| Gerontikon | |
|---|---|
| Τὸ γεροντικόν | |
Katkelma Gerontikonin eli Apophthegmata patrumin käsikirjoituksesta (BTT XII: folio 61 R) sogdin kielellä, 800–1000-luku. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kieli | muinaiskreikka (koinee) |
| Genre | teologia |
| Julkaistu | n. 400-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Johannes Seppälä |
| Kustantaja | Ortokirja |
| Julkaistu | 1984 |
| ISBN | 951-95895-0-3 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gerontikon (m.kreik. Τὸ γεροντικόν, To gerontikon) eli Pyhien vanhusten sanomaa (m.kreik. Ἀποφθέγματα τῶν ἁγίων γερόντων, Apofthegmata tōn hagiōn gerontōn tai Ἀποφθέγματα τῶν πατέρων, Apofthegmata tōn paterōn; lat. Apophthegmata patrum (Aegyptiorum) tai Vitae patrum) on noin 400-luvulta peräisin oleva teos, joka kokoaa yhteen varhaisten egyptiläisten kristittyjen erämaaisien ja -äitien opetuksia ja näitä koskevia kertomuksia.
Egyptin erämaassa eläneet erämaaisät ja -äidit edustivat varhaisinta kristillistä erakkoperinnettä. Monet heistä elivät Niilin länsipuolella Skiitan eli Sketiksen erämaassa tai Nitrian ja Kellian munkkiyhdyskunnissa, jotka houkuttivat paljon pyhiinvaeltajia jo varhain. Erämaaisät puhuivat pääasiassa koptin kieltä, joskin joukossa oli myös kreikankielisiä muualta tulleita vierailevia kirkonmiehiä.
Isien opetukset kulkivat aluksi suullisesti. Opetuksia alettiin kirjoittaa ylös kreikaksi 300-luvun lopulla, ja niin suullinen perinne muuttui vähitellen kirjalliseksi. Ainakin nykyisin tunnetut kirjalliset kokoelmat saivat alkunsa Palestiinassa. Niiden sisältö liittyy kuitenkin lähes kokonaan Egyptin munkkiyhdyskuntien elämään 300-luvun alkupuolelta 400-luvun puoleenväliin.
Kertomukset olivat hyvin suosittuja varhaisten munkkien parissa, ja esiintyvät kirjallisessa muodossa monenlaisina kokoelmina. Kaksi päämuotoa ovat aakkosjärjestetty kokoelma (Alfabētikon), jossa kunkin isän opetukset ovat tämän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, sekä systemaattinen eli aiheenmukainen kokoelma, jossa lausumat on järjestetty niiden aiheen mukaan.
Parhaiten tunnettu kreikankielinen versio on aakkosjärjestetty. Pelagius Diakoni ja Johannes Alidiakoni kokosivat 500-luvulla erään merkittäväksi nousseen kreikankielisen systemaattisen kokoelman, sekä käänsivät sen latinaksi nimellä Verba seniorum. Myös Martin Bragalainen käänsi osia kokoelmasta latinaksi. Paschasius Dumiumlainen teki kokoelmasta latinankielisen käännöksen noin vuonna 555. Kokoelmasta on olemassa versiot myös syyrian, koptin, armenian ja etiopian kielillä.
Teksteissä on niiden historiasta johtuen useita kerrostumia, jotka ovat seurausta sanallisten opetusten muuttamisesta kirjalliseen muotoon, useista ei kokoelmista mahdollisesti paikallisina ja eri luostariyhteisöissä, sekä niiden kääntämisestä kieleltä toiselle. Tämän vuoksi tekstien tutkimus on ollut ongelmallista, ja myöskin opetusten alkuperää ja aitoutta on hankala arvioida. Ne antavat kuitenkin hyvän kuvan aikansa egyptiläisestä ja palestiinalaisesta luostarihengellisyydestä ja yksinkertaista elämää viettäneiden koptierakkojen elämästä oppineiden kreikkalaisten kirkonmiesten näkökulmasta. Kokoelmalla ja sen käännöksillä oli suuri vaikutus keskiaikaiseen luostarielämään.
Kokoelma koostuu viisauskertomuksista, jotka kuvaavat varhaisten erakkojen hengellisiä kokemuksia, käytänteitä ja opetuksia. Suomennoksessa on opetuksia yhteensä 130 erämaakilvoittelijalta, joista suurin osa, 127, on munkkeja eli isiä (abba). Näihin lukeutuu myös joitakin kirkollisia merkkihenkilöitä, kuten Antonios Suuri, Basileios Suuri, Euagrios Pontoslainen ja Gregorios Teologi. Opettajien joukossa on myös kolme nunnaa eli äitiä (amma), merkittävimpänä Synkletike Aleksandrialainen. Noin seitsemäsosa opetuksista on peräisin abba Poimenilta. On mahdollista, että hänen nimiinsä on laitettu myös hänen seuraajiensa opetuksia.
Opetukset on yleensä esitetty keskustelumuodossa, jossa osapuolina ovat nuorempi munkki ja hänen hengellinen isänsä. Joissakin tapauksissa keskustelussa on kyse neuvoa kysymään tulleille vierailijoille annetuista vastauksista. Monet kertomukset alkavat sanoilla ”Abba X sanoi...”. Osa kertomuksista on puolestaan anekdootteja pyhien elämästä ja niihin liittyneitä lausumia. Suomennos perustuu aakkosjärjestettyyn versioon.
Suomennoksessa esiintyvät opettajat ovat (nimistö on translitteroitu Wikipediassa käytettyjen periaatteiden mukaisesti, ja eroaa jonkin verran suomennoksessa käytetyistä muodoista.):
Eräitä pyhien vanhusten opetuksia ja muita anekdootteja kokoelmassa ovat: