Palatium

Varhaishistoria ja legendat

Palatiumilla on ollut asutusta jo noin vuodesta 1000 eaa. Perinteen mukaan Palatium oli ensimmäinen Rooman kukkuloista, jolle asutusta perustettiin, ja joidenkin tutkijoiden mielestä rituaaliset syyt vaikuttivat merkittävästi sen valintaan. Joidenkin mielestä taas luonnolliset edut olivat riittäviä syitä valintaan. Luigi Pigorini katsoi, että Prisci Latini eli vanhat latinalaiset asettuivat sinne, koska se oli muodoltaan samankaltainen Po-joen tasangon suorakulmaisten terremare-asutusten kanssa, joista he olivat peräisin, ja myös siksi, että kukkulaa ympäröivät purot.

Palatiumin varhaisuus asuinpaikkana tulee ilmi muun muassa Lupercaliin liittyvästä legendasta. Muutoinkin roomalaisten muinaiset perimätiedot olivat yksimielisiä siitä, että Rooman varhaisin ydin sijoittui Palatiumille, ja nykyajan tutkijat ovat yleisesti olleet samaa mieltä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän eri syistä. Esimerkiksi Giovanni Pinza esitti, että kaupunki olisi koostunut erillisistä kylistä eri kukkuloilla, jolloin Palatium menettäisi ensisijaisuutensa. Näkemystä ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty.

Roomalaisessa mytologiassa, Rooman perustamistarinan mukaan, Palatiumilla olleen kaupungin perusti Romulus vuonna 753 eaa. Toisen näkemyksen mukaan Arkadiasta tullut Euandros olisi jo tätä ennen asettunut Palatium-kukkulalle. Palatiumin itsensä katsottiin saaneen nimensä Euandroksen kotikaupungista Pallantionista tai joidenkin mukaan hänen pojastaan tai pojanpojastaan Pallaksesta.

Kukkulan nimen tavallinen muoto on Palatium, joka substantiivina erottaa sen kaikista muista Tiberin vasemman rannan kukkuloista paitsi Capitoliumista; muiden kukkuloiden nimet ovat adjektiivimuodossa. Sana yhdistetään yleensä juureen pa-, joka esiintyy sanoissa pasco (”laidun”) ja Pales (paimenten jumala), mutta tämä etymologia on myös kiistetty. Pigorini suosi teoriaa, jonka mukaan kukkulan nimi oli johdettu sanasta palus (”suo”). Nimen muodossa ja kvantiteetissa esiintyy vaihtelua, esimerkiksi Pālatualis ja Palatuar. Naevius yhdistää kukkulan nimen sanaan balare (”määkiä”) ja kutsuu sitä nimellä Balatium. Jopa Martialis tekee nimen ā-kirjaimesta pitkän.

Auguurien toimeen liittynyt termi Roma quadrata on suhteellisen myöhäinen, sillä käsite ei olisi voinut syntyä, ennen kuin Palatium ja Cermalus yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi. Vielä 200-luvulle eaa. ajoittuvissa Argei-pyhäkköjen luetteloissa ne ovat yhä erillisiä.

Tasavallan aika ja keisariaika

Rooman tasavallan aikana Palatiumista kehittyi patriisi- eli ylimystösukujen asuinalue. Keisariajalla Rooman keisarit rakensivat sinne palatsinsa. Tähän vaikutti Augustuksen ratkaisu sijoittaa oma asuntonsa Palatiumille. Nero näyttää rakentaneen osan Domus transitoriasta tasavallan ajan yksityistalojen raunioiden päälle. Massiivisen keisarillisen palatsin rakentaminen alkoi varsinaisesti keisari Vespasianuksen kaudella ensimmäisen vuosisadan lopulla jaa. Hänen poikansa Domitianus jatkoi ensimmäisen rakennusvaiheen toteuttamisen loppuun, ja vaikutti kukkulan kehitykseen enemmän kuin yksikään toinen keisari.

