Tarentum (Rooma)

Tarentum oli antiikin aikainen alue Campus Martiuksen luoteisosassa Rooman kaupungissa Italiassa. Sen on arveltu olleen kivetty avoin alue.

Alueen tarkkoja rajoja ei tunneta, mutta se ympäröi Dis Paterin ja Proserpinan alttarin, joka löydettiin vuonna 1888 nykyisten Santa Maria in Vallicella -kirkon eli Chiesa Nuovan ja Piazza Sforza Cesarinin väliltä, ja ilmeisesti se ulottui lännessä Tiber-joelle asti, niin että sitä rajasi tuossa suunnassa Tiberin suuri mutka. Festus kuvaa Tarentumin sijainneen ”Campus Martiuksen laidalla” (”in extremo Martio campo”).

Alueen nimen selitystä ei tunneta. Nimen tavallinen ja oikea muoto on Tarentum, mutta joskus esiintyy virheellisiä etymologioita kuten Terentum. Kreikaksi aluetta kutsuttiin myös nimellä ”tulinen kenttä” (πυροφόρον πεδίον, pyroforon pedion).

Paikan kuumat lähteet ja muut merkit vulkaanisesta toiminnasta johtivat uskoon, että Tarentumissa oli sisäänkäynti manalaan, ja siitä tuli Dis Paterin ja Proserpinan kultin keskus. Valerius Maximuksen kertoman tarinan mukaan Disin alttarin löysi kaksikymmentä jalkaa maanpinnan alapuolelta sabiinilainen Valerius. Tarentum mainitaan tavallisesti yhteydessä ludi saeculares -juhliin, jolloin Disille uhrattiin.

On myös esitetty, että Tarentum olisi sijainnut paljon lähempänä jokea ja että se olisi ollut maanalainen pyhäkkö, muistuttaen niin sanottua Mundusta Palatium-kukkulalla. Campus Martiuksella ei kuitenkaan ole mitään paikkaa, jossa nämä kaksi ehtoa toteutuisivat; ei ole kalliota, johon tällainen pyhäkkö olisi voitu kaivaa, ja alue olisi ollut altis toistuville tulville.

Lähteet