Ponoi

Ponoi
Poinoin jokisaari Lovozeron piirissä
Poinoin jokisaari Lovozeron piirissä
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Lovozeron piiri
Kunnat Murmanskin alue
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Ponoin vesistö
Pinta-ala 15 500 km²
Järvisyys 2,1 %
Pääuoman pituus 426 km
Pääuoman osuudet Ponoi ←Pessarjok
Joen uoman kohteita
Alkulähde Kuolan niemimaan keskiosa,
Pessarjoen alkukohta
  67.79387°N, 35.98692°E
Laskupaikka Ponoi, Vienanmeri
  66.984°N, 41.279°E
Läpivirtausjärvet Vulijavr,
Verhne-Kamenskoje
Sivu-uomat Purnatš, Kolmak, Atša, Jugonka, Lebjažja, Losinga, Pjattšema, Jelreka, Kukša, Saharnaja, Kijeveika
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 292 m
Laskukorkeus 0 m
Korkeusero 292 m
Pituus 426 km
Kaltevuus 0,69 m/km
Suurin virtaama 1 280 m³/s (HQ)
Keskivirtaama 167 m³/s (MQ)
Pienin virtaama 14,9 m³/s (NQ)
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Ponoi

Ponoi (ven. Поно́й, kiltinänsaameksi пьенне, Pjenne tai myös kiltinänsaameksi Поннэ ёгк, Ponne jogk) on Venäjällä Kuolan niemimaalla itään päin virtaava 426 kilometriä pitkä joki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 15 500 neliökilometriä. Se on Kuolan niemimaan suurin joki, joka laskee Vienanmereen. Vesistöalueen pääuoman yläjuoksua kutsutaan nimellä Pessarjok (ven. Пессарьйок).

Nimi

Kuolan saamelaiset ovat nimenneet joen Pjennoi (ven. Пьеннеой) merkityksellä ”koirajoki”, heidän sana pienne tarjoittaa koiraa.

Maantietoa

Ponoi saa alkunsa Kuolan keskiosassa sijaitsevan Keivojen ylängön (ven. Кейвы, suom. kivi ) länsiosasta. Joen latva-alueet sijaitsevat soisilta alueilla 292 metrin korkeudella mpy. Ponoijoen topografiassa on kolme erilaista aluetta. Yläjuoksu Losingan (ven. Лосинга) yhtymäkohtaan asti (215 km pitkä) on soistunutta tasankoa, keskijuoksu Losingalta Kolmakin (Колмак) yhtymäkohtaan (111 km) muodostuu kallioisesta maastosta, johon joki on alkanut uurtaa laaksoa, ja alajuoksulla Kolmakilta joen suistoon (100 km) joki virtaa syvässä laaksossa tai rotkossa. Suistossa joki laajenee vuonomaiseksi lahdeksi.

Yläjuoksulla jokea kutsutaan ensimmäisen 65 kilometrin matkalla nimellä Pessarjok. Se virtaa vuoristoisessa maisemassa ja sen kaltevuudeksi ilmoitetaan 1,9 metriä kilometrille. Nimi vaihtuu Ponoiksi vasta, kun pääuoman sivujoeksi miellettävä sivuhaara Kijeveika (Киевейка) yhtyy siihen. Joki on uomaltaan 15–20 metriä leveä ja 1,5–2 metriä syvä. Täällä joki virtaa hitaasti tasaisen, soistuneen ja puuttoman maiseman halki. Tulvien nostama vesi on kasannut äyräille ylängöltä irronnutta sedimenttiä valleiksi, jossa kasvaa puita. Joki mutkittelee voimakkaasti ja haarautuu rinnakkaisuomiksi, jotka yhtyvät takaisin pääuomaan. Tulvien aikana joen ympäristö tulvii laajalla alueella ja muodostaa soita. Joessa esiintyy toistuvasti jokisaaria. Saharnajan (Сахарная) yhtymäkohdan jälkeen joen leveydeksi tulee 50 metriä, ja jokien Kukšan (Кукша), Titskan (Тицка) ja Jelrekan (Ельрека) jälkeen on uoma 100 metriä leveä ja 3 metriä syvä. Krasnoštšelje on ensimmäinen asuttu joenvarren kylä (matkaa 288 km suistoon). Joki virtaa ensimmäisen järvensä Verhne-Kamenskojen (Верхне-Каменское, 220 km suistoon) läpi, jonka pinta-ala on 3,28 neliökilometriä. Sitten joki ohittaa jo kylmenneen Tšalmny-Varren (Чальмны-Варрэ) kylän, jakautuu ”neljäänkymmeneen haaraan”, kuten paikalliset sanovat, ja virtaa toisen järven Nižne-Kamenskojen (Нижне-Каменское) läpi. Se on Ponoin läpivirtausjärvi, jonka pinta-ala on 13,3 neliökilometriä ja valuma-alue 5 900 neliökilometriä. Järvi on 8 kilometriä pitkä, 4 kilometriä leveä, sen keskisyvyys on 0,7 metriä ja syvin kohta 1,4 metriä. Yläjuoksu päättyy toiseksi suurimman sivujoen Losingan (Лосинга) yhtyessä siihen.

