Mass Rapid Transit (Singapore)

Ensimmäiset ehdotukset verkon rakentamisesta

Mass Rapid Transitin alkuperä juontaa juurensa maan suunnittelijoiden vuonna 1967 tekemään ennusteeseen, jonka mukaan rautatiepohjainen kaupunkiliikennejärjestelmä olisi tarpeen vuoteen 1992 mennessä.

Vuonna 1972 amerikkalaiset yritykset Wilbur Smith and Associates, Parsons Brinckerhoff (nykyisin WSP USA), Tudor ja Bechtel tekivät tutkimuksen, jonka Maailmanpankki vastasi Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman puolesta. Vuonna 1979 alettiin valmistelemaan tutkimuksen kolmatta vaihetta, joka julkaistiin vuonna 1981. Brittiläinen yritys Halcrow palkattiin kehittämään järjestelmä.

Hallituksen sisäinen vastustus MRT:n toteutettavuudesta merkittäviltä ministereiltä, kuten valtiovarainministeri Goh Keng Sweeltä ja kauppa- ja teollisuusministeri Tony Tanilta, lähes peruutti hankkeen taloudellisista syistä ja rakennusalan työpaikkojen ylikuormituksesta johtuen. Tohtori Goh kannatti sen sijaan Harvardin yliopiston asiantuntijoiden suosittelemaa bussijärjestelmää, sillä he väittivät, että se alentaisi kustannuksia 50 % verrattuna ehdotettuun MRT-järjestelmään. Yleinen mielipide oli jakautunut asiasta: useat ilmaisivat huolensa korkeista kustannuksista, kun taas toiset keskittyivät enemmän elintason parantamiseen. Keskustelun siitä, olisiko pelkkä bussijärjestelmä kustannustehokkaampi jälkeen, viestintäministeri Ong Teng Cheong tuli siihen tulokseen, että bussijärjestelmä olisi yksin riittämätön, koska sen pitäisi kilpailla tietilasta muiden liikennemuotojen kanssa.

MRT System Designs Option Study toteutettiin myös teknisten yksityiskohtien ja suositeltujen toimenpiteiden tarkentamiseksi MRT-järjestelmälle – näihin kuuluvat:

• virtakisko ajojohdinten sijasta koko järjestelmään
• Turvallisuus- ja ilmanvaihtoturvan vuoksi laituriovet ovat pakollisia, alkaen maanalaisista asemista. Asennus maanpäällisille asemille toteutettiin myöhemmin

Parsons Brinckerhoff ja ranskalainen SOFRETU toteuttivat suunnitteluvaihtoehtojen tutkimuksen.

Alkuperäisen järjestelmän rakentaminen

Järjestelmä oli tarkoitus rakentaa ja avata vaiheittain, vaikka suunnitelmissa oli jo ehdotettu päätös kahdesta pääväylälinjasta. North South Linelle annettiin etusija, koska se kulki Central Arean läpi, jolla on suuri joukkoliikenteen kysyntä. De Leuw Cather solmi kahden vuoden konsulttisopimuksen marraskuussa 1982. Mass Rapid Transit Corporation (MRTC) perustettiin 14. lokakuuta 1983 jolloin se otti hoitaakseen entisen Mass Rapid Transit Authorityn tehtävät ja vastuut. North South Linen ensimmäinen osuus aloitti liikennöinnin 7. marraskuuta 1987, koostuen viidestä asemasta kuuden kilometrin pituisella reitillä. Vuoden sisällä verkkoon lisättiin 20 uutta asemaa ja suora yhteys Yishunin ja Lakesiden asemien välille, yhdistäen Singaporen keskustan lännessä sijaitsevaan Jurongiin vuoden 1988 loppuun mennessä. Järjestelmä jaettiin lopulta North–South ja East–West -linjoihin itäisen Tanah Merahin asemalle johtavan laajennuksen valmistuttua. Vuoden 1990 loppuun mennessä Branch Line oli yhdistänyt Choa Chu Kangin verkkoon, ja Boon Layn asema avattiin 6. heinäkuuta 1990. Alkuperäinen järjestelmä valmistui siis kaksi vuotta etuajassa.

Verkoston Laajentaminen

Kun Branch Line Jurong Eastin ja Choa Chu Kangin välillä avattiin vuonna 1990, North South Linen Woodlandsin laajennus suunniteltiin sulkemaan aukko Yishunin ja Choa Chu Kangin asemien välillä. Laajennuksen asemien määrään tehtiin lukuisia muutoksia, pääasiassa Urban Redevelopment Authorityn vuoden 1991 konseptisuunnitelman vuoksi jonka tavoitteena oli tehdä Woodlandsista Pohjois-Singaporen alueellinen keskus.

