Westeros

Westeros on kuvitteellinen manner, joka on osa yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luomaa Tulen ja jään laulun maailmaa. Westeros muistuttaa muodoltaan Isoa-Britanniaa ja vastaa Martinin mukaan kooltaan Etelä-Amerikkaa. Martin on myöntänyt perustaneensa mantereen muodon osittain Isoon-Britanniaan ja yhdistämällä sen ylösalaisin käännettyyn Irlantiin.

Westerosiin sijoittuvat Martinin kirjasarja Tulen ja jään laulu, romaani Tuli ja veri sekä niiden spin-offit ja kirjojen pohjalta tuotetut televisiosarjat Game of Thrones, House of the Dragon ja A Knight of the Seven Kingdoms. Osa tarinoista sijoittuu myös sen itäpuolella sijaitsevalle toiselle mantereelle, Essosiin. Westerosin ja Essosin välissä on meri, jota kutsutaan Kapeaksimereksi. Lännessä Westeros päättyy Auringonlaskun-mereen. Merentakaisia alueita ei tunneta, vaikka meren yli on yritetty purjehtia monia kertoja. Pohjoisessa Muuri erottaa Muurintakaisen alueen muusta mantereesta ja Seitsemästä kuningaskunnasta.

Historia

Ennen ihmisten saapumista Westerosiin sitä asuttivat jättiläiset sekä olennot, joita kutsutaan Metsän lapsiksi, eikä mantereella ollut kuninkaita tai kaupunkeja. Metsän lapset olivat pieniä, osasivat taikuutta ja käyttivät aseinaan obsidiaanista eli lohikäärmelasista tehtyjä teräaseita. He palvoivat metsän, joen ja kiven jumalia. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Westerosiin Essosin mantereelta Dornen maasillan kautta. He rakensivat kyliä ja linnoituksia sekä tuhosivat Metsän lasten palvomia puita polttopuuksi. Metsän lapset lähtivät sotaan Ensimmäisiä ihmisiä vastaan, mutta olivat heikommassa asemassa pronssista tehtyjä aseita vastaan vaikka käyttivätkin taikaa tuhotakseen Dornen maasillan. Vuosisatoja kestänyt sota päättyi Jumalansilmä-järven saaressa solmittuun rauhaan, ja ihmiset omaksuivat Metsän lasten Vanhat jumalat omiksi jumalikseen.

Sotaa seurasi 4 000 vuoden rauha, kunnes Pitkäksi talveksi kutsutussa ajanjaksossa tuntematon demonimainen muukalaisrotu hyökkäsi pohjoisesta. Niin kutsutussa Sarastuksen sodassa ihmiset ja Metsän lapset ajoivat Muukalaiset kauas pohjoiseen, ja Westerosia suojaamaan rakennettiin toistasataa metriä korkea Muuri ja sitä vartioimaan perustettiin Yövartio.

Noin 2 000 vuotta Sarastuksen sodan jälkeen eli noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua saapui jälleen Essoksen mantereelta toinen ihmisrotu, Andalit, jotka valloittivat Westerosin. Metsän lapset ja Ensimmäiset ihmiset yrittivät taistella valloittajia vastaan, mutta Andalit lopulta voittivat ja toivat mukanaan Seitsemän jumalan uskonnon sekä uudenlaisia teräksestä tehtyjä aseita ja panssareita. He joutuivat kuitenkin jättämään Pohjoisen kuningaskunnan Ensimmäisten ihmisten haltuun. Metsän lapset pakenivat Muurin pohjoispuolelle.

Valyrialaiset eivät Valyrian valtakunnan olemassaolon aikana hyökänneet Westerosiin, mutta heidän omat sotansa Essosissa toivat Westerosiin pakolaisia. Noin 4 000 vuotta Andalien saapumisen jälkeen rhoynelaisten kuningatar Nymeria pakeni valyrialaisia Essosista Westerosin eteläosaan Dorneen. Nymeria liittoutui Mors Martellin kanssa ja yhdisti Dornen yhden hallitsijan alaiseksi. Martellin suku aloitti hallitsijakautensa, ja Aurinkokeihäästä tehtiin Dornen pääkaupunki.