Losingan (211 km suistoon) tuoma vesimäärä ei yllättävästi levennä jokea, vaan se kapenee 75–80 metriin ja syvenee neljään metriin. Keskimääräinen kaltevuus on 0,17 metriä kilometrillä. Sivujokien Keivojen ylängöltä tuomia kiviä näkyy nyt joen uomassa ja rantojen suot vaihtuvat vaiheittain mäntyihin ja pieniin penger metsiköihin. Suhajan (Сухая, 184 km suistoon) yhtymäkohdan jälkeen joki alkaa virrata laaksossa, jonka rinteet kohoavat 25–30 metrin korkeuteen. Lebjažjan (Лебяжья, 172 km suistoon) jälkeen joen rinteillä on myös kallioita. Kuitenkin jokilaakso levenee taas ja uoma levenee 140 metriin ja syvyys on enää pari metriä. Nyt joki pian Kanevkan kylään, joka sijaitsee sivujoen Jugonkan (Югонька, 114 km suistoon) suistossa. Tasaisella alueella puut katoavat tundran tieltä, mutta joen laakso kapenee ja levenee vuorotellen. Keskijuoksun katsotaan päättyvän, kun jokeen yhtyy Kolmak (Колмак, 100 km suistoon).

Joen alajuoksulla se virtaa vuolaammin, koska sen uoma jyrkkenee. Seuraavan 100 kilometrin matkalla kertyy pudotusta 116 metriä eli kaltevuudeksi tulee 1,16 metriä kilometrille. Alajuoksulla vuorotteleekin jatkuvasti kosket ja matalat suvannot. Kolmakjoen jälkeen alkaa heti 1,3 kilometriä pitkä koskijakso, joka virtaa kanjonimaisessa laaksossa. Tämän kosken, ja seuraavien viiden kosken matkalla, joki putoaa 26,1 metriä 7,4 kilometrin matkalla, jolloin alkutaipaleen kaltevuus on 3,5 metriä kilometrille. Rannat voivat nousta jopa 140 metrin korkeuteen joen yläpuolelle, vaikka joki on nyt paikoitellen 200–250 metriä leveä. 27 kilometriä ennen suistoa putoaa joki hurjimpaan koskeensa, joka on 2,1 kilometriä pitkä ja jossa pudotusta kertyy 11 metriä. Kosken jälkeen joki levenee 70–200 metriä leveäksi, mutta tulee vastaavasti matalammaksi. Myös täällä on joessa saaria, jotka ovat muodostuneet kivikosta. Viimeinen koski sijaitsee kylmenneen Ponoin kylän yläpuolella . Suistoon on matkaa 12 kilometriä, mutta täällä sen virtaukseen vaikuttaa vuoroveden nousut ja laskut. Nousu- ja laskuveden korkeusero voi olla useita metrejä. Ponoi laskee Vienanmeren Voronkaan.

Hydrologiaa

Joki jäätyneenä Kanevkan kylässä.

