Hindulaisuus

Hakusana ”Hindu” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Osa artikkelisarjaa
Hindulaisuus
Uskomukset ja tavat
Suuntaukset
Tekstit
Katso myös
malline:

Hindulaisuus on Intiasta peräisin oleva uskonto. Siihen sisältyy laaja kirjo suuntauksia, jotka noudattavat hyvin erilaisia oppeja ja käytäntöjä. Hindulaisuuden juuret ulottuvat noin 1500 eaa. syntyneeseen vedalaiseen uskontoon. Useimmat hindulaisuuden suuntaukset tunnustavat Veda-kirjojen arvovallan.

Hindulaisen opin eli dharman mukaan karman laki määrää olennon aseman jälleensyntymien kiertokulussa. Hengellisen itseoivalluksen avulla ihminen voi vapautua jälleensyntymien kierrosta. Hindulaiseen ajatteluun sisältyy käsitys, jonka mukaan perimmäinen todellisuus ja yksilön sielu ovat yhtä. Käytännössä suurin osa hinduista pyrkii vapautukseen palvomalla jumalia, joista keskeisimmät ovat Vishnu ja Shiva. Hindulaisen mytologian tärkeitä tekstejä ovat eepokset Mahabharata ja Ramayana, joista ensin mainittu sisältää opetusrunoelman Bhagavad Gītā.

Historiallisesti kastilaitoksella on ollut merkittävä asema hindulaisuudessa. 1900-luvulla hindulaisuus yhdistyi intialaiseen nationalismiin ja nousi poliittiseksi voimaksi.

Hindulaisuus on maailman kolmanneksi suurin uskonto. Sillä on noin 1,2 miljardia kannattajaa, mikä on noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Se on enemmistöuskonto Intiassa, Nepalissa, Mauritiuksella ja Indonesian Balilla. Suomessa hindulaisia oli vuonna 2019 noin 11 000.

Historia

Pääartikkeli: Hindulaisuuden historia

Hindulaisuuden juuret ulottuvat Etelä-Aasiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Vedakulttuurin synty liitetään usein arjalaisten eli indoeurooppalaisten kielten puhujien saapumiseen alueelle noin 1 500 eaa. alkaen. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen varhaisen vedalaisen uskonnon pohjan. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Veda-kirjoihin talletettujen jumalten ylistyshymnien laulaminen ja vedinen filosofia muodostivat hindulaisuuden pohjan. Nimi Veda tulee sanskritin kielen tietoa tarkoittavasta sanasta. Brahmaanit eli pappisluokka huolehti kaikkeuden sopusoinnun kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmaanien yksinoikeus.

Hindulainen vesiuhri auringolle.

Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien kulttuurista että muista uskonnoista. Nykymuotoinen hindulaisuus alkoi muotoutua ensimmäisen vuosituhannen eaa. lopulla. Varhaisen vedalaisen uskonnon jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni ja kuoleman jumala Yama. Nykyhindulaisuuden myötä heidän merkityksensä vähentyi.

Pääsuuntaukset

Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi, smartismi sekä hindulaiset uudistusliikkeet. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Hindulaisen mytologian keskeisiä tekstejä ovat eepokset Mahabharata ja Ramayana. Länsimaissa tunnetuimpia uushindulaisia liikkeitä on Krishna-liike. Suuntaus palvoo Krishnaa, joka on Vishnun eräs avatar eli ruumiillistuma.

Jumalakäsitys

Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri puolia. Brahman on lopullinen, yliluonnollinen, kaikkialla läsnä oleva, ääretön ja ikuinen olemus. Brahman ei ole jumala monoteistisessa mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään määritelmillä. Brahmania ei yleensä palvota persoonallisena jumalana. Aihetta käsitellään laajasti vedanta-filosofiassa, joka on yksi hindulaisen filosofian suuntauksista.

Hindulaisuudessa yleistä on palvoa vain yhtä tai kahta jumalaa. Yleisessä käsityksessä kolmoisjumalasta (trimūrti) Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti. Brahmaa ei nykyisin juuri palvota.

Monet hindut ovat monisteja, koska heidän mukaansa jumala on perimmiltään yksi, vaikka hänellä on monta nimeä ja olomuotoa. Monistista näkemystä edustaa advaita vedanta -filosofia. Advaita merkitsee ei-kahtiajakoa eli näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Elämän kiertokulusta on mahdollista vapautua, kun ymmärtää tämän ykseyden. Tällöin atman sulautuu brahmaniin. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, minkä ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat – samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä. Tämä näkemys ei kuitenkaan poissulje muita jumalia, sillä ne nähdään valitun jumaluuden ilmentyminä. Esimerkiksi monet Krishnan palvojat näkevät Shivan syntyneen Krishnan luomisvoimasta. Usein absoluuttinen brahman nähdään ainoana lähteenä, josta kaikki jumaluudet ovat peräisin.