Laajennuksen suunnittelun aikana Sembawangin asema oli tarkoitettu vain asemavaraukseksi, joka rakennettaisiin myöhemmin Sembawangin alueen rakentamisen yhteydessä. Laajennuksen rakentaminen alkoi 19. marraskuuta 1992. Sembawangin ja Kranjin asemat sisällytettiin myöhemmin Woodlandsin laajennukselle toisen suunnittelukierroksen jälkeen, jolloin Sungei Kadutin asema jätettiin pois. Sungei Kadutin asema on tarkoitus avata vuonna 2035.

Rakentamisen aikana ostettiin yhteensä 19 uutta junaa täydentämään 66 ensimmäisen sukupolven C151-junaa. Kadutissa, Woodlandsissa ja Sembawangissa oli myös tarve tasoittaa tiheän kasvillisuuden peittämä maa MRT-linjaa varten.

Woodlandsin laajennuksen virallisen avauksen myötä 10. helmikuuta 1996 Branch Line liitettiin North South Lineen. Laajennuksen rakentaminen maksoi 1,2 miljardia dollaria.

Ajatus rautatielinjoista, jotka vievät ihmiset lähes suoraan koteihinsa, johti Light Rail Transit (LRT) -linjojen käyttöönottoon, joista on yhteys MRT-verkkoon. Bukit Panjang LRT otettiin käyttöön 6. marraskuuta 1999. Expon ja Changin lentoaseman metroasemat avattiin 10. tammikuuta 2001 ja 8. helmikuuta 2002.

MRT-verkon ensimmäinen väliasema, joka rakennettiin olemassa olevalle linjalle, Dover, avattiin 18. lokakuuta 2001. Toinen väliasema, Canberra, avattiin 2. marraskuuta 2019. Kolmas, sekä ensimmäinen maanalainen väliasema, Hume, avattiin 28. helmikuuta 2025.

North East Line avattiin 20. kesäkuuta 2003. Se on yksi maailman ensimmäisistä täysin automatisoiduista metrolinjoista. Buangkokin asema avattiin 15. tammikuuta 2006, ja Woodleighin asema 20. kesäkuuta 2011. Linjan jatke Punggol Coastille avattiin 10. joulukuuta 2024. Boon Layn laajennus East–West Linella, joka koostuu Pioneerin- ja Joo Koonin -asemista, avattiin 28. helmikuuta 2009.

Circle Line avattiin neljässä vaiheessa: vaihe 3 avattiin 28. toukokuuta 2009, vaiheet 1 ja 2 17. huhtikuuta 2010, 4 ja 5 8. lokakuuta 2011 sekä Marina Bayn laajennus 14. tammikuuta 2012. Downtown Linen ensimmäinen vaihe avattiin 22. joulukuuta 2013. Toinen vaihe avattiin 27. joulukuuta 2015. 

East–West Linen Tuas West -laajennus, joka koostuu Gul Circlen, Tuas Crescentin, Tuas West Roadin ja Tuas Linkin asemista, avattiin 18. kesäkuuta 2017. Downtown Linen kolmas vaihe, avattiin 21. lokakuuta 2017.

Thomson–East Coast Linen ensimmäinen vaihe Woodlands Northin ja Woodlands Southin välillä avattiin 31. tammikuuta 2020. Linjan toinen vaihe avattiin 28. elokuuta 2021, jolloin linjaa jatkettiin Woodlands Southista Caldecottiin. Kolmas vaihe, Caldecottista Gardens by the Bayhin avattiin 13. marraskuuta 2022. 23. kesäkuuta 2024 avattiin neljäs vaihe Gardens by the Baystä Bayshoreen. Circle Linen kehän sulkeva kuudes vaihe HarbourFrontilta Greater Southern Waterfrontin kautta Marina Baylle avattiin 12. heinäkuuta 2026. Laajennus mahdollistaa suoran liikenteen tulevan Southern Waterfront Cityn läpi ilman tarvetta vaihtaa muihin linjoihin. Osuus koostuu Keppelin, Cantonmentin ja Prince Edward Roadin asemista.

Downtown Line

Laajennus Expon asemalta Sungei Bedokin risteysasemalle on rakenteilla ja sen odotetaan avautuvan vuoden 2026 loppupuolella. Laajennus Bukit Panjangista Sungei Kadutin tulevalle asemalle North–South Linella, sekä nimetön asema näiden välissä, on tarkoitus avata vuonna 2035.