Joki jäätyy loka-marraskuussa ja sen jälkeen sitä käytetään tienä. Suurin osa joen virtaamasta on peräisin lumesta, joka sataa talvella ja sulaessaan touko-kesäkuussa tuottaa suuren tulvan. Tämän jälkeen heinä-lokakuussa joen virtaama johtuu pääasiassa vesisateista. Kevättulva johtuu sekä lumen sulamisesta että jäidenlähdöstä, joka tapahtuu koko joen pituudelta samanaikaisesti. Silloin vedenpinta nousee jääpatojen takia varsin laajoille alueille.

Joen yläjuoksulla on Krasnoštšeljen kylässä hydrografinen mittausasema. Se yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 3 810 neliökilometriä (km²). Vuosien 1940–1992 mittaustietojen valossa kuukautinen keskivirtaama (MQ) oli 40,74 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Talvella kuukauden keskivirtaama saattoi olla 4,58 m³/s (NQ) ja kevättulvissa jopa 236 m³/s (HQ). Seuraava mittausasema sijaitsee keskijuoksulla Kanevkassa. Sen yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 10 200 km². Vuosien 1933–1992 mittaustietojen mukaan kuukautinen keskivirtaama (MQ) on 108,73 m³/s vaihtelun ollessa 9,23–564 m³/s. Alajuoksulla Ponoin nykyään hylätyssä kylässä on sijainnut alin mittausasema. Ponoi sijaitsee lähellä Ponoijoen suistoa ja sen mittaushistoria on muita mittausasemia lyhyempi (vuodet 1935–1977). Täällä on kuukautinen keskivirtaama (MQ) oli 166,84 m³/s ja äärivaihtelut mahtuivat välille 14,90–1 280 m³/s.

Historiaa

Ponoijoen kalliopiirrokset.

Joen keskijuoksulta löydettiin vuonna 1973 Ponoijoen kalliopiirrokset hakattuna joen keskijuoksulla sen rantakiviin. Ponoin kylästä tiedetään vanha labyrintti, jota Suomessa kutsutaan jatulintarhaksi (vanha valokuva).

Ponoin vesistö

Ponoin vesistöalueen korkeusmalli.

Yleistä

Vesistöalueen valuma-alue on noin 200 kilometriä pitkä ja se on 12–100 kilometriä tai keskimäärin 60 kilometriä leveä. Valuma-alueella on yli 350 metrin korkeuteen mpy. yltäviä vuorenhuippuja, mutta suuri osa valuma-alueesta sijaitsee 150–250 metrin korkeudella mpy. Ponoi ja monet sen vasemmanpuolisista sivujoista saavat alkunsa joen pohjoispuolella sijaitsevasta Keivojen ylänköalueelta . Ponoin valuma-alueen vedenjakajaa sivuaa pohjoisessa Jäämereen laskevan Iokangan (Иоканга) vesistöaluetta, etelässä Varsugajoen (Ва́рзуга) ja Strelnan (Стрельна) vesistöalueita ja idässä Vienanmereen laskevan Pjalitsan (Пялица) ja Varankaan laskevan Lumbovkan (Лумбовка) vesistöalueita. Kevättulvien aikana Ponoin latvaoilla vedet voivat maastossa nousta niin paljon, että Ponoin ja Varsugajoen valuma-alueet yhtyvät toisiinsa lyhyeksi aikaa.

Pääuoma

Ponoin vesistöalue on pitkä ja suhteellisen kapea, jolla valuma-alueen pinta-ala 15 500 neliökilometriä jaettuna alkulähteen ja suiston välimatkalla 240 kilometriä tekee sen keskimääräiseksi leveydeksi 65 kilometriä. Siksi Ponoin sivujoet ovat suhteellisen lyhyitä ja pieniä jokia verrattuna niiden pääuomaan. Ponoijoki alkaa latvoilla, kun kaksi latvahaaraa Koinijok (Койнийок) ja Pessarjok (Пессарьйок) yhtyvät muodostaen pääuoman, jota paikalliset on kutsuvat Ponoiksi. Pessarjok, jonka pituus on noin 65 kilometriä, on näistä suurempi joki ja se on valittu mukaan pääuomaan.