Seuraavan merkittävän rakennusvaiheen toteuttivat keisarit Trajanus ja Hadrianus 100-luvun alussa jaa. Palatsi tuhoutui massiivisessa tulipalossa talvella 191–192 jaa. Palatsin uudelleenrakennuksesta ja laajentamisesta vastasi keisari Septimius Severus 100–200-lukujen taitteessa jaa. Ajan kuluessa Palatiumin nimi siirtyi ensin keisarin palatsille ja sittemmin tuli merkitsemään mitä tahansa palatsia.

Severusten kauden jälkeen Palatinus mainitaan antiikin lähteissä harvemmin, vaikka se pysyi edelleen keisarillisena asuinpaikkana. Elagabaluksen ja Alexander Severuksen tiedetään teettäneen lattioita porfyyristä ja lakedaimonialaisesta marmorista (verde antico), mutta mitään heidän rakennelmiaan ei ole voitu tunnistaa. Samoin ei ole voitu paikantaa Carinuksen hevostallia, jossa kerrotaan olleen metsästysnäytöstä (venatio) esittänyt fresko, tai Maxentiuksen rakentamia kylpylöitä.

Myöhäisantiikista keskiajalle

Konstantinus Suuren aikana osa Palatiumista vaikuttaa olleen yksityisten rakennusten ja katujen käytössä. Alueluetteloiden perusteella jopa huomattava osa kukkulasta olisi ollut niiden peittämänä, sillä ne mainitsevat siellä olleen 20 vicusta, 89 domusta ja 2 642 (tai 2 692 tai 2 742) insulaa. Alueluetteloiden antamat luvut ovat kuitenkin kyseenalaisia ja monissa kohdin selvästi virheellisiä. Joka tapauksessa keisarillisen asuinpaikan siirtyminen uuteen pääkaupunkiin Konstantinopoliin johti siihen, että kukkulan merkitys alkoi vähentyä. Constantius II:n kerrotaan kuitenkin vuonna 356 saapuneen Palatinukselle (”in Palatium receptus”) vieraillessaan Roomassa.

Myös Länsi-Rooman 400-luvun keisarit asuivat Palatinuksella ollessaan Roomassa: heistä mainitaan Honorius, Valentinianus III, Aetius ja Libius Severus. Siellä asuivat myös Odovakar ja Teoderik Suuri. Viimeksi mainittu kunnosti Palatiumia sekä kaupungin muureja käyttäen varoja arca vinariasta, ja Cassiodorus luettelee kunnostustöissä käytetyt työläiset. On yllättävää, ettei Prokopios mainitse Palatiumia kertaakaan; kuitenkin tiedämme, että Narses kuoli siellä vuonna 571.

Erään tarinan mukaan Bysantin keisari Herakleios olisi kruunattu Palatiumilla vuonna 629, mutta tämä on hylätty. Vuonna 687 mainitaan Platon, vir illustrissimus ja Rooman Palatiumin curator, samassa yhteydessä kuin mainitaan kukkulalla tehdyt korjaustyöt. Tämän bysanttilaisen virkamiehen asuinpaikka ilmeisesti oli Palatiumilla. Toinen virkamies, cartularius eli sotilasarkistojen johtaja, joka vaikuttaa johtaneen myös joukkoja, asui Tituksen riemukaaren lähellä alueella, joka myöhemmin 1100–1300-luvuilla tunnettiin nimellä Palladium.

Keskiajalla kukkula sai nimen Palazzo Maggiore. Ajan kuluessa kukkulan alemmat rinteet otettiin kirkkojen käyttöön. Niihin lukeutuvat Santa Anastasia, San Teodoro, Santa Maria Antiqua, Santa Lucia, Santa Maria in Pallara ja San Cesareo.

Myöhempi historia

1500-luvun alussa Palatium oli puutarhojen ja viinitarhojen peitossa. Vuosien 1540 ja 1550 välillä kardinaali Alessandro Farnese osti koko kukkulan pohjoispuoliskon ja muutti sen Farnesen puutarhoiksi. Vigna Ronconi hallitsi 1500-luvulla kukkulan kaakkoispuolta, kun taas itäkulmaa hallitsi Vigna Barberini.

