Sallamaari Muhonen
Sallamaari Susanna Muhonen (ent. Repo ja Nieminen, s. 30. lokakuuta 1964 Savonlinna) on toimittaja, poliitikko, viestintäalan asiantuntija ja tietokirjailija. Vuodesta 2021 lähtien hän on toiminut Sähköteknisen Kaupan Liiton toimitusjohtajana. Hän oli myös yksi Belaboris-yhtyeen jäsenistä sen toisessa kokoonpanossa (Belaboris II) vuonna 1984.
Ura
Muhonen on työskennellyt muun muassa HYY Yhtymän opiskelijapalveluyhtiö Lyyran toimitusjohtajana, Tullihallituksen viestintäyksikön päällikkönä, mainostoimistossa projektijohtajana, toimittajana, radio- ja televisiotuottajana, viestintäkonsulttina, IT-asiantuntijana ja muusikkona. Hän on myös hoitanut Fazer Musiikin tekijänoikeusasioita Neuvostoliitossa.
Muhonen työskenteli osakkaana markkinointiviestinnän konsulttiyrityksessä Netprofilessa, ennen kuin siirtyi vuoden 2021 alussa hän Sähköteknisen kaupan liiton toimitusjohtajaksi. Vuonna 2020 hän suoritti eMBA-tutkinnon Turun kauppakorkeakoulussa.
Ura kulttuurin parissa
Muutettuaan toisen lukiovuoden jälkeen yksin Helsinkiin hän löysi sukulaissieluja Lepakosta. Hän vastasi ystäviensä Minna ja Saara Soisalon kanssa lehti-ilmoitukseen, jossa haettiin jäseniä uudelleen kasattavaan Belaboris-yhtyeeseen. Singlejulkaisu ”Rakkauden jälkeen” jäi kokoonpanon ainoaksi, mutta se on saanut hittinä radiosoittoa 2000-luvullakin. Belaboris-lämmittely oli vuoden projektiksi. Muhonen oli mukana myös Apua! Orkesterissa, joka levytti vuonna 1985 singlen Maksamme velkaa. Samana vuonna hän teki myös radio-ohjelmaa helsinkiläisessä paikallisradiossa Radio Ykkösessä.
Muhonen juonsi televisiossa Suomi soikoon -ohjelmaa ja Joka kodin asuntomarkkinoita sekä menestyi Kymppitonni-visailussa. Hän on tehnyt elokuvaroolin Anssi Mänttärin elokuvassa Viimeiset rotannahat (1985) vastanäyttelijänään Aki Kaurismäki.
Poliittinen ura
Muhonen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1989–1992 ja uudelleen vuosina 1997–2004. Hän vaikutti ensin kulhialaisten ja sitten vihreiden riveissä. Hän on lisäksi ollut Vihreiden puoluehallituksen jäsen. Keväällä 2013 Muhonen oli Vihreiden naisten, Etelä-Helsingin vihreiden ja Helsingin vihreiden naisten ehdokas vihreiden puoluesihteeriksi. Hän toimi Kataisen hallituksen kehitysministerin Heidi Hautalan virkamiessihteerinä vuosina 2011–2013 aina Hautalan eroon saakka.
Muhonen on lobannut naisasiaa European Women's Lobbyn varapuheenjohtajana Brysselissä.
Luottamustoimet
Muhonen on ollut
- Yleisradion hallintoneuvoston jäsen (1990-luvun lopulla)
- Kansallisoopperan säätiön hallintoneuvoston jäsen (2000-luvun lopussa)
- Uudenmaan liiton maakuntahallituksen jäsen,
- Helsingin jäähallia isännöivän Jääkenttäsäätiön hallituksen puheenjohtaja (1997–2009)
- Kevan hallituksen jäsen
- Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtajana 1990-luvulla
- HOK-Elannon hallintoneuvoston toinen varapuheenjohtajana vuonna (2013) ja HOK-Elannon hallituksessa (2018–2022)
- Stella Kotipalveluiden hallituksessa (2018–2022)
- Stadion-Säätiön hallituksessa
- Naisasialiitto Unionin hallituksen puheenjohtaja
- Euroopan sähkötukkujen eli The European Union of Electrical Wholesalers (EUEW) -järjestön hallituksen jäsen
- Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskus STEK ry:n hallituksessa (2025–)
- Naisjärjestöjen Keskusliiton hallituksessa
Julkaisut
- Somekohut ja mainekriisit, Mainostajien liitto, (2018) . Kirja oli finalistina Kultasulka 2019 -kilpailussa.
Tunnustuksia
- Vuonna 2023 Muhonen voitti Viestintäalan Finnish Comms Awards -kilpailun sarjan Vuoden Spokesperson työstään Sähköteknisen kaupan liitossa.
Yksityiselämä
Toimittajaisän lapseksi syntynyt Muhonen asui perheensä kanssa Savonlinnan lisäksi Lahdessa, Riihimäellä, Mikkelissä, Outokummussa, Kerimäellä ja Tuusulassa.