Sivujokia

Ponoijoki kerää vetensä Kuolan niemimaan itäiseltä ylängöltä taajaan siihen yhtyvillä sivu-uomilla. Suurin osa sivu-uomista ovat pieniä ja alle on koottu taulukkoon parikymmentä suurinta sivujokea. Ponoijoen pääuoman latvahaara Pessarjok (Пессарьйок) on merkitty taulukon alimmaksi osuudeksi. Jako ylä-, keski- ja alajuoksun osuuksiin on merkitty harmailla väliviivoilla. Taulukon lähteet on mainittu taulukon alla ja lähteet on yksilöity kunkin sivu-uoman kohdalla oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
 		 Ponoin
kohta
 		 Etäisyys
merestä
(km)		 Pituus
(km)
 		 Virtaama
(MQ m³/s)
 		 Valuma-alue
(km²)
 		 Lähteet
 
 
Ponoi laskee Vienanmeren Voronkaan.
Lopenjarka (Лопенярка)39151092,–,2,2,–,2
Tomba (Томба)50272792,–,2,2,–,2
Rjaboga (Рябога)75373472,–,2,2,–,2
Purnatš (Пурнач)771371 6002,–,2,2,–,2
Kolmak (Колмак)100536052,–,2,2,–,2
Atšerjok109801 0201,–,1,1,–,1
Jugonka (Югонька)Kanevka114595062,,2,2,–,2
Aldenga (Альденга)127433052,–,2,2,–,2
Patša (Пача)138261322,–,2,2,–,2
Lebjažja (Лебяжья)172577142,–,2,2,–,2
Suhaja (Сухая)184271722,–,2,2,–,2
Losinga (Лосинга)211901 1502,–,2,2,–,2
Kinemur (Кинемур)244291622,–,2,2,–,2
Pjattšema (Пятчема)256687772,–,2,2,–,2
Medvežja (Медвежья)Krasnoštšelje290211352,,2,2,–,2
Jelreka (Ельрека)297706652,–,2,2,–,2
Titska (Тицка)311313362,–,2,2,–,2
Kukša (Кукша)318805392,–,2,2,–,2
Saharnaja (Сахарная)332407562,–,2,2,–,2
Kijeveika (Киевейка)361585412,–,2,2,–,2
Koinijok (Койнийок)39121982,–,2,2,–,2
Pessarjok (Пессарьйок)(latvahaara)391652,–,2,,–,–

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu Venäjän valtion vesistötietokannasta , 3 = luettu Kuolan ensyklopediasta , 4 = luettu Wikipediasta venäjänkielisestä artikkelista Поной .

Sivujokien suomalaisia nimiä

Sivujokien venäläisten nimien rinnalla on käytetty nykyään harvinaisempia nimiä. Vuonna 1918 julkaistussa kartassa on joitakin tällaisia nimiä. Alajuoksun Rjaboga (Рябога) kirjoitettiin tässä kartassa Riibvai ja Kolmak (Колмак) kirjoitettiin Kolmak. Keskijuoksulle sijoittuvat sivujoet Atšerjok (Ачерйок) eli Atša (Ача) kirjoitettiin Patsherjok, mutta tunnetaan myös nimellä Atserjok, Jugonka (Югонька) kirjoitettiin Jugonka, Purnatš (Пурнач) oli Purnoi, Lebjažja (Лебяжья) oli Njuhkto jok ja Suhaja (Сухая) oli Kaarsmuai. Yläjuoksulla järven nimi Vuljavr kirjoitettiin Vuljaur, sivujoki Jelreka (Ельрека) on venäjäksi myös Jeljok (Ельйок), sivujoki Pjattšema (Пятчема) kirjoitettiin suomeksi Päts-jok, Saharnajan (Сахарная) sivuhaara Kuljok (Кульйок) oli Kul-joki, Kijeveika (Киевейка) eli Elnjok (Элн-йок) oli Anjok ja latvaosuus Pessarjok (Пессарьйок) oli Kein jok.

