Alexander Stubb

Nuoruus

Cai-Göran Alexander Stubb syntyi 1. huhtikuuta 1968 Helsingissä. Hänen isänsä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb (s. 1935) ja äitinsä Christel Stubb (o.s. Setälä, 1943–2008). Äidin kautta hän on sukua kokoomuksen puheenjohtajana ja ulkoministerinä 1920-luvulla toimineelle E. N. Setälälle.

Stubb vietti lapsuutensa Helsingin Lehtisaaressa ja kuvailee itseään kaksikieliseksi. Hän pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-juniori-ikään asti. Hän harrasti myös golfia ja pääsi lukioikäisenä Suomen nuorten maajoukkueeseen. Stubbia pidettiin suosittuna, mutta häntä on myös syytetty koulukiusaamisesta, minkä hän on kiistänyt myöntäen kuitenkin nuoruutensa epävarmuuden ja virheet.

Stubb oli lukio-aikana vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Floridan Mainland High Schoolissa, jossa hän suoritti high school diploman 1986. Hän valmistui ylioppilaaksi Gymnasiet Lärkanista 1988 ja kiinnostui liiketaloudesta. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Kaartin jääkärirykmentissä mutta jätti aliupseerikurssin väliin lähtiessään opiskelemaan Furman Universityyn Yhdysvaltoihin kahdeksan kuukauden palveluksen jälkeen.

Koulutus

Stubb suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon valtio-opissa, kansainvälisessä politiikassa ja taloustieteessä Furman Universityssä Etelä-Carolinassa 1993, ja hänet palkittiin vuosikurssinsa parhaana miesopiskelijana. Vuonna 1994 hän suoritti ranskan kielen ja kulttuurin Diplôme de Langue et Civilisation Française -kielidiplomin Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.

Vuonna 1995 Stubb suoritti valtio-opin Master of Arts -tutkinnon Bruggen College of Europessa keskittyen EU-asioihin. Hän väitteli tohtoriksi kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa 1999 aiheenaan Euroopan unionin joustava yhdentyminen ja Amsterdamin sopimus.

Ura ennen politiikkaa

Alexander Stubb työskenteli vuonna 1992 harjoittelijana Suomen Washingtonin-suurlähetystössä. Vuosina 1995–1997 hän toimi tutkijana ulkoasiainministeriössä ja 1997–1999 Suomen Akatemiassa. Vuosina 1999–2001 hän oli erikoistutkija Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja 2000–2007 vieraileva professori College of Europessa.

Vuosina 2001–2003 Stubb toimi Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittisena neuvonantajana ja 2003–2004 erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa keskittyen institutionaalisiin kysymyksiin ja suomalaisten rekrytointiin EU-instituutioihin. Hän osallistui Amsterdamin ja Nizzan sopimusten neuvotteluihin suurlähettiläs Antti Satulin avustajana.

Stubb kirjoitti 2002–2003 Helsingin Sanomiin Minne menet, EU? -kolumneja ja toimi kolumnistina muun muassa Financial Timesissa, Dagens Industrissa ja Finnairin Blue Wings -lehdessä. Vuonna 2007 hän oli The Economist -lehden vieraileva bloggaaja. Stubb on julkaissut useita kirjoja.

Europarlamentaarikkona 2004–2008

Alexander Stubb asettui kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa, joita edeltävästi hän puntaroi kokoomuksen ja RKP:n välillä. Ben Zyskowiczin vaikutuksesta hän valitsi kokoomuksen. Stubb valittiin Euroopan parlamenttiin toiseksi eniten ääniä (115 224) saaneena Suomessa. Hän toimi perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenenä sekä sisämarkkina- ja ulkoasiainvaliokuntien varajäsenenä.

Stubb ehdotti 2004 Gustav Hägglundia kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 vaaleihin, mutta Hägglund kieltäytyi, ja ehdokkaaksi valittiin Sauli Niinistö. Samana vuonna Stubb allekirjoitti avoimen kirjeen, jossa kritisoitiin Venäjän voitonpäivän juhlimista Eurooppa-päivän yhteydessä, nähden sen neuvostomiehityksen ja kommunismin rikosten hyväksymisenä.

Lokakuussa 2007 Stubb kannatti EU:n lobbaussääntöjen tiukentamista ja avoimuuden lisäämistä lainsäädäntöprosesseissa. Samassa kuussa hän totesi Suomen ulkopolitiikan olevan murroksessa, viitaten vuoden 2006 presidentinvaaleihin ja sukupolvenvaihdokseen, joka toisi ”raikkaampaa” keskustelua, esimerkiksi Nato-suhteeseen. Stubb tuki vahvasti Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, pitäen sitä voittona Euroopalle.

