Lähes kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Curry työskenteli teatterissa, elokuvissa ja televisiossa sekä ääninäyttelijänä. Hän nousi kansainväliseen tunnettuuteen tohtori Frank-N-Furterin roolista musikaalissa The Rocky Horror Show (1973–1975) ja erityisesti sen elokuvasovituksessa The Rocky Horror Picture Show (1975). Hänen muihin tunnetuimpiin rooleihinsa kuuluvat muun muassa hovimestari Wadsworth elokuvassa Cluedo – pelaa henkesi edestä (1985) ja nimihahmo minisarjassa Se (1990). Hän esiintyi uransa aikana myös useissa Broadway- ja West End -tuotannoissa ja sai kolme Tony- ja kaksi Olivier-ehdokkuutta. Hänet palkittiin urallaan muun muassa Daytime Emmy -palkinnolla kapteeni Koukun ääninäyttelemisestä animaatiosarjassa Peter Pan ja merirosvot (1990–1991).
Curry työskenteli myös laulajana ja julkaisi kolme studioalbumia vuosina 1978–1981. Hänen muistelmateoksensa Vagabond: A Memoir ilmestyi vuonna 2025.
Curryn isän suku oli kotoisin Durhamin kreivikunnasta ja koostui rakentajista, kun taas hänen äitinsä suku oli merenkulkijoita. Hänen vanhempansa tapasivat Maltallatoisen maailmansodan aikana ja menivät naimisiin Egyptissä, missä syntyi heidän ensimmäinen lapsensa Judith ”Judy”. Curry sai alkunsa Etelä-Afrikassa ja syntyi Englannissa. Hänen ollessaan kuuden kuukauden ikäinen perhe muutti Hongkongiin, mutta palasi myöhemmin Englantiin.
Curry aloitti esiintymisen noin kuusivuotiaana laulamalla kirkon kuorossa poikasopraanona. Hänen perheensä muutti noin puolentoista vuoden välein rannikkokaupungista toiseen, ja hän varttui useilla eri paikkakunnilla, muun muassa Plymouthissa. Hän kävi koulua muun muassa Lymm High Schoolissa. Kun hän oli 12-vuotias, hänen isänsä kuoli 45-vuotiaana vuonna 1958 aivohalvauksen ja keuhkokuumeen seurauksena.
Isänsä kuoleman jälkeen Curry sai stipendin Bathissa sijaitsevaan Kingswood Schooliin. Tätä ennen hän oli vuodesta 1956 lähtien käynyt Kingswoodin valmistavaa koulua, Prior’s Courtia. Prior’s Courtissa hän alkoi esiintyä koulunäytelmissä ja jatkoi näyttelemistä myös Kingswoodissa. Hän näytteli muun muassa postimestaria Reviisorissa ja Pembroken jaarliaKuningas Juhanassa. Hän sai myös kiitosta koulun teatteriarvostelussa Phacideksen roolistaan William Goldingin näytelmässä The Brass Butterfly. Hän kävi Kingswood Schoolia vuoteen 1964 asti.
Kingswoodin jälkeen Curry vietti välivuoden ja matkusteli Euroopassa. Vuonna 1965 hän aloitti opinnot Birminghamin yliopistossa, jossa hän opiskeli draamaa ja englantia ja valmistui vuonna 1968. Myöhemmin hän kertoi osallistuneensa varsinaisille luennoille vain vähän ja käyttäneensä suuren osan ajastaan yliopiston teatteritoimintaan. Yliopisto-opintojensa aikana hän harkitsi myös uraa laulajana.
Ura
1960–1970-luvut
Valmistuttuaan yliopistosta Curryn ensimmäinen ammatillinen näyttelijäntyö oli Hair-musikaalin alkuperäistuotannossa LontoonWest Endillä vuonna 1968. Hän kertoi koe-esiintymisessä omaavansa sekä ammatillista kokemusta että Equity-ammattiliiton jäsenyyden, vaikka kumpikaan väite ei pitänyt paikkaansa. Tuottajat saivat asian myöhemmin selville, mutta olivat niin vaikuttuneita Curryn lahjakkuudesta ja esiintymiskyvystä, että tukivat hänen liittymistään ammattiliittoon.
