Punelia

Säännöstely

Punelia on ollut säännöstelty järvi vuodesta 1971 asti, jolloin Helsingin seudun vesihuollon turvaamiseksi kerättiin järviin vettä säilöön. Vesi päästettiin jokeen aina, kun sitä tarvittiin Hiidenvedessä enemmän. Päijännetunnelin valmistuminen vuonna 1982 vähensi tätä tarvetta. Säännöstelypato sijaitsi järven luusuassa Hunsalanjoen suulla. Vuonna 2009 uutisoitiin, että säännöstelypato puretaan ja tilalle rakennetaan ylivuotopato, kalatie ja veneensiirtorata . Säännöstelypato on muutettu pohjapadoksi, jonka yli vesi virtaa vesitilanteesta riippuen vuolaasti tai heikosti. Pohjapadon muotoilu on sellainen, että se mahdollistaa kalojen kulun Punelian ja Hunsalanjoen välillä. Vuonna 1987 painetussa peruskartassa on vedenpinnan keskikorkeudeksi merkitty 108,1 metriä mpy. ja sen säännöstelyväliksi 106,75–108,34 metriä.

Vedenkorkeus ja lähtövirtaama

Punelian valuma-alueen pinta-ala on 101,8 neliökilometriä . Saarijärvestä alkavalla ojalla on valuma-aluetta 18,4 neliökilometriä ja Rautajoella 46,3 neliökilometriä. Luusuan padolla on myös Suomen ympäristökeskuksen vedenpinnan korkeuden ja lähtövirtaamien mittauspiste. Järven vedenpinnan korkeuksia on mitattu ainakin vuosien 1971–2025 aikana (korkeusjärjestelmässä N43+). Vedenpinnan keskikorkeus (MW) on ollut 107,9 metriä , keskiylikorkeus (MHW) 108,22 metriä ja keskialikorkeus (MNW) 107,70 metriä mpy. Korkein vedenkorkeus on ollut 108,43 metriä (5. elokuuta 2004) ja alin 107,42 metriä (29. helmikuuta 1976).

Hunsalanjoen lähtövirtaamia on mitattu ainakin vuosien 1971–2015 aikana. Punelian luusuassa on keskivirtaama ollut noin 1,5 kuutiometriä sekunnissa (m³/s ). Mittaustilaston mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) oli 2,3 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,17 m³/s. Suurin virtaama (HQ) oli 4,5 m³/s (mitattu 13. tammikuuta 1975) ja pienin (NQ) 0,0 m³/s (todettu viimeksi 9. tammikuuta 1971).

VPD-luokittelua

Punelia on tyypiltään keskikokoinen humusjärvi (Kh). Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Punelian tilaa. Vesistön tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli hyvä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli hyvä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli erinomainen. Vesistön tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013, jolloin sen ekologinen tila oli hyvä ja kemiallinen tila oli hyvää huonompi. Hydrologis-morfologinen tila, biologinen tila ja fysikaalis-kemiallinen tila olivat erinomaisia. Vesistön tilaa arvioitiin kolmannen kerran vuosina 2018–2019 ja silloin sen ekologinen tila oli erinomainen ja kemiallinen oli hyvää huonompi. Nyt hydrologis-morfologinen tila, biologinen tila ja fysikaalis-kemiallinen tila olivat taas erinomaisia. Esimerkiksi veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 8,3 mikrogrammaa litrassa vettä (edellisillä kerroilla 9,1 μg/l ja 10 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 310 μg/l vettä (aiemmin 277 μg/l ja 315 μg/l), mitkä ovat erinomaisia tuloksia.

Vedenlaatu

Punelian vedenlaatu on seurattu jonkin aikaa, mutta tässä on käytettävissä vuoden 2020 loppupuoliskon mittaustuloksia. Niiden perusteella järven vesi on lievästi samea (0,78–1,9 FNU) ja humuspitoinen (väriluku 40–69 mg Pt/l). Ravinnepitoisuuksien perusteella järvi on karun ja lievästi rehevän välissä. Syvänteissä pohjan lähellä lämpötilakerrostuneisuuden aikana liukoinen happi kuluu lähes loppuun ja käynnistää sisäisen kuormituksen. Veden happamuustaso vaihteli pH 6,6–7,4.

