Valkerpyy

Vedenlaatu

Valkerpyyn vedenlaatua on tutkittu usealla vesinäytteellä vuosina 1964–1992 ranta-asukkaisen aloitteen perusteella, sillä järvessä esiintyi jo tuolloin leväkukintoja. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli tuolloin noin 20–45 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus noin 500–950 μg/l. Järvi luokiteltiin tuolloin keskireheväksi. Järvi oli 1970-luvulla vielä karu, mutta se on sittemmin hajakuormituksesta johtuen rehevöitynyt. Valkerpyy on melko kirkasvetinen järvi, joka lämpötilakerrostuu melko säännöllisesti. Järven syvänne on pinta-alaan nähden laaja, joten kerrostuneisuuskaudella voi alusveteen muodostua happikatoa. Tällöin alkaa sedimentistä vapautua veteen ravinteita ja tämä sisäinen kuormitus heikentää vedenlaatua ja aiheuttaa leväkukintoja. Myös järven pohjalla happitilanne on ollut koko 2000-luvun heikko. Järvi on ravinnepitoisuuksiensa perusteella rehevöitynyt. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä noin 25 μg/l ja alusvedessä jopa 320 μg/l.

Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Valkerpyyn tilaa. Järven tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli tyydyttävä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli erinomainen. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 27 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 560 μg/l vettä, mitkä ovat tyydyttäviä tuloksia. Järven tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvää huonompi. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli tyydyttävä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 29,7 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 525 μg/l, mitkä ovat tyydyttäviä tuloksia.

Kasvillisuus, linnusto ja kalasto

Valkerpyyn vesikasvillisuus on niukkaa kuten on myös linnustonkin osalta. Syysmuutto kerää järvelle suuria määriä isokoskeloita ja silkkiuikkuja. Kalalajeista tärkeimmät ovat ahven, hauki, lahna ja siika. Järvessä esiintyy myös särkeä, salakkaa, kiiskeä ja lahnaa. Järveen on istutettu siikaa, kuhaa, karppia ja muikkua sekä täplärapua. Suomen vapaa-ajankalastajat ry ylläpitää ennätyskalojen tilastoa, johon on hyväksytty Jari Bildjuschkinin Valkerpyystä pyytämä pituudeltaan metrinen ja painoltaan 18,7 kiloinen karppi (päiväys: 22.6.2000).

Luonnonhistoriaa

Valkepyyn seutu jäi viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön sulaessa pois Itämeren vedenpinnan alle. Maankohoaminen nosti Itämeren Litorina-vaiheen aikana seudun korkeimmat mäet vedenpinnan yläpuolelle ja lopulta syntyi merenlahti, johon kuuluivat Valkerpyyn vesiallas, Raatiniitty ja Raatinlaakso. Noin 5 500 eaa. lahti alkoi kuroutua Äärimmäisensuon kohdalta erilleen merestä. Tämä on tapahtunut silloin, kun vedenpinta oli laskenut noin 44 metriin mpy. Meri on yltänyt Raatinlaaksoon vielä noin 5 200 eaa., mutta sen jälkeen se on kuivunut joeksi ja suoksi.

Kuroutumisen jälkeen laski järvi nykyisten Vivolan ja Mäntsälän kartanon välistä yhtyen Härkäjokeen. Kun epätasainen maankohoamisen kallisti Valkerpyyn järviallasta kohti kaakkoa, vaihtui laskujoen paikka järven eteläpäähän. Järvi on saattanut olla vähän aikaan bifurkaatiojärvi, kun sillä on ollut kaksi laskujokea samaan aikaan.

Kulttuurihistoriaa

Valkerpyyn ranta-alueilta on löydetty asuinpaikkoja 46–47 metriä mpy. ja jos ne sijaitsivat rantaviivan tuntumassa, elivät ihmiset mesoliittista kivikautta.

Mäntsälän kartano sijaitsi Valkerpyyn pohjoisrannassa jo vuoden 1773 Fattenborgin kartassa. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järven karttanimi ”Walkerbyträsk”. Sen rannoille on merkitty Wivola by, jossa on 3 maataloa, 5 manttaalia, Ofverlmmola (1 maatalo, 4 manttaalia), Tavola by (6 maataloa, 14 manttaalia) ja Heimola by (4 maataloa, 5 manttaalia). Lisäksi Heimolan vieressä on Mäntsälän kartano. Heimolan ja Wivolan kautta kulkee Nummen ja Lohjan välinen maantie ja Tavolaan päättyy Karjalohjalta tuleva tie. Etu- ja Takasaari on piirretty erillisinä saarina. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso karttaa oikealla) Viimeksi mainitut saaret on piirretty yhteen maatuneina. Joko kartturit ovat erehtyneet tai järven vedenpintaa on karttojen piirtämisen välillä laskettu. Ilman lisätietoa ei asiasta voi olla varma. Peltomaita on karttojen välillä ehditty raivaamaan lisää ja järven länsirannikkoa seuraa uusi tie, joka kiertää järven eteläpään.

Vuonna 1913 julkaistussa Lohjan seudun taloudellisessa kartassa on järven pohjois- ja länsipuolilla laajoja peltomaita. Muualla ovat peltoalat pienempiä. Edellä mainitut saaret ovat edelleen piirretty yhdistyneinä toisiinsa. Tilanne vaikuttaa säilyneen samana myös vuoden 1945 taloudellisessa kartassa.