Järviä

Ponoin valuma-alue sijaitsee ylänköalueella, jossa viime jääkauden loppuvaiheessa sulavien jäätiköiden alta paljastui moreenipeitteinen ja tasainen maisema. Kuten on yleistä Kanadassa ja Fennoskandiassa, myös Kuolassa muodostui pieniin painanteisiin tuhatmäärin pieniä järviä, jotka alkoivat soistumaan. Näillä seuduilla on edelleen jäljellä tuhansia järviä, joiden pinta-ala on soistumisen johdosta pienentynyt. Vuonna 1958 laskettiin Ponoin valuma-alueelta 7 816 järveä. Niistä 35 järvellä on pinta-ala yli neliökilometrin (km²) ja 88 % järvillä on pinta-ala alle 10 hehtaaria. Järvien kokonaispinta-ala on 322 km², joka on 2,1 % valuma-alueesta. 35 suurimman järven yhteispinta-ala on tästä yli puolet.

Suurimman järven Pesotšnojen (Песочное) pinta-ala on 26,4 km² ja se sijaitsee sivujoen Krivaja Retškan (Кривая Речка) valuma-alueella. Toiseksi suuriman järven Tšurozero (Чурозеро) pinta-ala on 12,5 km² ja se sijaitsee pienen sivujoen Elnjokin (Элнйок) valuma-alueella. Ponoin läpivirtausjärviä ovat edellä mainitut ylä- ja alapuoliset Kivijärvet, eli Verhne-Kamenskoje (Верхне-Каменское) ja Nižne-Kamenskoje (Нижне-Каменское) eli Vulijavr (Вулиявр, 13,3 km²).

Huomioita

  1. 1 2 3 4 Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Поной kappaleesta Озёра.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Поной kappaleesta Течение.
  3. 1 2 Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelin ru:Поной alkuosasta.
  4. ↑ Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Кейвы.
  5. ↑ Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Вулиявр.
  6. ↑ Tiedolle ei ole lähdettä. Se on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Поной kappaleesta Бассейн.
  7. 1 2 Tiedolle ei ole lähdettä. Se on mitattu ACMEn karttapalvelun kartasta ja tämä tieto voidaan korvata lähteistetyllä tiedolla, kun sellainen löytyy.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Река Поной (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2026. (venäjäksi)
  2. 1 2 3 4 Virtaamatiedot joelle Ponoi mittauspaikassa Ponoi (hydrologinen tietokanta) R-ArcticNET. Durham, USA: New Hampshiren yliopisto. (englanniksi)
  3. ↑ Itkonen T. I.: Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja II, s. 930 (pienni), 1004 (joki). Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2011. ISBN 978-952-5667-31-8 Yumpu (PDF).
  4. 1 2 Suuri maailmankartasto, s. 77. (2. painos) Helsinki: Oy Valitut Palat – Raeder's Digest Ab, 1995. ISBN 951-584-129-1
  5. ↑ Верхне-Каменское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2026. (venäjäksi)
  6. ↑ Нижне-Каменское (Вульявр) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2026. (venäjäksi)
  7. 1 2 Поной Kolskaja entsiklopedija. Viitattu 6.1.2026. (venäjäksi)
  8. ↑ Virtaamatiedot joelle Ponoi mittauspaikassa Krasnotshelje (hydrologinen tietokanta) R-ArcticNET. Durham, USA: New Hampshiren yliopisto. (englanniksi)
  9. ↑ Virtaamatiedot joelle Ponoi mittauspaikassa Kanevka (hydrologinen tietokanta) R-ArcticNET. Durham, USA: New Hampshiren yliopisto. (englanniksi)
  10. 1 2 3 Poskanzer, Jef: Pessarjok ACME Laboratories. ACME Mapper 2.2 Viitattu 7.1.2026.
  11. ↑ Suomi, Kaukokarjala ja Kuolan niemimaa 1:2 000 000. Helsinki: Maanmittaushallitus & Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1918. Kansalliskirjasto (PDF).

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Поной