| Pikkukiivi | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiivilinnut Apterygiformes |
| Heimo: | Kiivit Apterygidae |
| Suku: | Kiivit Apteryx |
| Laji: | owenii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apteryx owenii |
|
Pikkukiivin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Pikkukiivi (Apteryx owenii, vanh. Apteryx oweni) on Uudessa-Seelannissa elävä lentokyvytön kiivilintu.
Pikkukiivi on kiivilajeista pienin. Sen pituus on 30 cm. Koiras painaa 1150 g, naaras 1325 g. Laji on lentokyvytön, ei näkyviä siipiä. Nokka on pitkä ja vaalea, jalat kalpean vaaleanpunaiset. Höyhenpuku on vaalean ruskeanharmaa, ja siinä on valkeita läikkiä tai poikkiraitoja.
Nuori kirjokiivi voi tietyssä kehitysvaiheessa muistuttaa pikkukiiviä, mutta kirjokiivin jalat ja varpaat ovat tummat ja höyhenpuku muutenkin tummempi.
Koiraan ääni on kimeä, nouseva vihellys. Naaraan ääni on matalampi ja värisevämpi. Ääntelee nopeammin ja korkeammalta kuin muut kiivilajit. Ääni toistuu 12–25 kertaa.
Pikkukiivi syö pieniä selkärangattomia, etenkin matoja. Lisäksi se voi syödä maahan pudonneita hedelmiä ja lehtiä. Ruokaa etsiessään se kävelee hitaasti ja tunnustelee maata nokallaan. Yleensä se nappaa saaliin maasta tai lehtien seasta, harvoin kaivaa nokalla syvemmältä.
Pikkukiivi puolustaa reviiriään kiivaasti lajitovereita vastaan. Pesä on maakolossa, ontossa tukissa tai tiheän kasvillisuuden alla. Naaras munii heinä-tammikuussa 1–2 munaa, jotka ovat 11 cm pitkiä ja 7 cm leveitä. Mikäli pesyeessä on kaksi munaa, munintojen välillä on 2–3 viikkoa. Vain koiras hautoo. Haudonta kestää 65–75 vuorokautta. Kuoriuduttuaan poikanen palaa pesään päivittäin 2–4 viikon ajan, kunnes itsenäistyy.
Aikanaan pikkukiivi on esiintynyt laajalti Etelä- ja Pohjoissaarella, mutta nykyinen levinneisyysalue kattaa lähinnä pääsaarten rannikoilla sijaitsevia pikkusaaria sekä kaksi pääsaarilla sijaitsevaa suojelualuetta. Lajin luultiin kuolleen sukupuuttoon pääsaarilta, kunnes vuonna 2025 löydettiin pieni populaatio Eteläsaaren länsirannikolta. Kannan kooksi arvioitiin noin 1900 yksilöä vuonna 2015. Tästä noin 1200 yksilöä elää Kapiti-saarella.
Pikkukiiviä uhkaavat ihmisen Uuteen-Seelantiin tuomat vieraslajipedot, kuten koirat, kissat ja näätäeläimet. Lisäksi pikkukiivin geneettinen monimuotoisuus on kaikista kiivilajeista pienin, mikä johtuu siitä, että nykyinen kanta polveutuu lähes kokonaan vuonna 1912 Kapiti-saarelle siirretystä viidestä yksilöstä.