| Osa artikkelisarjaa |
| Syrjintä |
|---|
Misandria tai miesviha tarkoittaa miessukupuoleen kohdistuvaa vihaa tai syrjintää. Termi juontuu kreikan kielen sanoista misos ('viha') ja andros ('mies'). Misandriaa ei tule sekoittaa misantropiaan, joka tarkoittaa ihmisiin kohdistuvaa vihaa.
Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.
Individualistifeministi Wendy McElroy sanoo, että jotkut feministit ovat määritelleet uudelleen feminismin näkemyksen miehistä "kuuman raivon käännyttyä kylmäksi vihaksi miehiä kohtaan". Hänen mukaansa osa feministeistä pitää kaikkia miehiä raiskaajina ja feministit ovat liittoutuneet poliittisen korrektiuden liikkeen kanssa.
Tutkijat Paul Nathanson ja Katherine K. Young analysoivat kirjoissaan Spreading Misandry ja Legalizing Misandry feminismin inspiroimaa miesvihaa. Christina Hoff Sommersin mukaan feministinen miesviha johtaa suoraan naisvihaan: osa johtavassa asemassa olevista feministeistä vihaa naisten enemmistöä, joka rakastaa miehiä, Hoff Sommers toteaa kirjassaan Who Stole Feminism: How Women Have Betrayed Women.
Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."
Valerie Solanas esittää teoksessaan SCUM-manifesti miessukupuolen tuhoamista.
Naisasialiitto Unionin Tulva-lehti kutsuu SCUMia "feminismin klassikkoteokseksi": "MIES ON BIOLOGINEN ONNETTOMUUS, kävelevä surkastuma, emotionaalisesti rampa, täysin kykenemätön empatiaan. Kaikki mihin mies koskee, muuttuu paskaksi. Mies on epätäydellinen nainen, jota riivaa pillukateus. Miehet eivät ole parannettavissa, vaan heidät tulee tuhota. SCUM taas on joukko itsenäisiä, röyhkeitä naisia, jotka ovat ottaneet asiakseen miesten täydellisen tuhoamisen."
Radikaalifeministi Andrea Dworkin on arvostellut biologista determinismiä, joka "esiintyy yhä useammin feministipiireissä". Hänen mukaansa siinä miehet nähdään biologisesti alempiarvoisempina kuin naiset ja luonnostaan väkivaltaisina, niin että tarvitaan "gendercide" (miehet pitää surmata), jotta uusi yli-ihmisnainen ("new Übermensch Womon") voisi nousta.
Black male studies -tutkijat, mm. Tommy J. Curry, sanovat mustien miesten ja poikien kohtaavan mustiin kohdistuvaa miesvihaa. Sukupuolentutkija E. C. Krell käyttää nimitystä "rodullistettu transmisandria" mustien transmaskuliinien kokemuksista.
Yhdysvalloissa miehet saavat pidempiä tuomioita samoista rikoksista. Pienemmissä rikoksissa ero on vielä suurempi. Se riippuu paitsi sukupuolesta myös rodusta. Kriminologi Nathan A. Kruis kollegoineen totesivat tutkimuskirjallisuuden viittaavan mahdolliseen "institutionaaliseen miesvihaan" maan oikeusjärjestelmässä.
Suomessa naiset saavat vakavista väkivaltarikoksista monta kuukautta lyhyempiä tuomioita kuin miehet. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan erilaiset rikostaustatkaan eivät riitä selittämään eroa. Osaselityksen tarjoavat rikospsykologian tohtori Angela Aholan tutkimukset, joiden psykologisten testien mukaan tuomarit, lautamiehet, syyttäjät, puolustusasianajajat ja poliisit kaikki tuomitsevat miehet ankarammin kuin naiset.
Monien tutkimusten mukaan miehet saavat samoista teoista kovempia rangaistuksia. Tutkimusten mukaan "Miesten rikokset nähdään helpommin 'pahoiksi ja normaaleiksi', kun taas naisten 'mielenvikaisiksi ja epänormaaleiksi'."
Toimittaja Marja Sannikan mukaan Suomessa miesten pilkkaaminen ja vihaaminen on tavallista ja hyväksyttyä, naisten ei. Esimerkiksi bloggaaja voi julistaa vihaavansa miehiä muttei naisia. Kansalaisjärjestön edustaja ilmoitti pitävänsä miehiä lähtökohtaisesti uhkina. Presidentti Tarja Halonen vihjasi, ettei miehistä ole johtamaan koronapolitiikkaa - naisista vastaavaa vihjausta ei pidettäisi hyväksyttävänä. Toimittaja nosti esiin myös tuoreet kirjat "Minä vihaan miehiä" ja "Miten deittailla miehiä, kun vihaa miehiä?".
Sannikan mukaan pojat joutuvat kasvamaan ilmapiirissä, jossa miehiä pidetään uhkina ja eitä saa pilkata.
Miehiin kohdistuu myös asevelvollisuus, enemmän väkivaltaa ja vaarallisemmat työt. Töissä kuoli 2000-2019 peräti 592 miestä ja vain 44 naista. Miehiltä myös saa vaatia kaikenlaista.
Ylen kulttuuritoimittaja Teemu Laaksosen mukaan mieheyttä käsitellään kulttuurissa ja mediassa lähinnä kielteisten puolten kautta, haitallisten stereotypioiden. Tyhmistä ihmisistä käytetään nimitystä "valkoinen heteromies". Ylen haastatteleman rehtorin mukaan puhe toksisesta maskuliinisuudesta tekee miehisyydesta tuomittavan massan. Hänen mukaansa yleistävä puhe miehistä tekee manosfäärin houkuttelevaksi monille. Tuomas Nevanlinnan mukaan vain konservatiivit puhuvat poikien puolesta, mikä ajaa poikia heidän joukkoonsa.
Manosfäärin vaikuttajat ovat toimittaja Louis Theroux’n dokumentin Matka manosfääriin mukaan usein isättömiä poikia, jotka projisoivat traumaansa muihin, eivät tyypillisiä konservatiiveja. He hakevat huomiota provokaatioilla ja tekevät siten rahaa.