| Numero 1 Eero ja Jussi & The Boys | ||
|---|---|---|
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | heinäkuu 1964–tammikuu 1965 | |
| Studio | Electrovox-studio, Helsinki | |
| Julkaistu | toukokuu 1965 1992 (CD, MC) | |
| Formaatti | LP-levy (LPM 10027) C-kasetti (220134) CD-levy (220132) | |
| Tuottaja(t) | Johan ”Mosse” Vikstedt | |
| Tyylilaji | rock, rock and roll | |
| Kesto | 42.02 | |
| Levy-yhtiö | Discophon Fazer Finnlevy (CD, MC) | |
| Levymerkki | RCA Victor Fazer Finnlevy (CD, MC) | |
| Muut kannet | ||
Albumin takakansi. | ||
| Eero ja Jussi & The Boysin muut julkaisut | ||
| Numero 1 1965 |
Numero 2 1966 | |
Numero 1 on suomalaisen rock-yhtye Eero ja Jussi & The Boysin toukokuussa 1965 ilmestynyt esikoisalbumi. Se oli ensimmäinen suomalaisen rockyhtyeen tekemä LP-levy. Albumi sisältää kaikki aiemmin singlenä julkaistut kappaleet. Kappaleista ”Salaisuuteni”, ”Route 66” ja ”Kaikki rakkauteni” äänitettiin uudet versiot albumia varten. Yhtye koostui Eero Raittisesta, Jussi Raittisesta sekä The Boys -taustayhtyeestä.
Levyn tuottaja, Discophon-levy-yhtiötä edustanut Johan ”Mosse” Vikstedt antoi yhtyeelle luvan valita osan kappaleista levylle itse. Suurin osa sen kappaleista koostuu yhtyeen keikkaohjelmistosta, jossa oli paljon rock and rollia ja rhythm and bluesia. Studiossa levytyssessioita valvonut Rauno Lehtinen piti kokonaisuutta onnistuneena eikä puuttunut juurikaan yhtyeen työskentelyyn.
Albumin avausraitana on Erik Lindströmin säveltämä ja hänen vaimonsa Hillevin sanoittama ”Tahdon saaren”, jolla Eero ja Jussi osallistuivat vuoden 1965 Suomen euroviisukarsintaan. Kappale jäi karsinnassa viimeiseksi, mutta sai toiseksi eniten yleisöääniä heti Katri Helenan ”Minne tuuli kuljettaa” -kappaleen jälkeen. Kappale jäi ihmisten mieleen kertosäkeensä (”Jee jee jee, saaren haluan”) ansiosta. Seuraavana kuultava ”Poison Ivy” tunnetaan parhaiten yhdysvaltalaisen The Coasters -yhtyeen esittämänä. Raittisten veljekset olivat suuria Elvis Presleyn faneja ja countryhenkinen ”Sen vuoksi” onkin käännös Elviksen alun perin esittämästä ”I Love You Because” -kappaleesta. Alun perin Fats Dominon säveltämä ”My Girl Josephine” sai uuden nimen Jerry Lee Lewisin esittämänä nimellä ”Hello Josephine”. The Boysin versio julkaistiin kuvakantisena singlellä Saksassa ja muissa Euroopan maissa. Kappale nousi Norjan myyntitilaston yhdeksänneksi heinäkuussa 1965. Albumille otettiin myös kaksi The Beatles -yhtyeen kappaletta, joista ensin kuultava, Jussi Raittisen suomentama ”Salaisuuteni”, alun perin ”Do You Want to Know a Secret”, äänitettiin jo toista kertaa. Soolokitaristi Kaj Westerlund ja basisti Lasse Kvist eivät kuuluneet kokoonpanoon yhtyeen ensimmäisen singlen julkaisun aikoihin, joten kappaleesta äänitettiin uusi versio. Yhtye esitti kappaletta saksankielisenä kesäkiertueella Itä-Saksassa vuonna 1964. Jussi Raittinen löysi syksyllä 1962 Musiikki-Fazerin alennusmyynnistä yhdysvaltalaislaulaja LaVern Bakerin albumin, jolle sisältyi kappale ”That Lucky Old Sun”. Kappaleella Kaj Westerlund soittaa Levin-merkkistä 12-kielistä kitaraa, joka kuului alun perin Abba-yhtyeestä tunnetuksi tulleelle Björn Ulvaeukselle. ”Mosse” on kunnianosoitus tuottaja Mosse Vikstedtille, joka ehdotti levytettäväksi suureen suosioon nousseen The Renegades -yhtyeen hittikappaletta ”Cadillac”. Jussi Raittisen tekemässä suomennoksessa kerrotaan hevosesta, vaikka aikanaan monet luulivat sen viittaavan neuvostoliittolaiseen Moskvitš-henkilöautoon. A-puolen päättää uusi versio kappaleesta ”Route 66”.
