Margarete Ilse Koch (o.s. Kohler, 22. syyskuuta 1906 – 1. syyskuuta 1967) oli Buchenwaldin ja myöhemmin Maidanekin keskitysleirin komentajan Karl Otto Kochin vaimo ja SS-Oberaufseherin.
Ilse Koch on tullut tunnetuksi muun muassa otettuaan muistoja teloitettujen vankien tatuoinneista. Hänen kerrotaan myös teettäneen vankien nahasta lampunvarjostimia – tarinalle ei ole olemassa varmoja todisteita, mutta hänen tiedetään käyttäneen ihmispäitä ruokapöydän koristeina. Hän sai lempinimen ”Buchenwaldin noita” (Die Hexe von Buchenwald) sadistisesta julmuudestaan vankeja kohtaan. Hänellä oli partaterin varustettu ruoska, jota hän käytti valvomiinsa naisvankeihin.
Sodan jälkeen 1947 liittoutuneet tuomitsivat Kochin elinkautiseen vankeuteen. Tuomio muutettiin 16.9.1947 nelivuotiseksi vankeudeksi todistusten epävarmuuden vuoksi.
Yhdysvaltain miehitysalueen sotilaskuvernööri Lucius D. Clay totesi ettei ollut vakuuttavia todisteita siitä, että Koch olisi valinnut vankeja tuhottavaksi tatuointien vuoksi tai että Koch olisi pitänyt hallussaan ihmisihon palasia. Myös ihmisihosta väitetysti tehdyt lampunvarjostimet todettiin vuohennahasta valmistetuksi:
"(Saksalainen journalisti) oli kirjoittanut, että (Kochilla) oli kotonaan ihmisennahasta valmistettuja lampunvarjostimia. Ja tämä esiteltiin oikeudessa, jossa absoluuttisesti todistettiin lampunvarjostinten olevan vuohennahkaa."
Heti vapautumisen jälkeen hänet pidätettiin, ja saksalainen oikeus tuomitsi hänet uudelleen elinkautiseen Saksan kansalaisten surmaamisesta. Aiemman tuomion perusteena oli muiden kuin saksalaisten surmaaminen. Hän teki vuonna 1967 itsemurhan Aichachin vankilassa.
Ilse Kochilla on neljä lasta, kaksi tytärtä (joista toinen kuoli vauvana) ja kaksi poikaa. Toinen pojista, Uwe Kohler, syntyi 29. lokakuuta 1947.