Sallamaari Muhonen avioitui luovan johtajan ja Julkisen sanan neuvoston III varapuheenjohtajan Anssi Järvisen kanssa kesäkuussa 2016. Muhosella on kolme lasta, joista yksi on podcast-juontaja Vivian Nick.
Lähteet
- ↑ Somekohuista kirjan kirjoittanut Sallamaari Muhonen: "Yritysten kannattaisi harjoitella aitoa pahoillaan olon osoittamista" Markkinointi & Mainonta. Viitattu 7.2.2019.
- 1 2 3 Jännäri, Jenny: Sallamaari Muhosen kovin urapaikka oli Heidi Hautalan ministeriero: ”Minusta hänen avustajanaan tuli yli 45-vuotiaana työtön” Kauppalehti. 21.1.2021. Viitattu 22.9.2021.
- ↑ nimitykset: Anemo Toimitusjohtajana on aloittanut... Helsingin Sanomat. 10.10.2010. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Sallamaari Muhonen Tullihallituksen tiedotuspäälliköksi Mediaviikko – Viestinnän ja median uutisia. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
- 1 2 3 4 5 6 Karisto, Ilkka: Naisasianaisesta virkamieheksi. Kuukausiliite, Syyskuu 2009, s. 102.
- ↑ Hakola, Elina: Passikuvassa: Miesten töissä. Markkinointi & Mainonta, 1.10.2010, s. 31.
- ↑ Netprofile sai kolme uutta osakasta Markkinointi & Mainonta. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Sallamaari Muhonen Sähköteknisen Kaupan Liiton (STK) toimitusjohtajaksi Sähköteknisen Kaupan Liitto. Arkistoitu 24.11.2020. Viitattu 12.11.2020.
- ↑ Uusitorppa, Harri: Kukkapenkit tallattiin, kun kasarirock otti kantaa Helsingin Sanomat. 9.6.2015. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Apua! Orkesteri Discogs. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Niemi, Marko: Radio Ykkönen: Ohjelmantekijät Mediamonitori. 30.11.2014. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Viimeiset rotannahat (1985) Elonet. Viitattu 8.10.2013.
- 1 2 Puoluekokous 2013 – ehdokkaat puoluesihteereiksi Vihreä Liitto. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Puoluehallitus 2011–2013 Vihreä Liitto. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Vuosikertomus_Yle_1998.pdf Google Docs. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Helsingin kaupunginhallitus Helsingin kaupunki. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Maakuntahallituksen jäsenet 2013–2016 Uudenmaan liitto. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Tuohimaa, Pasi: Jääkenttäsäätiön puheenjohtaja olisi valmis säätiön romuttamiseen Helsingin Sanomat. 11.10.1999. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Alaja, Erkki: Helsingin jäähalli. Teos, 2012. ISBN 9789518513486
- ↑ Hallitus Keva. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Sallamaari Muhonen: vastaukset Vihreiden Naisten tasa-arvoteemaisiin kysymyksiin 19.2.2013. Vihreät Naiset. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Hallintoneuvosto 2013 HOK-Elanto. Arkistoitu 3.10.2013. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ Jaakko Aspara ja Sallamaari Muhonen HOK-Elannon hallitukseen Talouselämä. 19.12.2013. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Sallamaari Muhosen LinkedIn-profiili LinkedIn. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Reija Laaksonen ja Sallamaari Muhonen Stellan hallitukseen 9.10.2018. Stella. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Johtoryhmä ja hallitus 9Lives. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Olympiastadion – Suomen legendaarisin tapahtumapaikka uudistuu. Stadion-säätiö. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Unionin hallitus 2018 3.9.2017. Naisasialiitto Unioni. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ STK:n toimitusjohtaja valittiin Euroopan sähkötukkujen hallitukseen – Sähkömaailma sahkomaailma.fi. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ STEKin hallitus 2025 Stek. 3.2.2025. Viitattu 19.3.2025.
- ↑ Naisjärjestöjen Keskusliitto, Hallitus naisjarjestot.fi. Naisjärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 19.3.2025.
- ↑ Sallamaari Muhosen Somekohut ja mainekriisit -kirja opastaa kartoittamaan riskit Mainostajat. 27.2.2018. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Somekohut ja mainekriisit - Sallamaari Muhonen - Äänikirja kirja.elisa.fi. Viitattu 7.2.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Maarit Alkula: Kultasulka 2019 -kirjakilpailun voitti Digiajan asiakaskokemus Kauppalehti. 10.11.2023. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Mikkonen, Perttu: Vuoden viestintätoimisto on SEK – Martti Ahtisaari Peace Foundationin vaikuttamiskampanja palkittiin vuoden parhaana www.markkinointiuutiset.fi. 17.11.2023. Viitattu 19.3.2025.
- ↑ Avioiduimme tänään 11.6. klo 14.00 Anzion mukaan - Image-blogit. 11.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
- ↑ Perhesiteitä | Kun podcast-juontaja Vivian Nick alkoi 17-vuotiaana käydä yökerhoissa, äiti Sallamaari Muhonen päätti olla käräyttämättä tytärtään Helsingin Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 3.11.2023.
Aiheesta muualla
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