Vuonna 1970 Curry siirtyi Royal Shakespeare CompanynAfter Haggerty -tuotantoon. Hän työskenteli lisäksi yhden kauden Glasgow’n Citizens Theatressa, esiintyi useissa West Endin ja Royal Court Theatren tuotannoissa sekä teki pienimuotoisia televisiorooleja. Vuonna 1972 hän esiintyi myös skotlantilaisen oopperaseurueen Kesäyön unelma -tuotannon kiertueella.
Curry vuonna 1978.
Vuonna 1973 Richard O’Brien kutsui Curryn koe-esiintymiseen uuteen musikaaliinsa The Rocky Horror Show, joka sai kantaesityksensä Royal Court Theatressa samana vuonna. Curry ja O’Brien olivat tutustuneet Hair-musikaalin yhteydessä, joskin he olivat esiintyneet sen eri tuotannoissa: Curry kuului West Endin näyttelijäkaartiin ja O’Brien kiertuekokoonpanoon. Curryn koelauluna oli Little Richardin ”Tutti Frutti”, ja hän sai roolin eksentrisenä hulluna tiedemiehenä tohtori Frank-N-Furterina.
The Rocky Horror Show oli menestys ja siirtyi esitettäväksi yhä suurempiin lontoolaisiin teattereihin. Musikaalin tuotanto vei Curryn ensimmäistä kertaa Los Angelesiin vuonna 1974, ja siellä sitä esitettiin menestyksekkäästi West Hollywoodin Roxy-teatterissa. Curry uusi Frank-N-Furterin roolinsa samana vuonna kuvatussa musikaalin elokuvasovituksessa The Rocky Horror Picture Show (1975), josta muodostui ylisukupolvinen kultti-ilmiö ja josta tuli elokuvahistorian pisimpään teattereissa esitetty elokuva. Elokuvan valmistumisen jälkeen hän palasi rooliinsa näyttämölle vielä kerran. The Rocky Horror Show -musikaalin tuotanto sai ensi-iltansa Broadwayn Belasco-teatterissa vuonna 1975, mutta New Yorkissa se ei saavuttanut samanlaista menestystä kuin Lontoossa ja Los Angelesissa.
Curryn roolisuoritus tohtori Frank-N-Furterina sai ylistäviä arvioita Lontoon, Los Angelesin ja New Yorkin näyttämöillä sekä elokuvassa. Hän oli roolityöstään Broadwaylla ehdolla Drama Desk -palkinnon saajaksi parhaasta miespääosasta. Frank-N-Furter oli hänen läpimurtoroolinsa ja teki hänestä popkulttuuri-ikonin. Rooli määritti pitkään Curryn julkisuuskuvaa, ja hän pyrki osoittamaan kykynsä monipuolisena näyttelijänä. Hän ei puhunut Rocky Horrorista julkisuudessa vuosiin elokuvan ilmestymisen jälkeen eikä osallistunut elokuvan markkinointiin liittyviin tilaisuuksiin, koska pelkäsi roolihahmonsa leimaavan hänet tietynlaiseksi näyttelijäksi. Myöhemmin urallaan Curry alkoi kuitenkin suhtautua jälleen myönteisemmin Rocky Horroriin ja osallistua sen tiimoilta järjestettyihin julkisiin tilaisuuksiin.
Rocky Horrorin jälkeen Curryn ensimmäinen rooli oli kirjailija Jerome K. Jeromen rooli televisioelokuvassa Three Men in a Boat (1975). Curry kysyi ohjaaja Stephen Frearsilta, voisiko tämä kuvitella hänet kyseiseen rooliin. Frearsin mukaan Frank-N-Furterin jälkeen Curry pystyisi esittämään minkä tahansa hahmon.
Curry palasi pian myös Broadwaylle, kun hänet valittiin vuonna 1975 todelliseen dadaistiseen runoilijaan ja performanssitaiteilijaan Tristan Tzaraan perustuvaan rooliin Royal Shakespeare Companyn esittämässä Tom Stoppardin näytelmässä Travesties. Lontoon West End -esitysten jälkeen näytelmä siirtyi Broadwaylle, jossa sitä esitettiin vuoteen 1976 asti.