Thomson–East Coast Line

Viides vaihe Bedok Southista Sungei Bedokiin on tarkoitus avata vuonna 2026. Woodlands Northin pääteasemalta on tulevaisuudessa vaihtoyhteys Johor Bahru–Singapore Rapid Transit System -järjestelmän kanssa vuoden 2026 lopusta alkaen, kun taas Founders' Memorialin asema avataan vuonna 2028, lisäksi Marina Southin ja Mount Pleasantin asemat avataan kun asemia ympäröivä täydennysrakentaminen valmistuu.

Jurong Region Line

Jurong Region Linen on tarkoitus palvella maan länsiosia, erityisesti uutta Tengahin kaupunkia ja sen ympäristöä. Alun perin linja suunniteltiin rakennettavaksi LRT:ksi, mutta projekti keskeytettiin 2000-luvulla, kunnes linjan rakentamisesta osana MRT-järjestelmää ilmoitettiin vuonna 2013. Linjan on tarkoitus avautua vaiheittain vuosina 2028–2029.

Cross Island Line

50 kilometrin pituisen Cross Island Linen odotetaan ulottuvan koko manner-Singaporen läpi, kulkien Tuasin, Jurongin, Sin Mingin, Ang Mo Kion, Hougangin, Punggolin, Pasir Risin ja Changin kautta. Uusi linja tarjoaa pendelöijille toisen vaihtoehdon itä–länsi-suuntaiseen matkustamiseen nykyiselle East–West Linelle ja Downtown Linelle. Siltä on vaihtoyhteys kaikkiin muihin linjoihin, täydentäen Circle Linen nykyistä roolia.

Linjan ensimmäinen vaihe julkistettiin vuonna 2019, ja se koostuu 12 asemasta. Radan pituus on 29 kilometriä. Linjan on tarkoitus valmistua vuonna 2030. Hankkeen kustannukset ovat 13,3 miljardia Singaporen dollaria ja se on yksi kalleimmista rautatiehankkeista maailmassa. Linjan rakentaminen alkoi vuonna 2022. Lisäksi vuonna 2020 ilmoitettiin Punggolin haaralinjasta joka koostuu kolmesta asemasta, jonka on tarkoitus valmistua vuoteen 2032 mennessä. linjan valmistuminen odotetaan vievän vielä pidemmän ajan ympäristötutkimusten vuoksi, joiden on tarkoitus valmistua vuoteen 2030 mennessä.

Jurong Lake Districtiltä Gul Circlelle kulkevan kolmannen vaiheen rakentaminen on suunniteltu alkavan vuonna 2027, ja sen odotetaan avautuvan 2030-luvun lopulla. Se tulee olemaan 10 kilometriä pitkä ja sillä on neljä asemaa. Linjan kokonaispituus kolmannen vaiheen valmistuttua on 67 kilometriä.

Bricklandin ja Sungei Kadutin metroasemat

Kaksi uutta asemaa on suunnitteilla North South Linelle. Bricklandin asema rakennetaan Bukit Gombakin ja Choa Chu Kangin asemien väliin, kun taas Sungei Kadutin asema rakennetaan Yew Teen ja Kranjin asemien väliin. Asemien odotetaan avautuvan vuosina 2034 ja 2035. Sungei Kadutin asemalta on vaihtoyhteys Downtown Linelle.

Seletar Line ja Tengah Line

Vuodesta 2019 lähtien, osana Land Transport Master Plan 2040 -suunnitelmaa, on käynnissä toteutettavuustutkimuksia mahdollisesta yhdeksännestä MRT-linjasta, joka yhdistäisi Singaporen pohjois- ja koillisalueet toisiinsa, ja sille annettiin myöhemmin alustavaksi nimeksi Seletar Line. Uuden linjan on tarkoitus palvella Woodlandsin, Sembawangin, Sengkang Westin, Serangoon Northin, Whampoan, Kallangin ja Greater Southern Waterfrontin alueita. Marraskuuhun 2025 mennessä Seletar Linen toteutettavuustutkimukset olivat vielä kesken. Vt. liikenneministeri Jeffrey Siow mainitsi samaan aikaan, että lisätietoja linjasta julkistetaan todennäköisesti vuoden 2026 alussa.

Maaliskuussa 2025 silloinen liikenneministeri Chee Hong Tat ilmoitti alustavasti nimetystä Tengah Linesta, joka tarjoaisi vaihtoehtoisen reitin länsi- ja luoteisalueilta kaupunkiin, palvellen alueita kuten Tengah, Bukit Batok, Queensway ja Bukit Merah. Tutkimuksia on myös käynnissä linjan jatkamisen, Greater Southern Waterfrontin laajentamisen ja Tengah ja Seletar linjojen yhdistämisen toteuttamiskelpoisuuden selvittämiseksi, jolloin molemmat linjat voivat yhdistyä yhdeksi linjaksi.