Suomessa on myynnissä 10 milligrammaa (mg), 20mg ja 40mg olmesartaanimedoksomiiliä sisältäviä tabletteja kauppanimillä Benetor ja Olmetec. On myös samaa ainetta sisältäviä yhdistelmälääkkeitä, joissa on lisäksi amlodipiiniä tai hydroklooritiatsidia.
FDA hyväksyi olmesartaanimedoksomiilin USA:n lääkemarkkinoille huhtikuussa 2002.
Käyttö
Olmesartaanimedoksomiiliä käytetään nieltynä korkean verenpaineen alentamiseen. Sitä ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen, sillä sen teho on tässä tilanteessa huono.
Annostus riippuu lääkärin määräyksestä ja annos otetaan säännöllisesti ja ruokailusta riippumatta. Aloitusannos yli 6-vuotiaille on usein 10 milligrammaa vuorokaudessa (mg/vrk). Tämä voidaan nostaa alle 35 kilogramman painoisilla yli 6-vuotiailla lapsilla enintään 20mg/vrk asti. Aikuisille enimmäisannos on yleensä 40mg/vrk.
Vasta-aiheet ja huomiot
Olmesartaanimedoksomiilin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:
muun muassa ripuli, oksentelu, vähäsuolainen ruokavalio ja nesteenpoistolääkkeet voivat alentaa veren tilavuutta tai natriumpitoisuutta liikaa. Nämä ongelmat tulee korjata ennen lääkkeen käytön aloittamista.
lääkkeen käytön estää raskaus, joka on kestänyt yli 3kuukautta. Sen käyttöä tulee välttää myös raskauden alkuvaiheessa ja imetyksen aikana.
lääkkeen käyttöä ei suositella vakavaa maksan vajaatoimintaa tai vakavaa munuaisten vajaatoimintaa poteville. Lievää tai kohtalaista maksan tai munuaisten vajaatoimintaa potevat voivat ehkä käyttää lääkettä.
ACE-estäjien ja muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden käyttö lisää haittavaikutusten riskiä eikä ole suotavaa. Eri tyypin verenpainelääkkeitä, kuten nesteenpoistolääkkeitä, voidaan kuitenkin yleensä käyttää samanaikaisesti lääkärin määräyksestä.
lääke lisää kehon kaliumpitoisuuksia ja muiden kaliumia lisäävien tekijöiden kanssa tämä voi aiheuttaa hyperkalemiaa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa kaliumsuolojen käyttö, muut kehon kaliumpitoisuuksia lisäävät lääkkeet ja munuaisten vajaatoiminta.
lääke vähentää litiumin poistumista kehosta, joten litiumin käyttö lääkekuurin aikana ei ole suotavaa.
lääkkeen käytön aikana tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää munuaisten toimintahäiriöiden riskiä. Ne voivat myös heikentää olmesartaanimedoksomiilin tehoa.
kolesterolilääkkeihin kuuluva kolesevelaamihydrokloridi tulee ottaa 4tuntia ennen olmesartaanimedoksomiilin ottamista. Muuten olmesartaanimedoksomiilin teho voi heiketä.
Haittavaikutukset ja yliannostus
Olmesartaanimedoksomiilin käyttäjistä noin 7%:lla ilmenee päänsärkyä, 5%:lla ylähengitystieinfektioita ja 3%:lla huimausta. Käyttäjistä alle 1:llä 10:stä voi ilmetä myös pahoinvointia, ripulia, vatsakipua, kurkkukipua, muita kipuja, maha- tai suolitulehduksia, väsymystä, nenän vuotoa tai tukkoisuutta, yskää, virtsatieinfektioita, raajojen turvotusta tai verivirtsaisuutta.
Alle 1:llä 100:sta voi ilmetä lihaskipuja tai allergisia oireita, kuten ihottumaa, allergiaperäistä verenpaineen laskua tai anafylaksiaa.
Olmesartaanimedoksomiilin CAS-numero on 144689-63-4. Se on olmesartaani, johon on esteröitynyt 4-(hydroksimetyyli)-5-metyyli-1,3,-dioksoli-2-onin (CAS 91526-18-0)
Toimintamekanismi
Olmesartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorienantagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin II kyky aktivoida reseptoreita alenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta.
Olmesartaanimedoksomiili (OM) ei ole aktiivinen aine, vaan aihiolääke. Se hajoaa kehossa olmesartaaniksi, joka on varsinainen vaikuttava aine. Nieltynä olmesartaanin hyötyosuus on noin 4.5% ja OM:n noin 28%. Siksi vain OM:ää käytetään lääkkeenä. OM:n maksimipitoisuus veressä saavutetaan 1–3tunnin kuluttua annoksen nielemisestä. OM ei muunnu aineenvaihduntatuotteiksi poistuessaan kehosta.