1970-luvun jälkipuoliskolla Curryn ura jatkoi nousuaan sekä televisiossa että elokuvissa. Vuonna 1978 hän esiintyi kuusiosaisessa televisiosarjassa Will Shakespeare, jossa hän näytteli William Shakespearea tämän nuoruudesta kuolemaan saakka. Hänen ensimmäinen The Rocky Horror Picture Show’n jälkeinen teatterielokuvansa oli Jerzy Skolimowskin Huuto (1978).
1980-luku
Työskennellessään studioalbumeidensa parissa Curry ystävystyi näytelmäkirjailija Peter Shafferin kanssa. Shaffer kirjoitti tuolloin näytelmää Amadeus, joka käsittelee Wolfgang Amadeus Mozartin ja Antonio Salierin suhdetta. Kun Amadeus siirtyi Broadwaylle vuonna 1980, Curry valittiin Mozartin ja Ian McKellen Salierin rooliin. Näytelmän Broadway-tuotanto oli menestys, ja Curry sai roolisuorituksestaan Tony- ja Drama Desk -ehdokkuudet parhaasta miespääosasta. Hän jatkoi myös elokuvauraansa esiintymällä Kohtauspaikkana Times Square -elokuvassa (1980), jossa hän esitti radiojuontajaa.
Curry vuonna 1979.
Vuonna 1982 Curry palasi Lontoon näyttämölle Gilbertin ja SullivaninPenzancen merirosvot -musikaalissa, jossa hän näytteli Merirosvokuningasta. Rooli oli laulullisesti vaativa, ja hän joutui ottamaan laulutunteja. Curryn roolisuoritus sai ylistäviä arvioita ja voitti Royal Variety Clubin vuoden teatterinäyttelijän palkinnon. Hän sai myös parhaan miespääosan Olivier-ehdokkuuden. Samana vuonna hän näytteli juonittelevaa huijaria Rooster Hannigania elokuvassa Annie.
National Theatre -kiinnityksensä aikana Curry jatkoi elokuva- ja televisiotyötä. Vuonna 1984 hän esiintyi televisioelokuvassa Pimeä raha, joka oli kirjoitettu hänelle ja jossa hyödynnettiin hänen imitaatio- ja laulutaitojaan. Seuraavana vuonna hän näytteli paholaismaista Darknessia elokuvassa Legenda. Rooli vaati raskaan proteesimaskeerauksen: hahmolle rakennettiin muun muassa sarvet ja sorkat, ja Curryn silmien pupilleja kavennettiin piilolinsseillä. Samana vuonna hän näytteli myös Wadsworthia, hienostunutta ja nopeapuheista englantilaista hovimestaria, samannimiseen lautapeliin perustuvassa Cluedo – pelaa henkesi edestä -elokuvassa, josta muodostui myöhemmin kulttiklassikko. Tämän jälkeen hän esiintyi televisioelokuvassa The Worst Witch (1986) suurvelhon roolissa. Elokuva muistetaan erityisesti kappaleeseen ”Anything Can Happen on Halloween” tehdystä musiikkivideosta, jossa käytettiin runsaasti psykedeelisiä erikoistehosteita.
Curry oli saanut National Theatressa huomattavasti pienempää palkkaa kuin West Endin tuotannoissa ja kertoi myöhemmin taloudellisen tilanteensa olleen tuolloin vaikea. Tämän vuoksi hän otti vastaan Bill Snibsonin pääroolin Laitakaupungin lordi -musikaalin kiertueella, jota hän myöhemmin kutsui leikillisesti ”rikastumis- ja laihdutuskiertueeksi”. Hän esiintyi tuotannon kiertueella Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuoden ajan, lokakuusta 1987 lokakuuhun 1988. Kiertueen aikana hän päätti muuttaa pysyvästi Los Angelesiin.
Curryn Hollywood-ura jatkui televisiossa. Vuonna 1989 hän näytteli kuudessa Neuvonantaja-televisiosarjan jaksossa korruptoitunutta levytuottajaa Winston Newquayta. Samana vuonna hän palasi teatteriin ja näytteli William Hogarthia New Yorkissa esitetyssä Menestymisen taito -näytelmässä vuoteen 1990 asti. Tämän jälkeen hän keskittyi yhä enemmän elokuvauraansa Los Angelesissa.
