Ajattara eli ajattaro on paha naispuolinen metsään liittyvä uskomusolento suomalaisessa kansanperinteessä. Ajattara käsitettiin erilaisiksi hahmoiksi, se oli aave, noita-akka, demoni, peikko tai lohikäärme. Ajattara ajoi metsämiehiä ja metsästäjiä harhaan.
Ajattara mainitaan vuoden 1776 suomenkielisessä Raamatussa monikossa 3. Mooseksen kirjassa 17:7. Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Vanhassa kirkkoraamatussa ajattarat on korvattu metsänpeikoilla ja Uudessa kirkkoraamatussa aavikon paholaisilla.
Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär -kirjan sana vildvittra on suomennettu ajattaraksi. Kirjassa ajattarat ovat lentäviä, vaarallisia olentoja, joilla on naisen pää.
Sana ajattara on Kaarle Krohnin mukaan peräisin liettuan kielestä (liett. aituaras = 'painajainen'). Virossa samankaltainen hahmo on nimeltään Äi. Ajattaran nimi voi olla peräisin myös verbin ajaa johdoksesta ajattaa.