Ulkoministerinä 2008–2011

Alexander Stubb nimitettiin ulkoministeriksi 4. huhtikuuta 2008 Ilkka Kanervan erottua tekstiviestikohun vuoksi. Hän perusti Jorma Ollilan johtaman maabrändivaltuuskunnan, mikä herätti kritiikkiä ministereiltä Mauri Pekkariselta ja Paavo Väyryseltä. Stubb uudisti ulkoasiainhallintoa keventämällä hallintoa, karsimalla edustustoverkostoa ja hyödyntämällä sosiaalista mediaa. Hän ajoi päällekkäisten rakenteiden yhdistämistä.

Stubb nimitti diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon ulkoministeriön Eurooppa-osaston yksikköpäälliköksi, mikä herätti keskustelua poliittisista nimityksistä. Häntä kritisoitiin myös Jori Arvosen nimityksestä, mutta hän puolustautui sukupolvenvaihdoksella ja kokonaisvaltaisella arvioinnilla. Kokeneet virkamiehet suhtautuivat häneen kriittisesti.

ETYJin puheenjohtajana Stubb näki Georgian sodan maailmanpoliittisena käännekohtana. Stubbin pyytämät suurlähettiläiden Venäjä-analyysit, jotka julkaistiin nimettöminä, korostivat yhteistyötä yhteisten etujen pohjalta. Stubbia kritisoitiin avoimuudesta ja linjasta.

Vuonna 2009 Stubb tuki Paavo Salosta hänen poikansa palauttamisessa Venäjältä, mikä johti diplomaattiseen kiistaan. Hän vaati Venäjää liittymään Haagin lapsikaappaussopimukseen. Stubb edisti rauhantyötä, kuten Al-Jazeeran ja Martti Ahtisaaren tapaamisella sekä Euroopan rauhaninstituutin ehdotuksella. Stubb oli mukana järjestämässä Ahtisaari-päiviä kriisinhallinnan edistämiseksi. Stubbin kaudella ulkoministeriö julkaisi ihmisoikeusselonteon, ja Stubb tuki Valko-Venäjän oppositioaktivisteja EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin kanssa.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2011–2014

Alexander Stubb valittiin eduskuntaan 2011 saaden 41 768 ääntä, ollen kokoomuksen ääniharava ja maan toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas. Hänet nimitettiin Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi Kataisen hallitukseen.

Stubbin vaalikampanjat olivat hyvin rahoitettuja: vuonna 2011 hän sai eniten vaalirahoitusta, ja 2014 europarlamenttivaaleissa hänen kampanjansa budjetti oli yli 100 000 euroa ilman ehdokkaan omaa rahoitusta. Vaalirahoitusta antoivat muun muassa Björn Wahlroos, John Lindfors ja Mikko Laakkonen.

Ministerinä hän asetti Matti Alahuhdan johtaman työryhmän, jonka aloitteesta perustettiin Team Finland -verkosto edistämään Suomen kansainvälistä asemaa. Vuonna 2014 Stubb arvioi verkoston tehostaneen vientiä, mutta näki tarvetta alueellisen yhteistyön kehittämiseen.

Tammikuussa 2014 Stubb oli kokoomuksen ehdokas europarlamenttivaaleissa, saaden lähes 150 000 ääntä ja ollen ääniharava. Huhtikuussa 2014 hän tavoitteli kokoomuksen puheenjohtajuutta Jyrki Kataisen väistyessä. Kymmenen kansanedustajaa tuki häntä, ja hän voitti puheenjohtajuuden Lahden puoluekokouksessa 2014 voitettuaan ratkaisevalla toisella äänestyskierroksella Paula Risikon.

Pääministerinä 2014–2015

Stubbin hallitus aloitti 24. kesäkuuta 2014. Uusina ministereinä aloittivat ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Lenita Toivakka, sosiaali- ja terveysministerinä Laura Räty ja maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Paula Risikko siirtyi liikenne- ja kuntaministeriksi. Vihreiden erottua hallituksesta syyskuussa 2014 Stubb nimitti ympäristöministeriksi ensimmäisen kauden kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen.

Stubbin pääministerikaudella Suomen hallitus teki periaatepäätöksen ydinvoimalan rakentamisen sallimisesta Pyhäjoelle Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa. Ratkaisua arvosteltiin, koska samaan aikaan Euroopan unioni oli asettanut Venäjälle talouspakotteita sen Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Stubb piti kritiikkiä russofobisena. Vuonna 2022 Stubb myönsi, että Rosatomin mukaan ottaminen ydinvoimalahankkeeseen oli virhe.

Pääministerin tehtävässä toimiessaan Stubb otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Valtiovarainministerinä 2015–2016

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Stubb sai Juha Sipilän ja Timo Soinin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta, minkä perusteella puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Stubbin nousevan uuden hallituksen valtiovarainministeriksi. Kesäkuussa Stubb osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen.