1990-luku
1990-luvun alussa Curry alkoi esiintyä yhä näkyvämmissä elokuvarooleissa. Vuonna 1990 hän näytteli neuvostoliittolaisen sukellusveneen lääkäriä elokuvassa Punaisen lokakuun metsästys sekä nimiroolia kaksiosaisessa minisarjassa Se, joka perustuu Stephen Kinginsamannimiseen romaaniin. Minisarjassa hän esitti Penninvenyttäjä-klovnin muodossa esiintyvää murhanhimoista Se-hahmoa. Penninvenyttäjän rooli edellytti jälleen laajaa proteesimaskeerausta, johon hän suhtautui aiempaa vastahakoisemmin. Samana vuonna hän esiintyi myös syyttäjänä Roger Watersin konsertissa The Wall – Live in Berlin, joka järjestettiin Berliinin muurin murtumisen kunniaksi.
Curry vuonna 2005.
Vuonna 1991 Curry näytteli elokuvassa Oscar tohtori Thornton Poolea, ujoa ja kömpelöä puhevalmentajaa, joka palkataan auttamaan gangsteria parantamaan englannin kielen taitoaan. Rooli poikkesi hänen aiemmista roistohahmoistaan, ja Curry kertoi myöhemmin Poolen olleen yksi suosikkirooleistaan. Samana vuonna hän esiintyi myös näyttämöllä ystävänsä Annie Pottsin kanssa kahden hengen näytelmässä Rakkauskirjeitä. Potts oli esiintynyt Curryn kanssa aiemmin elokuvassa Paukut piipussa (1987), jossa Curry näytteli korruptoitunutta televisioevankelistaa.
Vuonna 1992 Curry näytteli Plaza-hotellin uteliasta ja mielistelevää conciergea elokuvassa Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa. Seuraavana vuonna hän sai kriitikoilta kiitosta roolisuorituksestaan kardinaali Richelieuna elokuvassa Kolme muskettisoturia. Curry palasi jälleen pahisrooliin, mutta teki hahmosta koomisen. Hän näytteli myös elokuvassa Ladattu ase 1 (1993) sekä useita saman perheen jäseniä televisiosarjan Kauhua kryptasta jaksossa ”Death of Some Salesmen” (1993). Hän esitti Ma-, Pa- ja Winona Brackettia, ja roolisuoritukset toivat hänelle Primetime Emmy -ehdokkuuden parhaasta vierailevasta miesnäyttelijästä draamasarjassa.
Vuosina 1992–1993 Curry esiintyi Broadwaylla musikaalissa My Favorite Year, jossa hän näytteli Alan Swannia, ikääntynyttä ja alkoholisoitunutta elokuvatähteä, joka saa mahdollisuuden elvyttää uransa televisio-ohjelmassa. Hän sai roolityöstään toisen parhaan miespääosan Tony-ehdokkuutensa. Seuraavina vuosina hän teki rooleja muun muassa elokuvissa The Shadow – Varjo (1994) ja Congo (1995). Hän sai kriitikoilta kiitosta suorituksestaan ”Pitkä-John” Silverinä Muppetit-elokuvassa Muppettien aarresaari (1996), joka perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin Aarresaari. Curry kuvaili elokuvan kuvauskokemusta yhdeksi uransa miellyttävimmistä.
Curry esiintyi muun muassa minisarjassa Titanic (1996) ja elokuvassa Hullunkurinen laivasto (1997), ennen kuin työskenteli jälleen Annie Pottsin kanssa televisiosarjassa Over the Top (1997). Curry toimi sarjan tuottajana ja näytteli siinä pääroolissa Simon Fergusonia, entistä saippuasarjan näyttelijää, joka menettää työnsä ja saapuu entisen vaimonsa omistamaan hotelliin toivoen saavansa ilmaisen majapaikan. Sarja ei kuitenkaan saavuttanut hyviä katsojalukuja, ja sen esittäminen lopetettiin pian. Sarjan jälkeen Curry näytteli useissa televisioelokuvissa ja suoraan videolevitykseen tehdyissä elokuvissa, kuten Gomez Addamsia elokuvassa Addams Family – Sukukokous (1998).