Varhaisia arkeologisia kaivauksia suoritettiin Domus Augustanan jäännöksissä 1700-luvulla. Domus Tiberianan paikka pysyi koskemattomana aina Pietro Rosan Napoleon III:lle suorittamiin kaivauksiin saakka. Kukkulan keskiosa kuului Paolostati-suvulle, jolta se siirtyi peräkkäin Mattei-, Spada- ja Magnani-suvuille; myöhemmin sen osti William Gell, mutta se siirtyi pian Charles Millsille, joka rakensi alueelle sittemmin puretun Villa Millsin.

Varhaiset linnoitteet

Palatiumilla on jäänteitä joistakin varhaisista linnoitteista, mutta niiden vaiheet tunnetaan huonosti. Alkuperäiset asukkaat luottivat ilmeisesti lähinnä kukkulan suureen luonnolliseen vahvuuteen. 500-luvulta eaa. peräisin olevat puolustusmuurien jäänteet, joita on löydetty erityisesti kukkulan luoteiskulmasta, kuuluivat joko erilliseen muuriin, joka oli samanaikainen koko kaupungin ympäröineen Serviuksen muurin kanssa, tai itse tähän muuriin. Kukkulan länsi- ja eteläpuolella sijaitsevat 300-luvun eaa. jäänteet, jotka on yleisesti tunnettu ”Romuluksen muurina”, voivat puolestaan kuulua erilliseen linnoitukseen, joka rakennettiin mahdollisesti vuonna 378 eaa. Palatiumin erillisen linnoituksen tarkoitukseksi on esitetty Pons subliciuksen ja Tiberin tärkeän ylityspaikan puolustaminen.

Portit

Varron – sekä Plinius vanhemman, joka ei mainitse nimiä – mukaan Palatiumilla oli kolme porttia: Porta Romana, Porta Mugonia ja Porta Janualis. Viimeksi mainittu sijaitsi kuitenkin Forumin pohjoispuolella eikä voinut liittyä Palatiumiin. Jos kukkula olisi perustettu etruskien rituaalien mukaisesti, sillä olisi pitänyt olla kolme porttia. Useimmat lähteet mainitsevat toisaalta vain yhden portin. Todennäköisin selitys on, että Porta Mugonian läpi kulkenut tie haarautui: toinen haara vei Velian yli Esquilinukselle, ja toinen kulki Palatiumin pohjois- ja länsirinteitä pitkin laskeutuen Clivus Victoriaeta pitkin Porta Romanalle, joka sijaitsi jossakin tämän rinteen varrella. Cacuksen portaat (Scalae Caci), joiden juurella oli kolmas (nimetön) portti, muodostivat jalankulkureitin, joka vältti tämän pitkän mutkittelevan tien ja kulki alas kukkulan juurelle.

Muut varhaiset rakennukset

Romuluksen maja

Palatiumiin liitettiin antiikin perinteessä Romuluksen maja (Casa Romuli, Tugurium Romuli), jota säilytettiin symbolisena muistomerkkinä vielä myöhempinäkin aikoina. Se oli tärkeä Palatiumin ideologiselle merkitykselle: myöhempi keisarillinen asuminen kytkeytyi Rooman perustamismyyttiin. Majaa ei ole voitu yhdistää mihinkään tehdyistä löydöksistä.

Cacuksen portaat

Cacuksen portaat (Scalae Caci) oli Palatiumin lounaisrinteeseen sijoitettu vanha kulkureitti tai portaikko, joka esiintyy arkaaisissa ja varhaisroomalaisissa topografisissa perinteissä. Sen läheisyydessä sijaitsivat muun muassa Magna Materin temppeli ja muita Palatiumin lounaisosan pyhäkköjä.

Muut rakennelmat

Palatiumin varhaisimpien rakennusten joukossa voidaan mainita kaksi arkaaista säiliötä, jotka molemmat on rakennettu cappellaccio-tuffista tehdyllä muurilla ja kallioon kaivettuihin onkaloihin, ja niiden ulkopuolelle on lisätty savitäyte kallion ja muurin väliin. Toisessa säiliössä oli alun perin mehiläispesän muotoinen katto, ja ainakin yksi vastaava säiliö on löydetty Livian talon alta. Toinen säiliö on rakennettu ohuista pystyasennossa olevista levyistä, sen halkaisija on kuusi metriä, ja siihen johtaa portaat. Säiliön savivuorauksesta löytyi neljä 600-luvulle eaa. ajoitettua vaasia.