Ennen heinäkuussa 2015 Helsingissä järjestettävää Etyjin juhlakokousta selvisi, että kokoukseen kutsutun Venäjän 15 hengen delegaatiosta kuusi jäsentä (muun muassa duuman puhemies Sergei Naryškin ja parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko) olivat EU:n pakotelistalla Krimin miehitykseen liittyen. Stubb vastusti ulkoministeri Timo Soinin kanssa tiukasti pakotelistalla olevien päästämistä Helsingin kokoukseen, vaikka pääministeri Sipilä ja presidentti Niinistö olivat koko venäläisdelegaation päästämisen kannalla. Lopulta TP-utvassa päätettiin kesäkuussa 2015, ettei pakotelistalla olevia päästettäisi kokoukseen. Protestiksi päätöksestä Venäjä jäi kokouksesta kokonaan pois. Naryškin kertoi vielä vuotta myöhemmin odottavansa suomalaisilta anteeksipyyntöä.

Marraskuussa 2015 Stubb sanoi eduskunnan kyselytunnilla 90 prosentin hallintarekisteriä koskevista asiantuntijalausunnoista olevan myönteisiä, vaikka todellinen luku oli kymmenen prosenttia. Oikeuskanslerin mukaan Stubb ei tehnyt virhettä tahallaan ja virhe nopeatahtisessa keskustelussa pelkästä esitysluonnoksesta oli ymmärrettävää. Hallituspuolueet päättivät lopulta jättää hallintarekisterin pois arvopaperikeskusasetuksesta aikataulusyiden vuoksi.

Marraskuussa 2015 tapahtui Tampereen Koskikeskuksessa välikohtaus, jossa Kommunistisen nuorisoliiton entinen puheenjohtaja Simo Suominen heitti Stubbin kasvoille kolajuomaa. Ennen heittoa Stubbia oli nimitetty valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Suomisen 35 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.

Maaliskuussa 2016 kokoomuksen kenttäjohto julkaisi kirjeen, jossa pyydettiin puheenjohtaja Stubbille työrauhaa. Ennen kirjeen julkaisemista oli huhuttu Stubbin mahdollisesti jättävän puheenjohtajuuden ennen kesän puoluekokousta. Kirjeen nähtiin ilmentävän kokoomuksen jakautuneisuutta ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon. Stubb kertoi myöhemmin osallistuneensa kirjeen valmisteluun ja olleensa yhteydessä kirjeen allekirjoittajiin. Viikkoa myöhemmin kansanedustaja Elina Lepomäki (nyk. Valtonen) kertoi haastavansa Stubbin puheenjohtajakisassa. Myöhemmin myös sisäministerinä toiminut Petteri Orpo ilmoitti asettuvansa ehdolle. 11. kesäkuuta 2016 järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa Stubb tuli toiseksi ja joutui luopumaan puheenjohtajuudesta. Hän ei halunnut jatkaa ministerinä Sipilän hallituksessa, vaikka hänelle tarjottiin ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa. Hän kuitenkin jatkoi Kokoomuksen rivikansanedustajana.

Ministerikausien jälkeen

Stubb piti ministerikausiensa jälkeen puheita ja luentoja suomalaisten ja kansainvälisten yritysten ja järjestöjen tilaisuuksissa. Hän perusti joulukuussa 2016 Alexander Stubb Global Oy -yrityksen, jonka kautta hän laskutti puhetilaisuuksien esiintymispalkkioita sekä kirjoituspalkkioita kolumneistaan. Ensimmäisellä tilikaudellaan yrityksen liikevaihto oli noin 86 000 euroa ja liikevoitto noin 60 000 euroa.

Jan Vapaavuoren noustua Helsingin pormestariksi Stubbista tuli kesällä 2017 hänen seuraajansa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Hänelle myönnettiin vapautus kansanedustajantyöstä 30. heinäkuuta 2017 alkaen. Stubbin tilalle eduskuntaan nousi Pia Kauma. Euroopan investointipankissa Stubb työskenteli tammikuuhun 2020 saakka.

Stubb aloitti marraskuussa 2017 Martti Ahtisaaren seuraajana konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen hallituksen puheenjohtajana. Stubbin omaelämäkertateos Alex ilmestyi 2017. Teos oli ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.

Stubb pyrki Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi valittaessa Euroopan komission puheenjohtajaa. EPP teki päätöksen kärkiehdokkaastaan Helsingin puoluekokouksessa 8. marraskuuta 2018. Stubb sai äänistä alle neljäsosan eikä tullut valituksi. Marraskuussa 2020 kysyttiin Stubbin halukkuudesta Helsingin pormestariksi, mutta sitä ei ollut, vaan hän tarjosi puolueensa kärkiehdokkaaksi Kirsi Pihaa.