Hyvän ja pahan vastakkainasettelu ilmenee hindulaisuudessa eri tavoin kuin abrahamilaisissa uskonnoissa. Monet hindut katsovat, että eri uskonnot voivat johtaa samaan päämäärään, minkä vuoksi hindulaisuudessa ei historiallisesti ole ollut järjestäytynyttä lähetystyötä. Krishna syntyy ajoittain uudelleen maailmaan ja selittää eri aikoina viestinsä hieman eri tavalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät perusviestin.

Katso myös: Luettelo hindulaisista jumaluuksista

Jälleensyntymä ja elämän päämäärät

Sadhuja eli hindulaisia askeetteja.

Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. buddhalaisuuden nirvana). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä. Ruumillistumia eli inkarnaatioita säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää (purusharta): artha, kāma, dharma ja mokša.

Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Seuraavaksi ihminen etsii kaamaa (aistillisia ja sosiaalisia nautintoja). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.

Tunnusomaisia piirteitä

Seremonia balilaisen temppelin pihalla.

Noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä.lähde? Kastittomat tai alempiin kasteihin kuuluvat saattavat käyttää lihaa. Brahmaaneihin eli pappisluokkaan kuuluvien tulee harjoittaa puhtautta eivätkä usein syö lihaa, mutta voivat käyttää maitotuotteita. Veda-kirjallisuus ylistää lehmää, joka itselleen mitään vaatimatta antaa ihmisille ”ravitsevaa nektaria”. Siksi hindut arvostavat lehmiä suuresti eivätkä syö niiden lihaa.

Hindujen tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös pyhiinvaellus, jolloin käydään esimerkiksi peseytymässä Ganges-virrassa. Hindulaisen yhteiskunnan luokkajärjestelmä korkeimmasta luokasta (varnasta) alempaan on seuraava: papit ja oppineet (brahmaanit), soturit, virkamiehet ja hallitsijat (kshatriyat), kauppiaat ja maanviljelijät (vaishyat) sekä palvelijat ja työläiset (shudrat). Järjestelmän ulkopuolella ovat kastittomat (dalitit).

Hindulaisuuteen kuuluvat myös symbolit, joita käytetään taiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja palvonnassa. Symboleista tärkeimpiä ovat pyhä Om-tavu ja aurinkoa kuvaava hakaristi (swastika), joka symboloi onnea.

Temppelit

Pääartikkeli: Mandir
Hindutemppeli Bangaloressa.

Hindulainen temppeli eli mandir on yleensä pyhitetty jollekin jumalalle, ja keskeisellä paikalla on tämän jumalan kuva eli murti. Pääjumalan lisäksi temppelissä kunnioitetaan usein myös muita jumalia. Temppelin seinissä ja muissa osissa on jumalista kertovia kuvia. Paikoin on myös temppelialueita, joissa kullekin jumalalle on rakennettu oma temppelinsä.

Useissa hindutemppeleissä esiintyy yhteisiä arkkitehtonisia piirteitä. Jumalan kuva on sijoitettu nelikulmaiselle korokkeelle. Sen yläpuolella nousee pyramidimainen, Meru-vuorta kuvaava kupoli. Tämä osa on kaikkein pyhin, ja siellä brahmaanit suorittavat rituaalit. Keskeisen tornin ympärillä on kolmelta sivulta avoin, pilarien kannattelema halli. Sinne uskovaiset kerääntyvät osallistumaan rituaaleihin. Siellä suoritetaan myös uskonnolliset tanssit. Keskushallin ympärillä on pihamaa, joka voi olla avoin tai muurien suojaama. Pihamaalle tullaan portin eli gopuramin kautta.

Hindujen juhlia

Tärkeitä hindulaisuuden pyhäpäiviä ovat:

Hindulaisuuden kannattajamäärä

Hindulaisuus on maailman kolmanneksi suurin uskonto. Sillä on noin 1,2 miljardia kannattajaa, mikä on noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Se on enemmistöuskonto Intiassa, Nepalissa, Mauritiuksella ja Indonesian Balilla. Suomessa hindulaisia oli vuonna 2019 noin 11 000.