Tasavaltalaiset aristokraattitalot

Palatiumilla sijaitsi tasavallan lopulla paljon merkittävien roomalaisten yksityistaloja eli domuksia. Myöhemmät keisarilliset rakennukset peittivät alleen suuren osan näistä taloista. Myös Palatiumin tieverkosto muuttui merkittävästi keisariajan rakennustöiden myötä, mikä osaltaan hävitti yksityistalojen jäänteet. Niiden jäännöksiä on kuitenkin löydetty palatsien alta.

Palatiumille alkoi nousta yksityistaloja, kun se alkoi sijaintinsa ansiosta tulla suosituksi ylimystön asuinpaikkana. Varhaisin tunnettu yksityistalo oli Vitruvius Vaccuksen domus vuodelta 330 eaa. Myöhemmin mainitaan vuoden 165 eaa. konsulin Gnaius Octaviuksen talosta, jonka Marcus Scaurus osti laajentaakseen omaa taloaan; sen lähellä sijaitsi Lucius Crassuksen talo. Vuoden 125 eaa. konsulin Fulvius Flaccuksen talo, jonka paikalle Lutatius Catulus rakennutti portiikin ja talon itselleen, sijaitsi todennäköisesti kukkulan pohjoispäässä; samoin kuin Livius Drusuksen ja Ciceron talot. Muita merkittäviä tasavallan ajan taloja olivat muiden muassa Quintus Ciceron, Milon, Publius Sullan ja Licinius Calvuksen talot, jotka sijaitsivat myös tässä osassa Palatiumia. Marcus Antoniuksen talon sijaintia ei kuitenkaan voida määrittää. On myös mahdotonta varmuudella yhdistää mitään näistä taloista jäänteisiin, joita on löydetty keisarillisten palatsien alta.

Toisaalta Hortensiuksen talon, jonka Augustus myöhemmin osti, samastaminen yleisesti Livian talona tunnettuun rakennukseen on lähes varmaa (katso alla). Tämä talo säilyi pystyssä antiikin ajan lopulle asti, sillä myöhemmät keisarit kunnioittivat sitä aivan kuten Romuluksen majaa. Kun Tiberius rakensi palatsinsa kukkulan luoteishuipulle eli Cermalukselle, hän ei kajonnut siihen, ja talo vältti Neron ja Tituksen aikaiset palot sekä Domitianuksen ja Hadrianuksen rakennustoimet.

Niin kutsuttu Griippien talo (Casa dei Grifi, Domus gryphorum) on eräs esimerkki Palatiumin tasavaltalaisajan aristokraattisista asuinrakennuksista, jotka oli koristeltu hienoilla maalauksilla ja lattiamosaiikeilla.

Keisarilliset palatsit ja asuinrakennukset

Augustuksen talo (Domus Augusti)

Augustuksen oma talo Domus Augusti Palatiumin lounaisosassa muodosti keisarillisen palatsialueen lähtökohdan. Se ei ollut vielä myöhempien keisaripalatsien kaltainen jättimäinen rakennuskompleksi, vaan yhdisti yksityisen asunnon, edustustilat ja läheisen Apollon temppelin alueen. Rakennus oli koristeltu mosaiikkilattioin ja seinämaalauksin.

Livian talo (Domus Liviae)

Domus Liviae oli Augustuksen talon yhteydessä sijainnut myöhäistasavaltalainen talo, jota pidetään perinteisesti Augustuksen puolison Livian asuntona. Tunnistus perustuu muun muassa lyijyputkesta löytyneeseen nimeen Iulia Augusta, vaikkakin rakennuksen ajoitukseen ja identifikaatioon liittyy varauksia. Talo tunnetaan erityisesti noin vuoteen 30 eaa. ajoittuvista toisen pompejilaisen tyylin seinämaalauksista.