Toukokuusta 2020 lähtien Stubb työskenteli Firenzessä sijaitsevan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) School of Transnational Governance -keskuksen johtajana ja professorina. Ukrainan sodan alettua vuonna 2022 hän toimi asiantuntijana lukuisissa kansainvälisissä medioissa ja kommentoi sotaa muun muassa Suomen sekä Naton näkökulmasta. Haastatteluja hän antoi muun muassa CNN:lle, BBC:lle ja Ruotsin sekä Ranskan televisioille.

Stubb kirjoitti professoriaikanaan maailmanpolitiikka-aiheista tietokirjaa, jonka työnimenä oli The New World Disorder. Power in the 21st Century (suom. Uusi maailmanepäjärjestys. Valta 21. vuosisadalla). Kirja on ollut määrä julkaista vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen.

Presidentinvaali 2024

Stubbia pidettiin mahdollisena ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Vielä toukokuussa 2023 hän kertoi olevansa tyytyväinen senhetkiseen paikkaansa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, eikä hänellä ollut suunnitelmia lähteä sieltä mihinkään. Kesäkuussa 2023 Stubb kertoi olevansa valmis harkitsemaan ehdolle asettumista vakavasti, jos häntä ehdolle pyydettäisiin. Elokuussa 2023 kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pyysi puoluehallituksen valtuutuksella Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi ja Stubb suostui pyyntöön.

Stubb aloitti presidentinvaalikampanjansa kiertämällä Suomen 13 vaalipiiriä ja tapaamalla kokoomuksen kenttäväkeä sekä kansalaisia. Kiertue alkoi Kanta- ja Päijät-Hämeestä syyskuussa 2023 ja päättyi Pohjois-Karjalaan sekä Pohjois-Savoon lokakuussa 2023. Stubbin presidentinvaalikampanjan ajaksi avattiin ympäri Suomea Stubbila-kahviloita. Presidenttinä Stubb lupasi olla yhdistävä tekijä ja rakentaa avointa, turvallista sekä kansainvälistä Suomea..

Virallisesti Stubb nimettiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 28. lokakuuta 2023 pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Puoluekokouksessa Stubbia kannatti presidentiksi myös muun muassa RKP:n entinen puheenjohtaja ja puolustusministeri Stefan Wallin.

Kokoomuksen ulkopuolella Stubbia tukivat erityisesti RKP:n poliitikot, jonka 10-henkisestä eduskuntaryhmästä viisi kansanedustajaa ilmoittivat kannattavansa Stubbia presidentiksi. Heihin kuuluivat muun muassa urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson ja puolueen varapuheenjohtaja Henrik Wickström. Myös entinen europarlamentaarikko Henrik Lax ilmoitti kannattavansa Stubbia presidentiksi.

Stubb sai 28. tammikuuta 2024 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 27,2 prosenttia äänistä ja jatkoi toiselle kierrokselle vastaehdokkaanaan valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.), joka sai ensimmäisellä kierroksella 25,8 prosenttia äänistä. Stubb sai toisen kierroksen äänistä 51,6 prosenttia.

Ensimmäisen kierroksen ehdokkaista Sari Essayah asettui Stubbin tueksi. Lisäksi yli puoluerajojen muun muassa keskustan entiset pääministerit Juha Sipilä ja Anneli Jäätteenmäki, SDP:n Jani Kokko, vasemmistoliiton Merja Kyllönen sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Peter Östman tukivat Stubbia presidentiksi toisella kierroksella. Lisäksi Stubbin tueksi ilmoittautuivat muun muassa entinen puolustusministeri Jussi Niinistö, ulkoasiainneuvos Alpo Rusi ja kirjailija Ilkka Remes.

Ulkomaanmatkat

Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin ulkomaanmatkoista

Stubbin ensimmäinen ulkomaanmatka presidenttinä suuntautui 7. maaliskuuta 2024 Pohjois-Norjaan, jossa hän tutustui Naton Nordic Response -sotaharjoitukseen pääministeri Jonas Gahr Støren kanssa. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kutsui Stubbin heti virkaanastujaispäivänä ensimmäiselle viralliselle valtiovierailulleen Ruotsiin 23.–24. huhtikuuta. Stubb matkusti presidenttikautensa alussa, vuoden 2024 loppuun mennessä, lähes yhtä paljon kuin kaksi edeltäjäänsä yhteensä omien kausiensa alussa.

Maaliskuussa 2025 hän loi Trumpiin hyvät suhteet golfatessaan Floridassa. Professori Teivo Teivaisen mukaan Stubbin jokaviikkoiset keskustelut Donald Trumpin kanssa ovat Suomelle merkittävä saavutus. Trumpin pettyneet lausunnot Vladimir Putinista näyttivät ilmentävän Stubbin puheita Trumpille.

