Hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1967 kemiallisen reaktion mekanismin selvittämisestä. Vuoden 1967 palkinto oli jaettu Eigenin, Ronald George Wreyford Norrish'in ja George Porter'in kesken.

Akateeminen ura

Eigen palveli toisen maailmansodan aikana Saksan armeijan ilmatorjuntajoukossa ja joutui puna-armeijan sieppaamaksi. Paettuaan, hän yritti opiskelemaan Göttingeniin, jossa pääsi v. 1945 Göttingenin yliopistoon ilman todistuksia osoitettuaan valintakokeessa osaamisensa. Eigen aloitti geofysiikan opinnoilla, josta suoritti alemman oppiarvon. Eigen jatkoi opintojaan luonnon tieteissä ja hänen opinto-ohjaajana oli mm. Werner Heisenberg. Eigen väitteli ominaisjohtokykymittauksista tohtoriksi v. 1951. Vuodesta 1953 Eigen työskenteli Göttingenissä Max Planck -instituuttissa fysikaalista kemiaa ja hänet nimitettiin instituutin johtajaksi v. 1964. Eigen luennoi Faraday Society-tiedeyhteisön kokouksessa v. 1964 ensimmäistä kertaa esitelmän relaksatiomenetelmästä, jonka avulla on mahdollista määrittää reaktion kinetiikkaa nanosekunnin tarkkuudella käyttäen ultraääniabsorptiota lämpötilan nostamiseen väliaineessa. Ionien välisen reaktion muutettu tasapainotila voidaan aikaansaada ultraääniabsorption lisäksi myös T-jump-menetelmä eli lämpötilahyppäysmenetelmällä ja äkillisellä sähkökentän muutoksella. Näillä menetelmillä aiheutetaan muutos paineessa, sähkökentän tiheydessä tai lämpötilassa. Eigen arvioi elämän syntymistä kuvitteellisessa kemiallisten itseäänkopioivien molekyylien autokatalyysimäisillä reaktioilla eräänlaisella sulkeutuvalla kehällä julkaisussaan v. 1971. Siinä uusiutuvat (replikoituvat) molekyylit kuten RNA kykenevät muodostamaan suljettuja ketjuja, jossa ne monistuvat tehokkaasti.

Eigen oli riippumattoman saksalaisen akateemisen stipendisäätiön presidentti ja Royal Societyn ulkomaalaisjäsen ja National Academy of Sciencesin jäsen. Eigen kuului myös tuomiopäivän kelloa säätelevään toimikuntaan (The Bulletin of the Atomic Scientists, Board of Sponsors). Eigen oli maailman kulttuurineuvoston perustajajäsen. Vuonna 1962 Eigenille myönnettiin kemian ja fysiikan Otto Hahn-palkinto.

Huomautukset

  1. ↑ Die thermodynamische Konzentrationseffekte der elektrolytischen Leitfähigkeit in wässrigen Lösungen.
  2. ↑ Tutkimuksissa käytettävät taajuudet tutkittavista väliaineesta riippuen ovat 100 kHz - 300 MHz.
  3. ↑ Studienstiftung des deutschen Volkes.
  4. ↑ Palkinto on nimetty Otto Hahn'n mukaan. Hän oli radiokemian pioneeri ja hän keksi ytimen fissioreaktion.

Viitteet

  1. ↑ Eigen, M.; Kurtze, G.; Tamm, K.: Zum Reaktionsmechanismus der Ultraschallabsorption in wäßrigen Elektrolytlösungen. Zeitschrift für Elektrochemie, helmikuu 1953, 57. vsk, nro 2, s. 103 - 118. Deutsche Bunsen-Gesellschaft für Physikalische Chemie. (saksaksi)
  2. ↑ Eigen, M.: Methods for investigation of ionic reactions in aqueous solutions with half-times as short as 10–9 sec. Application to neutralization and hydrolysis reactions. Discussions of the Faraday Society, helmikuu 23. 1954, 17. vsk, s. 194 - 205. The Faraday Society. (englanniksi)
  3. ↑ Eigen, Manfred: Selbstorganisation der Materie und die Evolution biologischer Makromoleküle. Die Naturwissenschaften, lokakuu 1971, 58. vsk, nro 10, s. 465 - 523. Springer-Verlag. (saksaksi)