Emuut ovat itäsuomalaisia ja karjalaisia myyttisiä olentoja, jotka ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin kantavanhempia. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin ja kantaa vastuun lajin toiminnasta ja huolenpidosta. Sana emuu on muunnos vanhasta äitiä tarkoittavasta sanasta emo.
Metsästäjät pyysivät usein loitsuin eläinlajien kantavanhemmilta metsästysonnea. Ajateltiin, että kantavanhempi päättää, kenelle se antaa jälkeläisiään saaliiksi. Myös monilla pahoilla olennoilla tai asioilla oli kantavanhempi. Pahaa olentoa voitiin yrittää karkottaa vanhempansa luo tai uhata, että jos olento ei tottele, sen käytöksestä kerrotaan vanhemmalle. Myös kantavanhempaa saatettiin käskeä panemaan lapsensa kuriin. Monet kantavanhemmat tunnettiin nimeltä, tosin nimitykset vaihtelivat eri perinteissä.
Tutkijat aina Christfried Gananderista lähtien ovat käyttäneet näistä olennoista sanaa "emuu", ja sana esiintyy myös taltioiduissa loitsuissa. Tosin olentoja nimitettiin muillakin emo-sanan muunnoksilla ja muilla äitiä tai vanhempaa merkitsevillä sanoilla.selvennä
Joitakin kasvien ja eläinten kantavanhempia tiedetään nimeltä.
Lovetar (Louhiatar, Loveatar) - susien emuu, Pohjan akka, joka synnytti myös muita petoja sekä kolotuksia
Lukutar - mustaketun emuu. Mahdollisesti sanasta lukka, joka on tarkoittanut hiekkapenkkaa, törmää tai louhikkoa - kaikki paikkoja, joihin ketuilla on tapana kaivaa pesäkolo.
Mammotar – matojen emuu, käärmeitten synnyttäjä
Nokeinen tai Nokeainen – mahdollisesti soopelin emuu, todennäköisemmin näädän tai majavan