Homologia

Tämä artikkeli kertoo matematiikan käsitteestä. Biologian käsitteestä kerrotaan artikkelissa Analogia ja homologia.

Matematiikassa homologia on tapa rakentaa Abelin ryhmiä tai moduleja, jotka luonnehtivat homomorfisin kuvauksin kytketyn moduulijonon tiettyjä ominaisuuksia. Ko. jono muodostetaan tavallisesti siten että se kuvaa jotain matemaattista objektia, jolloin homologia kertoo jotain kiintoisaa tästä objektista.

Homologia alkoi topologisten avaruuksien luokittelusta ja kehittyi yleiseksi algebralliseksi teoriaksi, jota käytetään algebrallisessa geometriassa, ryhmäteoriassa, topologiassa jne. Topologisessa yhteydessä käytettyjä homologiateorioita yhdistävät Eilenbergin–Steenrodin aksioomat.

Kansantajuinen selitys

Homologiaryhmän määrittäminen ketjukompleksista

Jotta homologia voidaan määrittää, on tarkasteltava jotain ketjukompleksia. Käytännössä ketjukompleksi koostuu peräkkäisistä ryhmien välisistä kuvauksista eli ryhmähomomorfismeista. Kuvausten on oltava sellaisia, että edellisen kuvauksen kuva (merkitään Bn) sisältyy seuraavan kuvauksen ytimeen (merkitään Zn).

Homologiaryhmä mittaa, kuinka suuren osan kuva Bn kattaa ytimestä Zn. Toisin sanoen homologiaryhmä on tekijäryhmä Hn=Zn/Bn. Erikoistapausta, jossa kuva ja ydin ovat yhtä suuret kutsutaan tarkaksi jonoksi. Silloin homologiaryhmä on vain yhdestä alkiosta koostuva ryhmä, nollaryhmä.

Homologialla tarkoitetaan kokoelmaa kaikista ketjukompleksin homologiaryhmistä.

Yleinen rakennelma

Olkoon X avaruus, jossa voidaan rakentaa Abelin ryhmistä tai moduleista koostuva ketjukompleksi A, joka sisältää jotain tietoa X:stä ja jonka jäsenien välillä on homomorfismeja

…An+1→An…A2→A1→A0,

missä dn:An→An−1 ja dn∘dn+1=0, niin voidaan rakentaa homologiaryhmät seuraavalla tavalla: homomorfismien välillä oleva yhtälö tarkoittaa, että Im(dn+1)⊂Ker(dn), ja voidaan rakentaa tekijäryhmä Ker(dn)/Im(dn+1), jonka sanotaan olevan n. homologiaryhmä X:stä.

Kolmiohomologia

Pääartikkeli: Kolmiohomologia

Homologiarakennelma vaikuttaa kenties mielivaltaiselta, mutta se tulee esiin luonnollisella tavalla, kun käsitellään simpleksejä ja topologisia avaruuksia. Lyhyesti, standardi n-simpleksi Σn on joukko vektoreita n-ulotteisessa euklidisessa avaruudessa

Σn={(λ1,λ2,…,λn)∈ℝn:∑iλi≤1,λi≥0},

ja n-simpleksi σ topologisessa avaruudessa X on jatkuva kuvaus Σn:stä X:ään:

σ:Σn→X.

σ:n reuna dσ on määritelty formaaliksi summaksi σ rajoitettu Σn:n alisimplekseihin, missä suunnistus vaikuttaa etumerkkiin. Esimerkiksi, jos X on viiva [0,1], niin silloin Σ1⊂X ja dΣ1=(1)−(0). Olkoon Λ rengas. Tällöin voidaan konstruoida Λ-moduuli, jonka virittäjät ovat kaikki n-simpleksejä X:ssä Cn. Nyt meillä on Λ-moduleista koostuva ketjukompleksi, jonka jäsenten välillä on määritelmässä vaaditut homomorfismit.

Kuvausta Im(dn+1) sanotaan n-reunoiksi Bn ja kuvausta Ker(dn) sanotaan n-sykleiksi Zn. X:n singulaarisia homologiaryhmiä ovat siten Z∗/B∗ (eli Hn=Zn/Bn jokaiselle n:lle).

Tarkka jono

Pääartikkeli: Tarkka jono

Tarkka jono on moduleista muodostunut jono

…(α:)A→(β:)B→C…,

missä Im(α)=Ker(β). Seuraavat jonot ovat tärkeitä:

0→A→0,

eli A=0;

0→A→B→0,

eli A ja B ovat isomorfisia.

Jos A∗, B∗, ja C∗ ovat ketjukomplekseja ja meillä on seuraava lyhyt tarkka jono

0→A∗→B∗→C∗→0

eli

0→An→Bn→Cn→0

jokaiselle n:lle, voidaan rakentaa pitkä eksakti jono

…Hn+1(C)→Hn(A)→Hn(B)→Hn(C)→Hn−1(A)….

Tämä on käärmelemman sovellutus, ja se on kätevä tapa hahmottaa tuntemattomia homologiaryhmiä tunnetuista ryhmistä.

Kategorinen näkökulma

Tietty homologiateoria voidaan tulkita myös kategoriseksi funktoriksi, joka vie jonkin määrityn kategorian Abelin moduulien kategoriaan. Näin katsottuna H∗ on kovariantti funktori. Siis jos X ja Y ovat samassa kategoriassa 𝒜, ja f:X→Y on morfismi niiden välillä, silloin homologiassa H∗(f) vie H∗(X):n H∗(Y):iin. Usein H∗(f) kirjoitetaan f∗.

Singulaarinen homologia on siten funktori topologisen avaruuksien kategoriasta Abelin moduulien kategoriaan. Jos ∑i=1nanσi on ketju jossain topologisessa avaruudessa X, ja f:X→Y on jatkuva kuvaus, niin summa ∑i=1nanf∘σi on ketju Y:ssä. Näin f:stä tule homomorfismi f∗:H∗(X)→H∗(Y).

Kategoriateorian näkökulmasta kohomologia on kontravariantti homologiateoria, jossa siis kohomologiafunktori H∗ on kontravariantti. Näin kohomologia on homologian kategorinen duaali. Kullekin homologian ketjukompleksin moduulille on siis duaalimoduuli vastaavan kohomologian ketjukompleksissa. Ketjukompleksissa, josta kohomologiaryhmät muodostetaan, homomorfismit kuvaavat aina astetta ylemmälle moduulille: käsiteltävä ketjukompleksi "menee toiseen suuntaan".