Vuonna 2001 Curry palasi näyttämölle lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hän näytteli Ebenezer Scroogea musikaalissa Saiturin joulu, jota esitettiin Madison Square Gardenin yhteydessä toimivassa teatterissa New Yorkissa. Vuosina 2002–2003 hän näytteli Giles Frenchiä televisiosarjassa Family Affair. Sarja ei menestynyt, ja se sai kriitikoilta pääosin kielteisen vastaanoton. Tämän jälkeen Curry vieraili televisiosarjoissa Monk (2004) ja Will & Grace (2004) sekä esiintyi nimihahmon akateemisena kilpailijana elokuvassa Kinsey (2004).
Vuonna 2004 Curryn ystävä ja entinen Monty Python -jäsen Eric Idle kutsui hänet uuden musikaalinsa Spamalot lukuharjoitukseen. Monty Pythonin hullu maailma -elokuvaan (1975) perustuvassa musikaalissa Curry sai kuningas Arthurin roolin, jota Graham Chapman oli esittänyt alkuperäisessä elokuvassa. Hän näytteli Arthuria Chicagon, Broadwayn ja West Endin näyttämöillä vuosina 2004–2007. Musikaali oli menestys, ja Curryn roolisuoritus toi hänelle kolmannen Tony- ja toisen Olivier-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Esityskauden aikana aiemmin loukkaantunut jalka aiheutti hänelle vaivoja, mutta hän jatkoi esiintymistä kivuista huolimatta. Myöhemmin hän joutui uuteen jalkaleikkaukseen.
Vuonna 2010 Curry näytteli tohtori Monroa elokuvassa Burke & Hare sekä sarjamurhaaja Billy Flynniä televisiosarjassa Criminal Minds – FBI-tutkijat. Hän esiintyi sarjan viidennen tuotantokauden päätösjaksossa sekä kuudennen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa.
Vuonna 2011 Curry esiintyi brittinäyttämöllä Tom Stoppardin näytelmässä Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleetChichesterin Festival Theatressa. Hän sai suorituksestaan myönteistä palautetta, mutta joutui vetäytymään tuotannosta vain muutaman esityksen jälkeen terveydellisistä syistä. Seuraavana vuonna Curry palasi näyttämölle esiintymällä jälleen What About Dick? -tuotannossa Los Angelesissa. Esitystä oli muokattu vuoden 2007 tuotannon jälkeen.
Vuonna 2012 saamansa aivohalvauksen jälkeen Curry palasi vähitellen työskentelemään erityisesti ääninäyttelijänä. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Actors Fund -järjestön elämäntyöpalkinto.
Vuonna 2016 Curry näytteli kriminologin roolin televisioelokuvassa The Rocky Horror Picture Show: Let’s Do the Time Warp Again, joka on uudelleenfilmatisointi vuoden 1975 elokuvasta. Samana vuonna hän alkoi osallistua aktiivisesti fanitapahtumiin ja esiintyi erityisesti yhdysvaltalaisissa ja kanadalaisissa popkulttuuritapahtumissa. Curry esiintyi myös kabaree-esityksissä, joissa hän lauloi klassikkokappaleita sekä itse säveltämiään ja sanoittamiaan kappaleita. Hän esiintyi muun muassa Los Angelesin Rockwell Table & Stage -ravintolan An Evening of Classic Broadway -esityksessä vuonna 2017 ja osallistui ensimmäistä kertaa brittiläiseen For the Love of Horror -fanitapahtumaan Manchesterissa vuonna 2021.
Vuonna 2020 Curry palasi Frank-N-Furterin rooliin virtuaalisessa The Rocky Horror Show -musikaalin luku- ja musiikkiesityksessä. Kyseessä oli suoratoistettu hyväntekeväisyystapahtuma, jolla kerättiin varoja Wisconsinindemokraattiselle puolueelle.
Vuonna 2024 Curry esiintyi lyhyesti elokuvassa Stream ja kuvasi ennen kuolemaansa kohtauksensa sen jatko-osaan Stream 2: Sudden Death, jossa hänen hahmollaan Lockwoodilla on aiempaa suurempi rooli.