Stubb vakiinnutti pian paikkansa Euroopan suurmaiden ja Trumpin välisissä neuvotteluissa maailmanpolitiikasta. Trump halusi Stubbin mukaan, samoin suurmaiden johtajat, koska heiltä Trumpin käsittely sujuu heikommin ja koska he arvostavat Stubbin taitavia analyysejä ja kykyä tiivistää monimutkaisia kokonaisuuksia, Trumpin mukaan myös, koska kaikki kunnioittavat Stubbia. Stubbilla on myös hyvät suhteet Ukrainan presidentti Zelenskyiin.

”Kremlin äänenä” pidetyn Aleksei Muhinin mukaan Stubbin osallistuminen neuvotteluihin arvioidaan yleensä Venäjälle ”tuhoisaksi”. Hänen roolinsa arvioidaan ratkaisevaksi. Stubbia pidetään Trumpin uskottuna.

Lokakuussa 2025 Stubb allekirjoitti Washingtonissa Trumpin kanssa aiesopimuksen suomalaisten jäänmurtajien myymisestä Yhdysvalloille. Tapaamiseen Washingtonissa osallistui myös pääministeri Petteri Orpo.

Marraskuussa 2025 Stubb osallistui Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa pidettyyn G20-maiden kokoukseen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen tasavallan presidentti osallistui G20-maiden huippukokoukseen.

Kotimaan matkat

Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin maakuntamatkoista

Armahdukset

Presidentti Stubb armahti ensimmäisenä vuotenaan yhden vangin ja hylkäsi 57 armahdusanomusta. Stubb teki presidenttikautensa toisen armahduksen lokakuussa 2025.

Kirja

Stubb julkaisi elokuussa 2025 kirjan, Vallan kolmio – Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus, jonka kirjoittamisen hän oli aloittanut jo ennen presidenttikauttaan. Edellisen kerran virassa ollessaan kirjan julkaissut presidentti oli Mauno Koivisto.

EU-politiikka

Stubb on sanonut olevansa ”EU-nörtti”. Hän on ajanut Euroopan unionin laajentumista ja integraation syventämistä. Vuonna 2009 Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyyttä.. Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen jatkamista ja yhteistyön tiivistämistä Turkin kanssa. Syksyllä 2010 Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenhakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta. Ulkoministerinä Stubb osoitti tukensa myös Montenegron EU-jäsenyysprosessille. Stubbin mielestä pääministerin tärkein tehtävä on johtaa Suomen EU-politiikkaa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Stubb oli pitkään avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Kun hän asettui ehdolle eurovaaleihin 2004, hän sanoi Nato-jäsenyyden olevan Suomelle ”pitkällä aikavälillä luonteva jatke.” Ollessaan europarlamentaarikko hän kritisoi voimakkaasti Suomessa käytävää Natoon liittyvää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Marraskuussa 2010 Stubb kieltäytyi kommentoimasta vuotaneita WikiLeaks-dokumentteja, joissa hänen poliittinen avustajansa Jori Arvonen kertoi Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle Natoon myönteisesti suhtautuvan kokoomuksen johtavan Suomessa kyselyitä ja puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen Naton jäseneksi.

Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Vuoden 2014 linjapuheessaan hän korosti Suomen verkottuneisuutta muuhun maailmaan ja totesi, ettei sisä- ja ulkopolitiikkaa voi erottaa toisistaan.

Vuonna 2009 Gazan sodan yhteydessä Israelin armeija tuhosi Kirkon ulkomaanavun rahoittaman sairaalaklinikan. Haastattelussa Stubb vertasi klinikan tuhoamista matkapuhelimen varastamiseen ja totesi, että Kirkon ulkomaanapu haluaa vain markkinoida itseään ja nostaa brändiään vaatimalla tuhoamisen tutkintaa. Stubb pyysi pian kommenttiaan anteeksi ja sanoi vetävänsä sanansa takaisin.

Marraskuussa 2023 Stubb kannatti humanitääristä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista Israelin ja Palestiinan välillä. Samalla hän painotti tuomitsevansa Hamasin terroriteot ja kertoi, että ”Hamas on saatava vastuuseen teoistaan ja järjestö on saatava käytännössä lakkautettua.” Kesällä 2025 Stubb kertoi ”olevansa valmis hyväksymään valtioneuvoston esityksen” Palestiinan valtion tunnustamisesta, mikäli hän sellaisen esityksen saisi.

