Politiarikos on lievistä järjestysrikkomuksista käytetty vanhahtava nimitys. Suomessa nimityksellä on yleensä tarkoitettu niitä rikoksia, joista säädettiin vuoden 1889 rikoslain neljässä viimeisessä (41.–44.) luvussa, vaikka itse termiä ei lakitekstissä esiintynytkään. Politiarikoksiin on rinnastettu myös eräiden muissa laeissa, esimerkiksi tieliikennelaissa olevien säännösten samoin kuin kunnallisten poliisijärjestysten rikkominen. Politiarikoksista säädettiin rangaistukseksi sakkoa tai lyhytaikainen vankeus.
Politialla tarkoitetaan julkisvallan yhteiseksi hyväksi antamia määräyksiä. Sana on samaa alkuperää kuin poliisi.
Politiarikoksille tyypillisenä pidettiin, että ne saattavat olla yksittäisissä tapauksissa täysin vaarattomiakin, mutta yleisen vaarallisuutensa vuoksi ne oli kuitenkin säädetty rangaistaviksi. Niitä koskevien säännösten tarkoituksena oli myös ylläpitää yleistä kansalaiskuria sekä yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Niitä ei pidetty rikoksina sanan varsinaisessa merkityksessä vaan tiettyjä asioita koskevien määräysten rikkomisena, mikä ilmenee rikoslain niitä koskeneiden lukujen otsikoistakin.
Politiarikoksia koskevat säännökset erosivat muita rikoksia koskevista muun muassa siten, että avunanto niihin ei ollut rangaistavaa.
Vuoden 1889 rikoslaissa politiarikoksista säädettiin sen neljässä viimeisessä luvussa:
Rikoslain 41. luvussa säädettiin rangaistavaksi:
Sapatinrikoksia lukuun ottamatta rikoslain 41. luvun säännökset koskivat vain evankelis-luterilaisten seurakuntien jäseniä, ja heitäkin voitiin niiden nojalla rangaista vain, jos he olivat menetelleet sanotulla tavalla vielä senkin jälkeen, kun pappi tai kirkkoneuvosto oli asiasta varoittanut.
Rikoslain 42. luvussa säädettiin rangaistavaksi muun muassa:
Rikoslain 43. luvussa säädettiin rangaistavaksi:
Rikoslain 44. luvussa säädettiin rangaistavaksi muun muassa:
Politiarikoksia ei enää pidetty muista rikoksista eroavana ryhmänä, kun rikoslaki 1900-luvun lopulla uudistettiin. Asiaa koskevat rikoslain 41.–44. lukujen säännökset onkin nykyisin jo kaikki kumottu. Osa aiemmin politiarikoksina pidetyistä teoista ei enää ole lainkaan rangaistavia, ja muitakin koskevat säännökset taas on siirretty erityisiin lakeihin tai rikoslain muihin lukuihin. Sitä paitsi on järjestysrikkomuksista vuonna 2003 säädetty erityinen järjestyslaki.
Rikoslain 41. luku kumottiin kokonaan vuoden 1971 alussa samalla, kun muutettiin lain 10. lukua, jossa olivat muun muassa jumalanpilkkaa koskevat säännökset. Myös 42. ja 43. lukujen kaikki pykälät on yksi toisensa jälkeen kumottu, eivät kuitenkaan kaikki samalla kerralla. Joidenkin niissä olleiden säännösten tilalle on säädetty erilliset lait, esimerkiksi eläinrääkkäyksestä säädetään nykyisin eläinsuojelulaissa ja arpajaisista arpajaislaissa, joskin niihin liittyviä rangaistussäännöksiä on myös rikoslain 17. luvussa.
Rikoslain 42. luvun 6 §:ssä mainittu juopuneena esiintyminen oli ylivoimaisesti yleisin sakon muuntorangaistukseen johtanut teko, kunnes pykälä vuoden 1969 alussa kumottiin ja juopumuksen rangaistavuus sdamalla poistettiin eräitä erityistapauksia lukuun ottamatta.
Rikoslain 44. luku uudistettiin kokonaan vuonna 2002, jolloin se sai otsikon Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista, ja se sisältää nyt useita vakavampiakin rikoksia koskevia säännöksiä.