B-puolen avausraitana on muun muassa The Rolling Stones -yhtyeen esikoisalbumilta löytyvä ”Walking the Dog”, jossa viitataan aikanaan suosittuun muotitanssiin. Vikstedt pyysi Jussia tekemään kappaleeseen suomenkielisen tekstin ja kappale kertoo Liisa-tytöstä, jonka äiti vahtii tytärtään mustasukkaisesti. Jussi kirjoitti kappaleen helmikuussa 1965 lyhyen ranskan suullisen tentin aikana. Ray Charlesin ja Renald Richardin tekemä ”I Got a Woman” sisältyi Elviksen esikoisalbumille ja on albumin toinen kappale, jolla Jussi toimii soololaulajana. Seuraavaksi kuullaan aiemmin jo singlenä julkaistu The Beatlesin ”All My Loving” -kappaleen suomennos ”Kaikki rakkauteni”, josta tehtiin ”Salaisuuteni”-kappaleen tapaan uusi versio. T-Bone Walkerin säveltämä ”Stormy Monday Blues” otettiin mukaan The Boysin ohjelmistoon alun perin The Astronauts -yhtyeen live-albumilta Everything Is A-OK!. ”Kaunis nainen” on käännös Roy Orbisonin hittikappaleesta ”Oh, Pretty Woman”. Mosse Vikstedt hankki kustannusoikeudet hittikappaleeseen ja teetätti käännöksen Sauvo Puhtilalla, joka käänsi kappaleen salanimellään Solja Tuuli. Levytys oli basisti Lasse Kvistin ensimmäinen The Boys -yhtyeen riveissä. 12-kielisiä sähkökitaroita ei ollut vielä lokakuussa 1964 saatavana, joten Kaj Westerlund ja Jussi Raittinen teetättivät vanhasta orkesterikitarasta oman version 12-kielisestä kitarasta, jota kuullaan muun muassa kappaleen alkuriffissä. Seuraavat kappaleet ”So Glad You’re Mine” ja ”The Enchanted Sea” oli äänitetty jo heinäkuussa 1964, jolloin yhtyeen basistina toimi vielä Harry Sjöberg. Albumin päättävä ”Pipeline” on The Chantays -yhtyeen surfhenkinen kappale, jossa Eero Raittisen rumpuosuus koostuu peräti kolmesta päällekäisäänityksestä.
Albumin kansikuvat otti Pentti Helanne Foto-Jattan uusilla studioilla Helsingin Tehtaankadulla. Kansitaiteen on suunnitellut Jukka Pellinen ja takakannen tekstin kirjoitti toimittaja Markku Veijalainen. Kappaleesta otettiin vain 2000 kappaleen painos, joka oli hyvin pieni 1960-luvun myyntimäärillä. Albumista on sittemmin tullut keräilyharvinaisuus.
Vuonna 1992 Fazer Finnlevy julkaisi albumin ensimmäistä kertaa CD-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2011 Warner Music Finland julkaisi albumin uudelleen CD-levynä ja paria vuotta myöhemmin ensimmäistä kertaa digitaalisena latauksena. Toukokuussa 2019 Svart Records julkaisi albumin ensimmäistä kertaa vinyylilevynä sitten 1960-luvun. 3. toukokuuta albumista julkaistiin 350 kappaleen painos mustalla ja 150 kappaleen painos valkoisella vinyylillä.