Vuoden 2024 presidenttikampanjansa aikana ja presidentiksi tultuaan Stubb on kuvaillut ulkopoliittista linjaansa arvopohjaiseksi realismiksi. Stubbin mukaan arvopohjainen realismi tarkoittaa, että Suomi pitää ulkopolitiikassaan kiinni arvoistaan, kuten demokratiasta, vapaudesta, oikeusvaltioista ja ihmisoikeuksista, mutta myös ylläpitää vahvaa puolustuskykyä ja tekee tarvittaessa yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät jaa näitä arvoja.

Maaliskuussa 2026 Stubb puhui Orpon hallituksen esittämien ydinaseita koskevien lainsäädännöllisten rajoitteiden muutosten puolesta. Stubbin mukaan rajoitusten poistamisen myötä Suomi asettuisi "samalle linjalle" muiden Pohjoismaiden kanssa. Stubb oli kertonut kantansa ydinaserajoitusten höllentämisestä jo vuoden 2024 presidentinvaaleissa.

Yhdysvallat

Stubb on kannattanut vapaakauppa-alueen muodostamista Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille. Stubbin mukaan vapaakauppasopimus johtaisi yhä tiiviimpään Yhdysvaltain ja EU:n talouksien liittoon. Stubb on kertonut uskovansa, että on sitä parempi, mitä enemmän taloutta yhdennetään ja mitä enemmän lisätään keskinäistä riippuvuutta. Vuonna 2018 Stubb nimitti vuoden 2016 Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa ”pahoiksi iskuiksi”.

Syksyllä 2023 Stubb piti tärkeänä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön DCA-sopimuksen nopeaa edistämistä. Hän näki kahdenvälisen sopimuksen olevan itsenäisen, uskottavan puolustuksen sekä Nato-jäsenyyden rinnalla tärkeimpiä turvallisuuden takaajia.

Arvopolitiikka

Stubb on kertonut olevansa liberaali. Vuonna 2005 hän kielsi olevansa konservatiivi. Stubb totesi, ettei oikeistopuolueessa toimiminen tarkoita automaattisesti koti, uskonto ja isänmaa -arvomaailmaa. Vuonna 2014 Stubb kertoi vanhemmille konservatiivisen linjan kokoomuslaisille pidetyssä Snellman-säätiön tilaisuudessa olevansa konservatiivi liberaalin vaatteissa. Tuolloin hän sanoi uskovansa vahvasti kotiin, uskontoon ja isänmaahan.

Stubb on sanonut olevansa feministi siinä mielessä, että kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hän on korostanut yksilönvapautta, ja hänen mielestään nyky-yhteiskunnan tulisi keskittyä ”holhoamisen ja tasapäistämisen” sijasta tasa-arvoon. Stubbin mielestään hyvinvointia ei tuota valtio, vaan yksilöt ja yritykset

Stubb on ajanut vähemmistöjen oikeuksia. Euroopan parlamentissa hän oli seksuaalitasa-arvoverkoston (LGBT Intergroup) varapuheenjohtaja. Vuonna 2010 Stubb oli Helsinki Pride -tapahtuman suojelija. Hän kannatti myös sukupuolineutraalia avioliittolakia. Marraskuussa 2010 Stubb esiintyi TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia. Stubb on osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla. Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille. Syyskuussa 2010 Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen, jonka tehtävänä oli tuoda esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla.

Stubbin mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ottaa ulkomaanavun, diakonian ja hengellisen työn kautta yhteiskunnallista roolia. Hänestä kirkolla on historiassa ollut arvoa hengellisenä kotina, kasvattajana ja kulttuurin lähteenä.

Muut kysymykset

Kielikysymyksissä Stubb on kannattanut kieltenopetuksen aloittamisiän aikaistamista ja ehdottanut englannin ja ruotsin kielten opiskelun aloittamista jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän on arvostellut pakkoruotsi-termiä ja toivonut aiheesta kiihkoilun sijaan avointa ja järkiperäistä keskustelua.

Stubbin pojan valinta UPI:n harjoittelijaksi

Kevätkesällä 2025 uutisoitiin laaja-ajaisesti siitä, kuinka Stubbin poika Oliver Stubb (s. 2004) valittiin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) harjoittelijaksi kokeneempien hakijoiden ohi. Hänet valittiin UPI:n korkeakouluharjoittelijaksi Suomen ulkopolitiikkaa, Pohjois-Euroopan turvallisuutta ja Natoa käsittelevään tutkimusohjelmaan. Hakijoita oli 59, joista viisi kutsuttiin haastatteluun.

