Sienimyrkyt eli mykotoksiinit ovat erilaisissa sienissä esiintyviä, koostumukseltaan vaihtelevia myrkyllisiä aineita. Sienimyrkyt jaetaan vaikutuksensa perusteella muun muassa solumyrkkyihin, hermomyrkkyihin ja ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin aineisiin. Osa sienimyrkyistä aiheuttaa myös oireita alkoholin kanssa nautittuna.
Altistuminen sienimyrkyille voi johtaa myrkytystilaan, joskus jopa kuolemaan. Altistumisreitti voi kulkea hengitysteiden, ihon tai suun kautta. Vaikka elintarvikkeessa ei olisi näkyvää hometta, se voi olla siitä huolimatta myrkyllisen homeen saastuttama. Eräs elintarvikkeita saastuttava homemyrkky on aflatoksiini. Sen tiedetään tappaneen 125 ihmistä myrkytysepidemiassa Keniassa vuonna 2004.
Solumyrkyt ovat sienimyrkyistä vaarallisimpia, ne voivat johtaa maksa- ja munuaisvaurioihin.
Punakärpässieni sisältää iboteenihappoa ja muskimolia, jotka voivat aiheuttaa keskushermoston oireita kuten hallusinaatioita.
Mykotoksiinien terveysvaikutukset voivat olla akuutteja tai kroonisia. Akuutit oireet ilmaantuvat nopeasti ja ne ovat usein vakavia. Akuutti sienimyrkytys johtaa usein nopeasti – jopa viidessätoista minuutissa – ripuliin ja oksentamiseen. Elimistöön joutuneen myrkyn määrää voidaan vähentää riittävän ajoissa annetulla lääkehiilellä ja mahan tyhjennyksellä. Krooniset terveysvaikutukset voivat olla pitkäaikaisia tai kumulatiivisia vaikutuksia. Kroonisia vaikutuksia mykotoksiineilla ovat esimerkiksi syövät tai immuunipuolustuksen alenema.
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Solumyrkyt ovat soluja tuhoavia myrkkyjä. Ne vaikuttavat sisäelimiin, erityisesti maksaan ja munuaisiin, joiden toiminta on vilkasta. Niiden vaikutukset ovat peruuttamattomia. Myrkytysoireet ovat kaksivaiheiset. Varhaisoireet (oksentelu, vatsakipu ja ripuli) ilmaantuvat 4–24 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta. Jonkin ajan kuluttua oireet häviävät, mutta alkavat uudestaan muutaman vuorokauden kuluttua, koska munuaiset ja maksa ovat vaurioituneet. Solumyrkkyjä on kolme pääryhmää:
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hermomyrkyt eli psykotrooppiset myrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielentilaan.lähde? Oireet (hikoilu, sekavuus, harha-aistimukset ja alentunut verenpaine) alkavat 1–4 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta. Hermomyrkkyjä sisältäviä sieniä on käytetty monissa kulttuureissa hallusinaatioiden aiheuttamiseen ja uskonnollisissa rituaaleissa. Väli-Amerikassa käytettiin madonlakkeja (Psilocybe). Siperiassa ja Suomessakin šamaanit käyttivät punakärpässientä (Amanita muscaria) helpottamaan loveen lankeamista. Myrkytykset ovat yleensä tahallisesti aiheutettuja, kun sieniä on käytetty huumeena.
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Osalla ihmisistä on synnynnäinen sienisokerin imeytymishäiriö eli trehaloosi-intoleranssi. Se aiheuttaa ilmavaivoja ja ripulointia.
Eräät sinänsä myrkyttömät sienet aiheuttavat huonosti kypsytettyinä vatsavaivoja. Tästä tunnettu ryhmä on punikkitatit. Kovin väkevillä sienillä kuten kangasrouskulla ja polttiaishaperolla voi saada samantapaisia oireita, mutta näitä ei kovin moni nauttine raakana merkittäviä määriä.
Jotkut ihmiset ovat allergisia sienten pinta-aktiivisille aineille, ja he voivat sada oireita sinänsä myrkyttömistä sienistä. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti sellaisten sienten kohdalla, joita käytetään toisinaan raakana esimerkiksi salaateissa. Tällaiseen on toisinaan suositeltu esimerkiksi eräitä mietoja sieniä kuten keltahaperoa.
Sienten poiminta ruoaksi sellaisilta alueilta, joilla tiedetään olevan maaperäsaasteita, ei ole suositeltavaa. Osa sienistä kerää ympäristömyrkkyjä, ruokasienistä erityisesti raskasmetalleja kuten lyijy ja kadmiumia ja jopa radioaktiivisia metalleja kuten uraania ja strontiumia. Kadmium tosin kulkeutunee elimistön läpi imeytymättä kitiiniin sitoutuneena. Toistaiseksi (vuoteen 2005 mennessä) ei näistä ole todettu olevan Suomessa suurta vaaraa, mutta raskaan liikenteen ja teollisuuden läheisyydestä ei ruokasieniä kannata poimia. Myös Säteilyturvakeskus seuraa asioita radioaktiivisuuden kannalta.