Noin 1 000 vuotta Nymerian saapumisen jälkeen alkoi Aegonin valloitukseksi kutsuttu sota, jonka käynnisti Aegon I Targaryen eli Aegon Valloittaja. Targaryenit olivat 114 vuotta aikaisemmin muuttaneet Valyriasta Westerosin Lohikäärmekivelle, ja Valyria oli sittemmin tuhoutunut tuntemattomassa luonnonmullistuksessa. Sisarineen ja lohikäärmeineen Aegon käynnisti valloitussodan tarkoituksenaan yhdistää Westerosin kuningaskunnat yhden kuninkaan alaisuuteen. Samalla Westerosissa käynnistyi uusi ajanlasku, jossa tapahtumat päivätään joko muodossa ev. (ennen valloitusta) tai jv. (jälkeen valloituksen). Kukistettuaan vastustajansa, kuten Harren Mustan, Argilac Röyhkeän, Lorren Lannisterin ja Mern Tarhurin, Aegonista tuli Westerosin ensimmäinen kuningas, ja vastustajiensa miekat hän sulatti lohikäärmeen tulessa ja takoi itselleen niiden jäänteistä rautavaltaistuimen.

Seitsemän kuningaskuntaa

Ennen Aegon Valloittajan sotaretkeä Westeros jaettiin Seitsemään itsenäiseen kuningaskuntaan, jotka olivat Pohjoinen, Laakso, Kallio, Lakeus, Myrskymaat ja Dorne sekä lisäksi rautasyntyisten hallitsema Saarten ja jokialueiden kuningaskunta, johon kuuluivat sekä Rautasaaret että Jokimaat. Aegonin valloitussodan myötä jako muuttui ja kuningaskunnista tuli uskollisia Targaryenin suvulle, joka hallitsi valtakuntaa Aegon Valloittajan perustamasta pääkaupungista Kuninkaansatamasta. Aluksi Aegonin alaisuuteen muodostettiin nimellisesti seitsemän mutta käytännössä kuusi kuningaskuntaa: Pohjoinen, Laakso, Rautasaaret, Länsimaat, Myrskymaat ja Lakeus. Dorne nimettiin yhdeksi kuningaskunnista, mutta sen valloittaminen ei miehitysyrityksistä huolimatta onnistunut, kun dornelaiset käyttivät kuningaskuntansa puolustamisessa sissitaktiikkaa. Seitsemänneksi kuningaskunnaksi muodostui sen sijaan Jokimaat, jonka Aegon erotti Rautasaarista. Kahdeksanneksi kuningaskunnaksi Aegon perusti Kruunumaat, alueen, joka ympäröi Kuninkaansatamaa. Kun Dorne naimakauppojen myötä viimein liittyi osaksi valtakuntaa noin 200 vuotta valloitussodan jälkeen, on Westerosissa yhteensä yhdeksän kuningaskuntaa, mutta anakronistinen nimitys ”Seitsemän kuningaskuntaa” on pidetty ennallaan.

Paikkaluettelo

Allaolevissa epätäydellisissä taulukoissa on Westerosiin sijoittuvia suomennettuja paikkoja, kuten linnoja, jokia, niemiä ja kaupunkeja. Koko kirjasarjan tapahtumapaikkoineen on suomentanut Satu Loitsu. Kun Otava julkaisi kirjasarjan uudelleen vuonna 2025 tarkistettuine suomennoksineen, osa paikannimistä muutettiin.

Katso myös

• Tulen ja jään laulu -kirjasarjan aikajana

Lähteet

• Martin, George R. R.: Tuli ja veri. (Alkuteos Fire and Blood, 2018.) Suomentanut Satu Loitsu. Helsinki: Otava, 2024. ISBN 978-951-1-49344-0

Aiheesta muualla

• Westeros Tulen ja jään laulu -wikissä (englanniksi)
• Westeros Game of Thrones Wikissä (englanniksi)
• Westerosin interaktiivinen kartta (englanniksi)