UPI:n mukaan Oliver Stubb erottui haastattelussa ja kirjallisissa tehtävissä hakijoista edukseen: hän osoitti substanssiosaamista, erinomaista motivaatiota sekä hyvää opintomenestystä Exeterissä, saaden mukaan lukien ”Dean’s Commendation for Exceptional Performance” -tunnustuksen. UPI:n kolmesta tohtorista koostunut arviointiryhmä totesi hänet yksimielisesti parhaaksi ehdokkaaksi. Kuitenkin Ylen aineistojen mukaan Oliver Stubb oli haastatelluista hakijoista kokemattomin: hän oli vasta kandivaiheessa ja mainitsi ansioinaan vain varusmiespalveluksen ja vapaaehtoistyön opiskelijajärjestössä. Toiset haastatellut olivat opinnoissaan maisteritasolla ja heillä oli merkittävää työkokemusta – esimerkiksi suurlähetystöistä, tulkkaustehtävistä tai logistiikan palvelualalta.

Tapauksen herättäessä kiinnostusta esiintyi yli kuusi kantelua oikeusasiamiehelle ja kaksi oikeuskanslerille koskien mahdollisia virallisia menettelyrikkeitä ja perhetaustan vaikutusta valintaan. Emeritusprofessori Seppo Koskinen arvosteli prosessin läpinäkyvyyden puutetta ja totesi, että jos kaikista pätevintä hakijaa ei valita, valinnalle tulee olla selkeät ja dokumentoidut perustelut.

Lokakuussa kävi ilmi, että UPI oli ostanut yli 10 000 eurolla kriisi­viestinnän konsultointia ”maine­vahinkojen minimoimiseksi”. Instituutin johtajan Hiski Haukkalan hyväksymä Aina Advisors Oy:n tarjous piti sisällään kaksi tunnin mittaista kokousta, toimenpidesuositukset sekä kysymys ja vastaus -dokumentin laatimisen. Aina Advisors on viestintäkonsultti Katri Makkosen ja kolmen muun viestintätoimisto Milttonin entisen työntekijän keväällä 2025 perustama kriisiviestintään erikoistunut yritys. Haukkala ja Makkonen ovat entisiä kollegoita tasavallan presidentti Sauli Niinistön kansliasta. Haukkala toimi presidentin kansliapäällikkönä vuonna 2018 samaan aikaan, kun Makkonen puolestaan toimi presidentin viestintäpäällikkönä.

Aina Advisorsin tarjouksessa instituutin konsultointitoimeksiannon toteuttajiksi kerrottiin Katri Makkonen ja toimiston toinen perustajaosakas Pauliina Saares. Hiski Haukkala hyväksyi tarjouksen Makkoselle lähettämällään sähköpostilla 26. kesäkuuta, samana päivänä kun toimisto oli tarjouksensa jättänyt. Hankintaa ei kilpailutettu.

Tarjouksen arvonlisäveroton kustannusarvio oli 8 500 euroa. Veroineen Aina Advisors laskutti eduskunnan yhteydessä toimivaa Ulkopoliittista instituuttia 10 667,50 eurolla. Hinnassa sovellettiin tarjouksen mukaan ”sopimusehtojen mukaista kiirelisää”.

Perhe-elämä

Stubb tapasi vuonna 1994 Bruggen College of Europessa opiskellessaan englantilaisen asianajajan Suzanne Innesin ja alkoi seurustella tämän kanssa. Stubb ja Suzanne Innes-Stubb menivät naimisiin vuonna 1998. Innes-Stubb on nykyisin Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen. Parilla on kaksi aikuista lasta.

Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008. Vuonna 2009 Stubb perheineen muutti Espoon Westendissä sijaitsevaan paritaloon. Presidenttinä Stubb perheineen asuu aluksi valtion vierastalossa Munkkiniemessä ja vuonna 2026 he muuttavat presidentin kunnostettuun virka-asuntoon Mäntyniemeen.

Suku

Stubbin isä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb ja äiti perheen yrityksessä sekä kotiäitinä työskennellyt Christel Stubb (1943–2008). Hänen perhetaustansa on kaksikielinen: isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen. Stubbilla on pikkuveli.

Isänsä puolelta Stubbin suku on lähtöisin Pohjanmaan Ähtävältä, joka on nykyään osa Pedersören kuntaa. Stubb (sanasta stubbe, suom. 'kanto') oli sukunimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Stubbin isoisän isoisän isä Jukka Stubb (s. 1838) muutti Ähtävältä Riihimäelle, jossa hän työskenteli rautateillä. Stubbin isän puolen isovanhemmat Volmar Stubb ja Marita Breitenstein syntyivät Viipurissa. Myös Stubbin isä Göran Stubb syntyi Viipurissa.

Äitinsä puolelta Stubb kuuluu Satakunnan Kokemäeltä lähtöisin olevaan Setälän sukuun, jonka tunnetuin jäsen on 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin vaikuttanut kansanedustaja, ministeri ja kielentutkija E. N. Setälä. Stubbin isoisä Kai Setälä varttui Lieksassa. Suomen kielen asemaan merkittävästi vaikuttanut Johan Vilhelm Snellman kuuluu Stubbin äidin puolelta samaan sukuhaaraan kaukaisten esi-isien kautta.