Curryn muistelmateos Vagabond: A Memoir ilmestyi vuonna 2025. Curry toimi myös teoksen äänikirjaversion lukijana. Teos nousi Yhdysvalloissa The New York Timesin ja Britanniassa The Sunday Timesin myydyimpien kirjojen listoille.
Ääninäyttelijän ura
Elokuvat ja televisiosarjat
Curry oli yksi alan tunnetuimmista ja tuotteliaimmista ääninäyttelijöistä, joka antoi äänensä sadoille hahmoille. Hän huomasi pitävänsä ääninäyttelemisestä äänitettyään käärmeen roolin Hanna-Barberan lyhytanimaatioon The Creation (1988), minkä jälkeen hän alkoi tehdä yhä enemmän äänirooleja. Hänen ensimmäisiin äänirooleihinsa kuului muun muassa rooli animaatiosarjassa Karhuherra Paddington (1989–1990).
1990-luvulla Curry teki runsaasti ääninäyttelijäntyötä animaatioissa, ja ääninäyttelystä muodostui merkittävä osa hänen uraansa. Hänet palkittiin vuonna 1991 Daytime Emmy -palkinnolla kapteeni Koukun ääninäyttelemisestä animaatiosarjassa Peter Pan ja merirosvot (1990–1991). Kapteeni Koukun äänirooli kuuluu hänen tunnetuimpiinsa. Toisen Daytime Emmy -ehdokkuutensa hän sai vuonna 1995 ääniroolistaan Pääkallomestarina animaatiosarjassa Mighty Max (1993–1994).
Nigel Thornberry kuuluu Curryn tunnetuimpiin äänirooleihin.
Vuosina 1998–2004 Curry ääninäytteli Nigel Thornberryä animaatiosarjassa Villit Marjaset, josta tuli yksi hänen tunnetuimmista äänirooleistaan. Hän uusi ääniroolinsa myös elokuvissa Villit Marjaset – elokuva (2002) ja Villit Ipanat (2003) sekä neljässä videopelissä vuosina 2000–2003.
2000-luvulla Curry jatkoi aktiivisesti työskentelyä ääninäyttelijänä ja teki rooleja muun muassa animaatiosarjoissa Ozzy & Drix (2002) ja Roni Neutroni (2003–2006) sekä elokuvissa Valiant (2005) ja Karvinen 2 (2006). Hän ääninäytteli eri hahmoja myös kahdessa Scooby-Doo- ja kahdessa Barbie-animaatioelokuvassa vuosina 1999–2009.
Curry toimi myös lukuisten äänikirjojen lukijana. Hän luki muun muassa kymmenen Lemony SnicketinSurkeiden sattumusten sarja -kirjasarjan osaa vuosina 2001–2006 sekä kolme ensimmäistä Garth NixinVanha valtakunta -kirjasarjan osaa vuosina 2002–2003. Hän sai Grammy-ehdokkuuden parhaasta lasten äänikirjasta luettuaan Surkeiden sattumusten sarja -sarjan ensimmäisen osan äänikirjan vuonna 2002.
Musiikkiura
1970-luvun jälkipuoliskolla The Rocky Horror Picture Show oli saavuttanut Yhdysvalloissa kulttimaineen, ja elokuvan menestys avasi Currylle uusia mahdollisuuksia paitsi näyttelijänä myös laulajana. Curryn ääniala oli baritoni.
Curry alkoi työstää esikoisalbumiaan levytuottaja Lou Adlerin kanssa vuonna 1976, mutta albumi ei koskaan valmistunut. Albumille äänitetyt mutta alun perin julkaisematta jääneet kappaleet julkaistiin …From the Vaults -levynä vuonna 2010.
Vuonna 1978 Curry solmi levytyssopimuksen A&M Recordsin kanssa ja julkaisi kolme studioalbumia: Read My Lips (1978), Fearless (1979) ja Simplicity (1981). Hän sävelsi ja sanoitti osan albumien kappaleista. Fearless oli hänen kolmesta rockalbumistaan kaupallisesti menestynein. Se nousi Billboard 200 -albumilistalla sijalle 53, ja sen single ”I Do the Rock” ylsi Billboard Hot 100 -singlelistalla sijalle 91. Curryn kolmas albumi Simplicity menestyi puolestaan erityisesti Kanadassa, jossa se ylsi albumilistan sijalle 45.