Kalasto

Puneliassa on karuille järville tyypillinen ahvenkalavaltainen kalakanta, jossa petokalojen osuus on korkea. Järven yleisimmät kalalajit ovat ahven, kiiski, kuha, kuore, lahna, muikku, salakka, siika ja särki. Muikkukanta vaihtelee voimakkaasti ja siikaa ei enää esiinny mainittavasti. Kuhaa ja planktonsiikaa istutetaan lähes vuosittain.

Luonnonsuojelualue

Punelian eteläpuolella sijaitsee vuonna 2022 perustettu suojeltu alue Blue Forest (YSA260178, 49,5 ha), jonka suojellut alueet sisältävät laskujoen Jokilanjoen ympäristön aina Sakaran Jokilanlahden rannoille. Kyseessä on yksityinen luonnonsuojelualue.

Luonnonhistoriaa

Punelia sijaitsee Toisen Salpausselän pohjoispuolella niin, että mannerjäätikön Itämeren virtauskieleke lepäsi järvenpohjan päällä Salpausselän muodostuessa. Tämä tapahtui parin sadan vuoden aikana noin 11 790 –11 590 vuotta sitten (BP). Punelian koillispuolella sijaitsee pitkä harjujakso (Läyliäisten harju eli Maakylä–Porras-harju), jonka lajittunut kiviaines on paikoitellen muodostanut deltoja. Deltojen eteen ja sivuille on silloin hautautunut jäävuoria, jotka myöhemmin sulaessaan ovat jättäneet jälkeensä syviä suppia. Nämä ovat täyttyneet vedellä ja kun vedenpinta Punelian seudulla maankohoamisen takia myöhemmin laski, jäi suppiin vettä ja näin muodostui alueelle tunnusomainen sokkeloinen Pikku-Punelian järvenosa. Harjujakso jatkuu luoteessa Pernunnummena ja kaakossa Komionvuorena. Punelian kaakkoispuolella levittäytyy laaja jääkauden jälkeinen tuulikerrostuma-alue eli Perkiönmäen dyynikenttä, jonka reunat ulottuvat Kaartjärven ja Punelian lounaisrannikolle asti.

Kulttuurihistoriaa

Vuosina 1855–1956 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järven karttanimi ”Punelia järvi”. Järven ympäristöä asuttaa torpat, joiden peltoala on vähäinen. Salon kartano sijaitsee Kaartjärven kaakkoisrannassa ja sen vastarannassa on seitsemän maatalon ”Räyskälä by” (yhteistä manttaalia 13). Järven kautta on merkitty talvitie, joka johtaa etelässä Sakaraan kautta Tevännölle ja pohjoisessa kartanolle. Kartanon toimeliaisuudesta seurasi, että myös Puneliasta on nostettu järvimalmia ainakin 1850- ja 1860-luvuilla Rautakosken ruukin tarpeisiin. Ruukin toiminta alkoi vaikuttaa seudun asukaslukuun myönteisesti. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa on näkyy jo Salmion kartano, joka lohkaistiin erilleen Salon kartanosta 1850-luvulla. Sieltä käsin johdettiin Rautakosken ruukkia, joka sijaitsi Rautajoen keskijuoksulla. Vuonna 1922 julkaistussa Tammelan seudun taloudellisesta kartasta selviää, ettei asutustoiminta ollut enää kasvanut sen jälkeen, kun ruukki suljettiin 1900-luvun alussa. Punelian rannat ovat siten edelleen haja-asutusaluetta. Seudun ainoa kunnollinen tieyhteys 1920-luvulla liittyy lakkautetun Rautakosken ruukin toimintoihin järven länsipuolella.

Vuoden 1958 peruskartoissa ei tilanne ole talouskartan tilanteeseen oleellisesti muuttunut. Rannoille on alettu rakentamaan kesämökkejä, joita on jo ilmaantunut rannoille. Etelärannassa Santalahdensuo on jo ojitettu ja sitä aletaan raivaamaan viljelysmaaksi. Seuraavissa vuoden 1979 kartoissa on järveä alettu säännöstelemään. Metsien soita on jo ojitettu ja ojien vedet johdetaan järveen. Rannoille on rakennettu lisää kesämökkejä. Eteenkin Rautajoen ympäristössä ja etelärannikolla Niemenmaalla on vuosien 1987 kartoissa vapaa-ajan asuntoja yhä enemmän.