Stubb osallistui vuoden 2024 syksyllä MTV3-kanavalla esitettyyn Sukuni salat -tv-ohjelmaan, jossa suomalaiset julkisuuden henkilöt perehtyvät sukunsa menneisyyteen.

Kielitaito

Stubbin äidinkielet ovat suomi ja ruotsi. Lisäksi hän puhuu englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa.

Urheilu ja harrastukset

Stubb on aktiivinen kuntourheilija ja osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin. Hänen maratonennätyksensä on 3.08.26.

Stubb pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-junioreihin asti. Hän kannattaa edelleen HIFK:ta ja on käynyt toisinaan katsomassa seuran otteluita. Golfissa hänellä on PM- ja EM-edustuksia maajoukkueessa vuosina 1986–1990. Stubb on pelannut golfia muun muassa Donald Trumpin ja Lindsey Grahamin kanssa osana ulkomaanmatkojaan presidenttinä. Lehdistössä tätä on kutsuttu ”golf-diplomatiaksi”.

Uskonto

Stubb kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hänen kotiseurakuntansa on Espoon ruotsalainen seurakunta. Stubb on kertonut saaneensa suomalaisen perinnekristillisen kasvatuksen ja että kristinusko ja sen perinteet ovat vahva osa hänen identiteettiään.

Stubb on tehnyt oman versionsa kristillisestä kolmiyhteisestä Jumala-käsityksestä; hänen kolmiyhteisyytensä keskiössä ovat mielen, kehon ja sielun tasapaino. Stubbin mukaan tämä kolminaisuus tuo hänelle henkilökohtaisesti merkitystä elämässä. Stubb pitää uskontoa yksityisasiana, mutta on kertonut rukoilevansa toisinaan.

Stubb kertoi ennen presidentinvaaleja jatkavansa presidentin uudenvuodenpuheessa perinnettä Jumalan siunauksen toivottamisesta, mikäli tulee valituksi presidentiksi. Presidenttinä hän on toiminut lupauksensa mukaisesti ja jatkanut perinnettä.

Ritarikunnat

• Vapaudenristin ritarikunta suurristi (Suomi, 2024, suurmestari)
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta suurristi ketjuineen (Suomi, 2024, suurmestari)
• Suomen Leijonan ritarikunta suurristi (Suomi, 2024, suurmestari)
• Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, v. 2025)
• Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, v. 2024)
• Kunnialegioona upseeri (Ranska, 2018)
• Marianmaan ristin ritarikunta 1. luokka (Viro, 2014), ketjut (2024)
• Italian tasavallan ansioritarikunta suurristi (Italia, 2008)
• Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan 1. luokan risti (Ukraina, 2025)
• Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan suurristi ketjuineen (2025)
• Islannin Haukan ritarikunnan suurristi ketjuineen (2025)
• Vapauden ritarikunnan ritari (Ukraina, 2026)

Palkinnot

• Positiivarien ja Nuorkauppakamarin Vuoden positiivisin suomalainen -palkinto (2009)
• Maailman talousfoorumin Nuori globaali johtaja -tunnustus (2009)
• Schwarzkopf-säätiön Europa-palkinto nuorten eurooppalaistan arvostamalle poliitikolle (2009)
• WWF:n Itämeri-palkinto johtajuudesta Itämeren suojelussa (2009)

Kunniatohtorinarvot

• Kauppatieteiden kunniatohtori, Lappeenrannan teknillinen yliopisto (2012)
• Filosofian kunniatohtori, Furman University (2017)
• Kunniatohtori, Taideyliopisto (2024)
• Filosofian kunniatohtori, Vaasan yliopisto (2024)
• Kauppakorkeakoulun kunniatohtori, Aalto-yliopisto (2026)
• Liikuntatieteiden kunniatohtori, Jyväskylän yliopisto (2026)

Omat julkaisut

• Amsterdamin sopimus: Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
• Negotiating Flexibility in the European Union: Amsterdam, Nice and Beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0 Teoksen verkkoversio.
• Minne menet EU? Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4
• Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2
• EU 2005: Hikinen vuosi. (Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6
• (toim.): Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan unionissa 1989–2003. (Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6
• Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. (The Naked Truth and Other Stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009) Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8
• Ei, herra ministeri: Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. (Toimittanut Anu-Elina Lehti) Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5
• Vallan kolmio: Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus. (The Triangle of Power) Suomentanut Kyösti Karvonen. Helsinki: Otava, 2025. ISBN 978-951-1-52142-6

Muiden tekijöiden kanssa

• & Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus? Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4
• & Bomberg, Elizabeth (toim.): The European Union. How Does it Work? Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8
• & Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan: Minun Eurooppani. Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9
• & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3
• & Hämäläinen, Karo: Alex. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9