Tiberiuksen palatsi (Domus Tiberiana)

Domus Tiberiana oli Palatiumin luoteisrinteessä sijainnut ensimmäinen varsinainen keisarilliseksi palatsiksi kehittynyt kokonaisuus. Siihen kuului asuintiloja, puutarhoja, kulttipaikkoja, pretoriaanikaartiin liittyneitä tiloja sekä Forumille päin avautunut palvelualue. Rakennus sai useita myöhempiä laajennuksia, erityisesti Domitianuksen ja Hadrianuksen aikana, ja sen pinta-ala kasvoi noin neljään hehtaariin.

Neron palatsi (Domus transitoria)

Domus transitoria oli Neron ensimmäinen suuri palatsi, jonka tarkoitus oli yhdistää Palatium ja Esquilinus. Suetoniuksen mukaan Nero rakennutti talon, joka ulottui Palatiumilta Esquilinukselle, ja kutsui sitä aluksi nimellä transitoria; vuoden 64 jaa. Rooman palon jälkeen se korvattiin laajemmalla Domus aurealla. Se oli valtava palatsialue, joka ulottui myös Palatiumilta Esquilinukselle. Sen keskeisiin osiin kuului keinotekoinen järvi myöhemmän Colosseumin paikalla. Palatiumilla ollut osuus kuului siis laajempaan, kukkuloidenväliseen palatsikompleksiin, ei pelkästään Palatiumin rakennuksiin. Palatiumilla sen jäännöksiä on löydetty myöhemmän Domitianuksen palatsin alta.

Domitianuksen palatsi

Domus Flavia oli Domitianuksen rakennuttaman suuren palatsin julkinen ja edustuksellinen osa. Siihen kuuluivat suuret vastaanotto- ja juhlatilat, kuten basilikan muotoinen sali, valtaistuinsaliin verrattava edustustila, peristyyli ja suuri ruokasali nimeltä Coenatio Jovis. Domitianuksen palatsi muutti Palatiumin rakenteen ratkaisevasti ja peitti alleen aiempia tasavaltalaisia ja Neron aikaisia rakennuksia.

Domus Augustana tarkoittaa tavallisesti Domitianuksen palatsin yksityisempää, keisarilliseen asumiseen liittynyttä osaa, vaikka nimitys voi lähteissä ja tutkimuksessa vaihdella. Se liittyi samaan suureen Domitianuksen palatsikokonaisuuteen kuin Domus Flavia. Rakennuksen ylä- ja alatasot, suuret peristyylit, vesialtaat ja näkymät Circus maximuksen laaksoon tekivät siitä yhden Palatiumin monumentaalisimmista osista.

Niin kutsuttu ”Domitianuksen hippodromi” (Stadium Palatinum, Hippodromus Palatii) oli Domitianuksen palatsin itäpuolella sijainnut pitkänomainen rakennus tai puutarhapiha. Sen koko oli noin 161 × 48 metriä, ja sitä ympäröivät portiikit; itäsivulla oli suuri eksedra. Rakennelmaa on tulkittu stadioniksi, hippodromiksi, puutarhaksi, nymfaioniksi tai kesäiseksi ruokailu-/oleskelutilaksi. Se rakennettiin Domitianuksen aikana ja sitä korjattiin myöhemmin ainakin Hadrianuksen ja Septimius Severuksen aikana.

Septimius Severuksen palatsi (Domus Severiana)

Domus Severiana oli Septimius Severuksen aikana tehty Palatiumin kaakkoislaajennus, joka ulottui kohti Circus maximusta. Nykyisin näkyvimmät osat ovat massiivisia alusrakenteita. Laajennus liittyi keisaripalatsin viimeiseen suureen rakennusvaiheeseen ja saattoi muodostaa monumentaalisen lähestymis- tai sisäänkäyntialueen Via Appian suunnasta.

Septizonium

Septizonium (joskus Septizodium) oli Septimius Severuksen vuonna 203 jaa. rakennuttama monumentaalinen julkisivurakennelma Palatiumin kaakkoiskulmassa. Se näkyi Via Appian suunnasta tulijoille ja toimi todennäköisesti palatsialueen näyttävänä kulissina tai sisäänkäyntifasadina. Rakennus purettiin lopullisesti renessanssiaikana.

