Sallansuu (ven. Саллансуу; myöh. Куолоярви, Kuolojarvi) oli Sallan kunnan entinen kirkonkylä sijaiten Sallajoen suussa eli kohdassa, jossa Sallajoki laskee Kuolajokeen. Kuolajärven kappeliseurakunnan (sittemmin itsenäistynyt ja vuodesta 1936 Sallan seurakunta) oma kirkkorakennus valmistui vuonna 1838 Sallansuun kylään, joka tuli toimimaan kirkonkylänä ja kuntakeskuksena.
Nykyään Venäjällä, Murmanskin alueen Kantalahden piirin länsiosassa Alakurtin maalaiskunnassa, Suomen ja Venäjän rajasta noin 10 kilometriä itään sijaitseva kylän alue on asumaton.

Sallansuun kylä tuhoutui täydellisesti toisessa maailmansodassa. Alue kuului Sallan silloiseen itäpuoliskoon, joka Suomen oli luovutettava rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle. Uudeksi kirkonkyläksi ja kuntakeskukseksi tuli siihenastinen Märkäjärven kylä, nykyinen Sallan kirkonkylä.
Sallan ensimmäisen kirkon raunioiden äärellä on suomalaisten hautausmaa, jolla on muistomerkki Suomen sisällissodassa kaatuneille. Lisäksi alueella on Ensio Seppäsen suunnittelema ja veistämä, vuonna 1996 paljastettu muistomerkki talvi- ja jatkosodassa kaatuneille noin 220 sallalaiselle sankarivainajalle.
Neuvostoliiton asevoimien sotilaiden hautausmaassa on noin 1 000 kaatunutta.
Saksan asevoimien noin 3 200 kaatuneen sotilaan hautausmaa on perustettu vuonna 1941.
| Alakurtti | Korja | Kuolajärvi | Lampela | Sallansuu (kirkonkylä)| Sovajärvi | Tuutijärvi | Vuorijärvi | Yläkurtti |