Joen kulku
Kirmusjärvestä alkava Myllyjoki (tai Myllyoja) virtaa heti syvässä uomassa Myllykylän läpi. Kylässä on joen päälle rakennettu vesimylly, jonka yläpuolelle on padottu lampi. Myllyjoki virtaa raviinimaiseen laaksoon jää kahden mäen väliin. Joki tulee esiin laaksosta peltoaukean laidalla, jossa joenuoma ei ole enää kovinkaan syvällä. Pellolla se kohtaa Isoniitulta alkavan johto-ojan ja kääntyy laakson suuntaiseksi. Alempana siihen yhtyy lounaasta Pitkäalhosta tuleva oja. Noin 1,2 kilometrin jälkeen joki yhtyy koillisesta tulevaan Raatinjoen sivu-uomaan. Yhtymäkohdasta alkaen jokea kutsutaan Karstunjoeksi.
Karstunjokeen yhtyy vasemmalta ja idästä tuleva Kertunjoki, joka on puron kokoluokkaa. Karstunjoen suunta on nyt eteläinen. Sitä ympäröivä peltoalue kapenee ja länsirannat ovat alkuosuudella metsämaata. Lopulta joki painuu syvemmälle uurtamaansa uomaan ja aloittaa metsätaipaleensa. Siellä uoma syvenee ja uoman kaltevuus jyrkkenee. Joen itärantaan tulee eteläisiltä pelloilta alkava kärrypolku. Alle kilometrin mittainen metsätaival päättyy koskeen, jonka rannalla sijaitsee Koskenkorvan talo. Virtapaikka on noin 80 metriä pitkä . Koskessa sijaitsi vuoteen 2025 asti vesimyllyn pato, joka oli vaelluskaloille etenemiseste. Pato purettiin pois ja tilalle rakennettiin luontaisen kaltainen koski. Samassa yhteydessä maantien siltaa pidennettiin. Kosken niskalle muotoiltiin pohjapato, jolla nostetaan joen yläpuolinen vedenpinta tehden joki riittävän syväksi . Kosken jälkeen uoma alkaa meanderoimaan voimakkaasti ja sillä on jäljellä joitakin mutkia, vaikka kaarevimmat kohdat on oikaistu kaivamalla. Joki laskee Karstunlahteen, joka on joen suistossa melko matala.
Luontoarvoja
Karstunjoen alajuoksulla sijaitsee itärantaan rajautuva ”Reporinteen” yksityinen luonnonsuojelualue (YSA261233, 3,1 hehtaaria). Alueen sisälle on erikseen rajattu ”Karstunjoen itäpuolen pähkinäpensaslehto” (LTA200980, 3,3 aaria).
Karstunjokeen on aikaisemmin istutettu taimenia, joiden toivitaan lisääntyvän joessa tulevaisuudessa. Vuonna 2025 tehdyn vaellusesteen poistamisen ja kutusoraikkojen rakentaminen valuma-alueen yläjuoksulla toivotaan edistävän lisääntymistä.
VPD-luokitus
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Karstunjoen tilaa. Joen tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli hyvä, biologinen tila, joka ei oltu määritetty, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 60 mikrogrammaa litrassa vettä, mikä on tyydyttävä tulos. Joen tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka ei oltu määritetty, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 88 mikrogrammaa ja kokonaistyppipitoisuus 2 447 mikrogrammaa litrassa vettä, mitkä ovat välttäviä tai huonoja tuloksia.
Raatinjoen-Myllyojan valuma-alue (23.024)
Valuma-alueen pääuoman kulku ja pituus
Karstunjoen valuma-alueen pääuoman kulusta ei ole lähteistettyä tietoa. Pääuomaan valitaan usein suuremman virtaaman omaava jokihaara. Vaikka jokihaarojen virtaamia ei tiedetä, korreloivat ne pienellä vesistöalueella jokihaarojen valuma-alueita vertaamalla. Myllyjoen valuma-alueen pinta-ala on 33,86 neliökilometriä (km²) ja Raatinjoen valuma-alueen 28,35 km². Pääuomaan valitaan siksi Myllyjoen jokihaara, joka on 2,99 kilometriä pitkä. Se alkaa Kirmusjärvestä, johon vesistöviranomainen on merkinnyt vain yhden merkittävän tulouoman, joka alkaa Kolmpersjärvestä. Siihen laskee Hauklammesta ja Saarlammesta alkavat purot, joiden kuulumista pääuomaan ei tässä arvioida. Sen sijaan pääuoman pituus voidaan tähän saakka määrittää vesistöviranomaisen uomaverkoston tietojen avulla. Ne on luettavissa esimerkiksi Paikkatietoikkunan verkkopalvelusta. Kun Karstunjoen pituus on 3,030 kilometriä, Myllyjoen 2,993 kilometriä, Kirmusjärven ylityksen pituus on 3,339 kilometriä ja puro Kolmpersjärvestä on 1,453 kilometriä, saadaan pääuoman pituudeksi noin 10,8 kilometriä.
Valuma-alueen rakenne
Alajuoksulla on pääuomalla kaksi merkittävää sivu-uomaa eli pienempi Kertunjoki ja Raatinjoki. Se on lähes samankokoinen kuin Myllyjokikin. Raatinjoen yläjuoksua kutsutaan Raadin kylän yläpuolella Oittilanjoeksi, ja se alkaa latvajärvestä Valkerpyy. Raatijokeen yhtyy Kukkusmäen kohdalla pohjoisesta alkava Kranssinoja, johon yhtyy Myllynoja, jonka yläjuoksua kutsutaan Tyrynojaksi. Oittilanjokeen yhtyy etelästä tuleva Hajassuonoja.
Raatinjoen-Myllyojan valuma-alueella sijaitsee 15 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Niistä merkittävimmät ovat Kirmusjärvi (352 ha) ja Valkerpyy (393 ha). Valkerpyyhyn laskee pieni Valkialampi (3 ha). Myllyjokeen yhtyy Kerklammesta (5 ha) alkava oja, jonka valuma-alueeseen kuuluu myös eräs pikkulampi. Kirmusjärveen laskevat pohjoispuolella sijaitsevat Silmee (15 ha), jonka valuma-alueella ovat myös Iso Heilampi (17 ha), Vähä Heilampi (4 ha) ja ylängön tekolampi. Niin tekee myös valuma-alueen pääuomaan kuuluva Kolmpersjärvi (24 ha), jonka valuma-alueeseen kuuluvat Pikku Kolmpersjärvi (3 ha), Saukoolampi, Hauklampi (4 ha) ja Saarilampi (7 ha). Kolmpersjärven laskuojaan yhtyy idästä tuleva Heinästön (2 ha) laskuoja, jonka valuma-alueella sijaitsee myös Syvälampi (17 ha). Raatinjoen luoteispuolella sijaitseva Laiska (4 ha) luetaan joen lähialueeseen kuten katsotaan kuuluvan myös kaakkoispuolinen toinen Hauklampi (4 ha).
.svg){kind=small}
tyydyttävä.svg){kind=small}
hyvä