1970-luvun lopulla Curry kiersi yhtyeensä kanssa konsertoimassa Yhdysvalloissa ja Saksassa sekä teki musiikkivideot kappaleisiin ”I Do the Rock” ja ”Paradise Garage”.
1980-luvun alkuun mennessä Curryn sooloura ei ollut saavuttanut suurta kaupallista menestystä. Hän suhtautui asiaan myöhemmin itseironisesti ja totesi The Best of Tim Curry -kokoelmalevyn (1989) nimestä, ettei sitä voitu kutsua ”Greatest Hits” -nimellä, koska varsinaisia suuria hittejä ei ollut.
Yksityiselämä
Curry varjeli tarkoin yksityiselämäänsä. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia.
Curry oli innokas lukija ja taidemaalari sekä harrasti puutarhanhoitoa.
Curry asui Los Angelesissa vuodesta 1988 kuolemaansa saakka vuonna 2026.
Näyttelemisen lisäksi Curry kunnosti ja kehitti historiallisia kiinteistöjä Los Angelesin alueella. Vuonna 1993 hän osti ja kunnosti Los Felizin kaupunginosassa sijaitsevan 1920-luvulla rakennetun kartanon puutarhoineen. Hän oli ostanut rakennuksen huonokuntoisena, etsinyt sen alkuperäiset rakennus- ja puutarhasuunnitelmat ja kunnostanut kiinteistön niiden pohjalta. Kiinteistö esiteltiin myöhemmin useissa aikakauslehdissä hänen sisustustyönsä ohella. Hän asui talossa vuoteen 2001 asti.
Curryn äiti kuoli 80-vuotiaana melanoomaan vuonna 1999, ja hänen sisarensa kuoli 60-vuotiaana aivokasvaimeen kaksi vuotta myöhemmin.
Terveys
Heinäkuussa 2012 Curry sai vakavan aivohalvauksen hieronnan aikana ja joutui hätäleikkaukseen. Hänen aivoistaan poistettiin kaksi veritulppaa. Aivohalvaus aiheutti vasemmanpuoleisen halvauksen ja heikensi lyhytkestoista muistia, mutta pitkäkestoinen muisti säilyi ennallaan. Curry vietti sairaalassa useita kuukausia, minkä jälkeen hän siirtyi kuntoutuskeskukseen. Kuntoutuksensa aikana hän sai muun muassa fysio-, toiminta- ja puheterapiaa. Hän muutti myös yksikerroksiseen taloon, jonka hän remontoi vastaamaan paremmin tarpeitaan.
Curryn aivohalvaus pidettiin poissa julkisuudesta, kunnes tieto hänen sairaudestaan tuli julki toukokuussa 2013. Tuolloin hänen kerrottiin pystyvän puhumaan ja toipuvan hyvin. Toipumisestaan huolimatta hänen kävelykykynsä ei palautunut, ja hän joutui käyttämään pyörätuolia kuolemaansa saakka.
Aivohalvauksen jälkeen Currylla todettiin myös vatsan alueen aneurysma.
Kuolema
Curry kuoli 80-vuotiaana sepelvaltimotautiin 25.elokuuta 2026 kotonaan Los Angelesin Toluca Laken kaupunginosassa. Hänen kuolemaansa vaikuttivat osaltaan myös aiempi aivohalvaus ja munuaissyöpä. Hänet tuhkattiin 31.elokuuta, minkä jälkeen hänen tuhkansa kuljetettiin Britanniaan.
↑Greene, Michele:Tim Curry KS 1956–1964Kingswood School Community.27.8.2026. Viitattu 2.10.2026.(englanniksi)
↑Pile, Susan:New Again: Tim Curry(Haastattelu julkaistiin alun perin lehden maaliskuun 1976 numerossa)Interview.25.2.2015.Interview Magazine.Arkistoitu26.2.2018. Viitattu 2.10.2026.(englanniksi)
12345Tim CurryInternet Broadway Database.The Broadway League. Viitattu 2.10.2026.(englanniksi)
.jpg)
_(Cropped).jpg)
.jpg)