Palatsialueen käytävät, palvelutilat ja alarakenteet

Cryptoporticus Neronianus

Cryptoporticus Neronianus oli pitkä, katettu ja osin maanalainen käytävä Palatiumin palatsialueella. Se kuului Domus Tiberianan kokonaisuuteen, mutta sitä laajennettiin ja koristeltiin Neron aikana. Käytävä oli noin 130 metriä pitkä, ja se oli valaistu pienillä ikkunoilla ja koristelttu mosaiikkilattioilla sekä stukkotöillä.

Paedagogium

Paedagogium oli Palatiumin etelärinteellä sijainnut keisarilliseen palvelusväkeen liittynyt rakennus, jota on tulkittu keisarillisten palvelijapoikien tai hovin nuorten koulutuspaikaksi. Se tunnetaan erityisesti seinämaalauksista ja graffiteista, mukaan lukien kuuluisa niin kutsuttu Aleksamenos-graffiti.

Domitianuksen ramppi ja palvelualueet

Palatiumin pohjois- ja luoteisrinteillä oli laajoja palvelu- ja kulkutiloja, jotka yhdistivät palatsin Forum Romanumiin. Niihin lukeutuu kukkulan luoteiskulman niin kutsuttu Domitianuksen ramppi, joka koostui seitsemästä serpentiinitien tavoin mutkittelevasta luiskasta, ja joka nousi ylös 35 metriä. Domus Tiberianan alusrakenteisiin sijoittui myöhemmässä vaiheessa myös tiloja, joita on tulkittu palvelu-, liike- ja mahdollisesti hallinnollisiksi tiloiksi.

Temppelit ja pyhäköt

Apollo Palatinuksen temppeli

Apollolle omistettu Apollo Palatinuksen temppeli (Templum Apollinis Palatini, Aedes Apollinis Palatini) oli Augustuksen rakennuttama keskeinen kulttirakennus, joka liittyi kiinteästi hänen omaan taloonsa. Rakennus sai alkunsa hänen voittojensa yhteydessä 30-luvulla eaa. ja siitä tuli Augustuksen ideologian kannalta erittäin tärkeä monumentti. Sen yhteydessä oli portiikkeja ja kirjastoja.

Magna Materin temppeli

Magna Materin eli Kybelen temppeli (Aedes Matris Magnae, Templum Magnae Matris) sijaitsi Palatiumin lounaisosassa. Jumalattaren pyhä musta kivi tuotiin Roomaan vuonna 204 eaa., ja temppeli vihittiin käyttöön vuonna 191 eaa. Se paloi kahdesti ja rakennettiin uudelleen Augustuksen aikana vuoden 3 jaa. palon jälkeen. Rakennuksen jäännökset sijoittuvat lähelle Scalae Cacia ja Victorian temppeliä.

Victorian temppeli

Victorialle omistettu temppeli (Aedes Victoriae) sijaitsi Palatiumin lounaisosassa, Magna Materin temppelin lähellä. Se liittyi Rooman varhaiseen voiton kulttiin ja oli tärkeä myös siksi, että Magna Materin pyhää kiveä säilytettiin siellä ennen tämän oman temppelin valmistumista. Temppeli vihittiin käyttöön vuonna 294 eaa.

Victoria Virgon pyhäkkö

Victoria Virgon pyhäkkö (Aedicula Victoriae Virginis) oli pieni pyhäkkö Victorian ja Magna Materin temppelien läheisyydessä. Liviuksen mukaan Cato vanhempi vihki sen käyttöön vuonna 193 eaa.

Juppiter Invictuksen temppeli

Palatiumille on sijoitettu myös Juppiter Invictukselle tai Juppiter Victorille omistettu temppeli (Aedes Jovis Invicti / Jovis Victoris), mutta sen tarkempaa sijaintia ei tiedetä. Joissakin tulkinnoissa myöhemmän Domus Flavian alta löytynyt pieni suorakulmainen rakennus on yhdistetty tähän temppeliin, mutta tunnistus on epävarma. Temppeli vihittiin käyttöön ehkä noin 293 eaa.

Elagabaluksen temppeli

Keisari Elagabaluksen rakennuttama syyrialaisen auringonjumala Elagabaluksen temppeli (Elagabalium, Templum Elagabali) tunnetaan antiikin lähteistä, mutta muuten siitä tiedetään vain vähän ja sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Usein se on liitetty Palatiumin koillis- tai itäosaan.