Hinduja suhteessa maan koko väestöön

Hindujen määrä valtioittain (prosenteissa)
  1.    Nepal: 81,3 %
  2.  Intia: 80,5 %
  3.  Mauritius: 54 %
  4.  Fidži: 33,7 %
  5.  Guyana: 28 %
  6.  Bhutan: 25 %
  7.  Suriname: 22,3 %
  8.  Trinidad ja Tobago: 18.2 %
  9.  Yhdistyneet arabiemiraatit: 15 %
  10.  Sri Lanka: 12,6 %
  11.  Kuwait: 12 %
  12.  Bangladesh: 9.6 %
  13.  Bahrain : 8,1 %
  14.  Réunion [arkistolinkki]: 6,7 %
  15.  Malesia : 6,3 %
  16.  Singapore: 5,2 %%
  17.  Oman: 5.5 %%
  18.  Seychellit : 2,1 %
  19.  Uusi-Seelanti: 2,01 %
  20.  Pakistan: 1,8 %
  21.  Indonesia : 1,69 %
  22.  Yhdysvallat : 0,70 %

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 Hinduism Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.2.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 Hinduism Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.2.2025. (englanniksi)
  3. ↑ ”Hindulaisuus”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
  4. 1 2 Pauha, Teemu & Martikainen, Tuomas: Arvio maahanmuuttajataustaisen väestön uskonnollisesta jakaumasta vuosina 1990–2019. Teologinen aikakauskirja, 1/2022, s. 3–23.
  5. 1 2 Hirvonen, Saara: Suomessa asuu yli 19 000 intialaista Yle uutiset. 31.7.2023. Viitattu 15.2.2025.
  6. 1 2 The Columbia encyclopedia. New York: Columbia University Press, 2000. ISBN 978-0-7876-5015-5 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Monier-Williams, Sir Monier (1819–1899). Oxford University Press, 28.11.2017. Teoksen verkkoversio Viitattu 26.4.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Van Buitenen, J. A. B.: Dharma and Moksa. Philosophy East and West, 1957, 7. vsk, nro 1/2, s. 33. doi:10.2307/1396832 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Puja. Lotus Sculpture. (englanniksi)
  10. ↑ Prambanan (Arkistoitu – Internet Archive). Indo.com.
  11. ↑ Ancient Temples. Pilgrimage India. (englanniksi)
  12. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Grönblom 2001, s. 127.
  13. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 29 joulukuu 2010. Viitattu 14 February 2015.
  14. ↑ Census of India : Religious Composition censusindia.gov.in. Viitattu 14 February 2015.
  15. ↑ Dostert, Pierre Etienne. Africa 1997 (The World Today Series). Harpers Ferry, West Virginia: Stryker-Post Publications (1997), pg. 162.
  16. ↑ Fiji Islands Bureau of Statistics - Religion statsfiji.gov.fj. Arkistoitu 16 syyskuu 2008. Viitattu 24 heinäkuu 2015.
  17. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 23 joulukuu 2018. Viitattu 14 February 2015.
  18. ↑ Bhutan U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.
  19. ↑ Suriname U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.
  20. ↑ http://www.cso.gov.tt/sites/default/files/content/images/census/TRINIDAD%20AND%20TOBAGO%202011%20Demographic%20Report.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ United Arab Emirates International Religious Freedom Report Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 12.1.2011.
  22. ↑ Census of Population and Housing 2011 statistics.gov.lk. Arkistoitu 7 tammikuu 2019. Viitattu 14 February 2015.
  23. ↑ Kuwait U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.
  24. ↑ Bangladesh : AT A GLANCE banbeis.gov.bd. Arkistoitu 23 elokuu 2011. Viitattu 14 February 2015.
  25. ↑ http://indiandiaspora.nic.in/diasporapdf/chapter4.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. ↑
  27. ↑ CIA – The World Factbook – Malaysia (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ CIA – The World Factbook – Singapore (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 4 tammikuu 2019. Viitattu 24 July 2015.
  30. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 8 toukokuu 2019. Viitattu 14 February 2015.
  31. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 18 syyskuu 2019. Viitattu 24 July 2015.
  32. ↑ The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 24 toukokuu 2020. Viitattu 24 July 2015.
  33. ↑ Peringatan sp2010.bps.go.id. Viitattu 14 February 2015.
  34. ↑ http://www.pewforum.org/2015/05/12/americas-changing-religious-landscape/

Kirjallisuutta

Lisätietoja

Aiheesta muualla