Mikk Titma

Mikk Titma
Mikk Titma vuoden 1988 Viron TV:n IME-tapahtumassa.
Mikk Titma vuoden 1988 Viron TV:n IME-tapahtumassa.
Viron kommunistinen puolue (EKP), ideologinen sihteeri
marraskuu 1988 – maaliskuu 1990
Edeltäjä Indrek Toome
Seuraaja Jaak Allik
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1939
Tallinna, Viro
Kuollut28. helmikuuta 2026 (86 vuotta)
Redwood City, Yhdysvallat
Kansalaisuus Viro
Ammatti professori
Puoliso Nancy Tuma
Tiedot
Puolue Viron kommunistinen puolue
Koulutus Filosofian tohtori
Tutkinnot Tarton yliopisto

Mikk Titma (2. marraskuuta 1939 Tallinna, Viro – 28. helmikuuta 2026 Redwood City, Yhdysvallat) oli virolainen sosiologi, joka oli vuosina 1988–1989 Neuvostoliiton miehittämän Viron kommunistisen puolueen ideologinen sihteeri ja kansanedustaja. Poliittisen uransa lisäksi Titma toimi professorina Tarton ja Tallinnan yliopistoissa, Viron tiedeakatemian jäsenenä ja 1990-luvulla tutkijana Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Ura sosiologian tutkijana

Titma vietti nuoruutensa Pärnussa ja valmistui ylioppilaaksi. Sen jälkeen hän opiskeli Tarton yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatksi 1968 ja filosofian tohtoriksi 1974. Hän sai professorin viran vuonna 1981 Tarton yliopistosta. Opiskeluaikana hän toimi opettajana Tarton yliopistossa. Vuosina 1975–1988 hän toimi Neuvosto-Viron historian instituutin sosiologiaosaston päällikkönä 1975–1988 ja Tallinnan teknillisen yliopiston tieteellisen kommunismin laitoksen apulaisprofessorina 1976–1979 ja edelleen saman laitoksen osa-aikaisena professorina 1979–1983. Vuosina 1988–1991 hän toimi Viron tiedeakatemian filosofian, sosiologian ja oikeuden instituutin tutkijana. Mikk Titma oli kokeellisten ja tilastollisten menetelmien edelläkävijöitä sosiologiassa Baltiassa.

Viron itsenäistyttyä hän siirtyi Yhdysvaltoihin tutkijaksi Stanfordin yliopistoon 1991. Sen jälkeen hän toimi Tallinnan yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan professorina vuosina 1999–2002 ja edelleen sosiologian professorina vuosina 2002–2005 eläköitymiseensä asti.

Ura poliitikkona

Edgar Savisaar, Mikk Titma, Tiit Made ja Siim Kallas vuonna 1988 Viron TV:n lähettämässä IME-tapahtumassa.

Mikk Titma oli Viron kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1965 lähtien. Hän oli mukana Viron laulavassa vallankumouksessa, jonka alkuvaiheeseen liittyy Viron omaa itsenäistä talouspoliitiikkaa aktivoinut IME-ohjelma. Titma oli yksi neljästä virolaisesta toimijasta, joita hänen lisäkseen olivat Siim Kallas, Edgar Savisaar ja Tiit Made.

Titmasta tuli laulavan vallankumouksen aikana Viron kommunistipuolueen ideologiasihteeri lokakuusta 1988 aina maaliskuuhun 1990, jolloin kommunistipuolue menetti poliittisen monopolinsa. Helmikuussa 1989 Titma vieraili Suomessa ja tapasi muun muassa presidentti Mauno Koiviston kertoen Suomen presidentille EKP:n johdolla marraskuussa 1989 käynnistynyttä Viron vapautusmisprosessia. Maaliskuussa 1990 hänet valittiin Neuvosto-Viron aikaisissa ensimmäisissä demokraattisissa parlamenttivaaleissa korkeimman neuvoston jäseneksi, jossa hän kuului kommunistipuolueen radikaaleihin eli ns. Vapaa Viro-ryhmään. Tämä parlamentti hyväksyi 20. elokuuta 1991 Viron itsenäisyyden, mutta Titma oli silloin ulkomailla.

Mikk Titma oli naimisissa vuodesta 2010 Stanfordin yliopiston sosiologian emeritusprofessorin Nancy Tuman kanssa.

Lähteet

  1. ↑ https://www.postimees.ee/8428647/suri-sotsioloog-ja-uhiskonnategelane-mikk-titma
  2. ↑ K. Warner Schaie, and Glen Elder (eds.): ”Social Change and Individual Development”, Historical Influences on Lives and Aging, s. 149. New York: Springer Publishing Company, 2005. ISBN 0-8261-2405-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Bernard A. Cook (ed.): Europe Since 1945: An Encyclopedia, s. 344. London / New York: Routledge, 2001. ISBN 978-0-815-31336-6 (englanniksi)
  4. ↑ Self-Managing Estonia Estonica Eesti Instituut Estonica. Arkistoitu 9.11.2018. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Rein Taagapera: ”The Winter for Sovereignity, November 1988 - April 1989”, Estonia: Return To Independence, s. 148. London / New York: Routledge, 1993. ISBN 978-0-8133-1703-8 (englanniksi)
  6. ↑ Mauno Koivisto: ”A Turn for the Better”, Witness to History: The Memoirs of Mauno Koivisto, President of Finland 1982-1994, s. 120. London: C.Hurst & co., 1997. ISBN 1-85065-323-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Vundamendi taastamine iseseisvale riigile. Dokumente, materjale ja meenutusi Eesti Vabariigi Ülemnõukogu tegevusest aastatel 1990–1992. Täiendatud väljaanne. 2. trükk. Heino Kostabi, Tartu 2012, 136, 185. (viroksi)