Muut pyhäköt

Palatiumilla kerrotaan olleen useita varhaisia pyhäköitä, kuten Curiae veteres, Curia Saliorum ja Curia Acculeia sekä Acca Larentialle ja Volupialle omistetut pyhäköt, sekä Juppiter Statorin temppeli. Kukkulan muita pyhäköitä ja temppeleitä olivat antiikin lähteiden mukaan Aius Locutiuksen alttari, Dea Viriplacan pyhäkkö, Febriksen temppeli, Fideksen temppeli, Fortuna Privatan temppeli, Fortuna Respiciensin pyhäkkö, Juno Sospitan temppeli, Luna Noctilucan temppeli sekä Venuksen pyhäkkö (Aphrodision).

Muut keisariajan kohteet

Clivus Palatinus on nykyaikainen nimi Forumin suunnasta Sacra vialta Palatiumille nousseelle tielle. Area Palatina oli avoin alue tien yläpäässä. Forum Palatinumista, jonka Valentinianus I ja hänen kollegansa lahjoittivat Rooman kansalle vuonna 374 jaa., tiedetään vain vähän.

Myöhäisantiikin, keskiajan ja uuden ajan kohteet

Farnesen puutarhat

Farnesen puutarhat (Horti Farnesiani) olivat 1500-luvulla Palatiumin pohjoisosaan, erityisesti Domus Tiberianan jäännösten päälle, rakennetut Farnesen suvun renessanssipuutarhat. Ne muodostavat tärkeän myöhemmän kerrostuman Palatiumin historiassa.

Antiquarium del Palatino

Palatiumin museo Antiquarium del Palatino (myös Museo Palatino), sijaitsee Domitianuksen palatsin alueella myöhemmän luostarirakennuksen paikalla. Se esittelee Palatiumin löytöjä Rooman varhaisvaiheista keisarikauteen, mukaan lukien Augustuksen ajan löytöjä sekä Neron Domus transitorian koristelua.

Kirkot

Sant'Anastasia al Palatino

Pyhän Anastasian kirkko Sant'Anastasia al Palatino sijaitsee Palatiumin läntisessä kulmassa lähellä Circus maximuksen puoleista aluetta ja Lupercalia. Se juontaa todennäköisesti 300-luvun puoliväliin, ja se rakennettiin Betlehemin Pyhän paikan jäljitelmäksi. Kirkko oli ensimmäinen Rooman nimikkokirkoista ja sijoittui arvojärjestyksessä heti Lateraanikirkon ja Santa Maria Maggioren jälkeen. Kirkon alla on merkittäviä jäänteitä kuudelta eri ajanjaksolta tasavallan ajan opus quadratumista aina Teoderikin aikaisiin korjauksiin saakka.

Santa Maria Antiqua

Neitsyt Marian kirkko Santa Maria Antiqua on Palatiumin ja Forum Romanumin rajavyöhykkeellä. Se kuuluu niihin kohteisiin, joissa Palatiumin keisarillinen ja myöhäisantiikin tai varhaiskeskiajan kristillinen kerrostuma limittyvät, ja on esimerkki entisten keisarillisten rakennusten kristillisestä uudelleenkäytöstä. Kirkko on ajalta ennen 500-lukua ja sen seinämaalaukset 500–700-luvuilta.

San Teodoro al Palatino

Pyhän Theodoroksen kirkko San Teodoro al Palatino, joka sijaitsee luoteisrinteellä, on huomattavasti antiikin aikaisen tason yläpuolella ja rakennettu Agrippianuksen viljamakasiinien (Horrea Agrippiana) toisen sisäpihan kohdalle. Kirkko mainitaan 500-luvun Notitia diaconorumissa. Apsiksen mosaiikki on ajoitettu 500-luvulle.

Muita kirkkoja

Kukkulan muita kirkkoja ovat tai ovat olleet muun muassa San Bonaventura al Palatino, San Caesareo de Appia (San Cesareo in Palatio), Santa Lucia in Septisolio ja San Sebastiano al Palatino (aiempi Santa Maria in Pallara).