Elli Stenberg

Elli Stenberg
Elli Stenberg 1940-luvun lopussa.
Elli Stenberg 1940-luvun lopussa.
Kansanedustaja
6.4.1945–4.4.1966
Ryhmä/puolue SKDL
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1903
Tampere
Kuollut6. heinäkuuta 1987 (84 vuotta)
Tampere
Ammatti vaatetustyöläinen

Ellen (Elli) Aleksandra Stenberg (17. maaliskuuta 1903 Tampere – 6. heinäkuuta 1987 Tampere) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1966. Stenberg lähti kommunistien maanalaiseen toimintaan jo 1920-luvulla ja oli myöhemmin poliittisena vankina lähes 12 vuotta. Etsivä keskuspoliisi luonnehti häntä yhdeksi ”Suomen vaarallisimmista kommunisteista”. Sotavuosien jälkeen Stenberg teki pitkän uran valtakunnanpolitiikassa ja vaikutti myös SKP:n johtoelimissä.

Elämä

Nuoruus

Elli Stenbergin vanhemmat olivat Mouhijärvellä syntynyt pika-ajuri Frans Oskar Stenberg (1878–1918) ja Suoniemen Sarkolasta kotoisin ollut Hilma Aleksandra Pataniitty (1871–1952). Kansakoulun käytyään Stenberg työskenteli lastenhoitajana. Hänen isänsä oli Tampereen Ajuriyhdistyksen perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, joka toimi myös Suomen Ajurien Liiton puheenjohtajana. Stenberg liittyi jo varhain Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton lasten raittiusseuraan ja Ihanneliittoon sekä vielä ennen sisällissotaa Työväen Järjestönuorten Liittoon. Sodan aikana hän toimi Tampereen punakaartin lähettinä.

Kommunistien järjestötoimintaan

Elli Stenberg ja Paavo Rosnell vastarintamiesten Jorma Johteisen ja Kalle Lahtisen haudalla Kalevankankaan hautausmaalla 1945.

Sisällissodan jälkeen Stenberg sai työpaikan muotiliikkeen myyjänä ja modistina. Työnsä ohessa hän kävi Tampereen kauppaoppilaitoksen iltakoulua ja suoritti Tampereen työväenopiston kursseja. Vuonna 1920 Stenberg liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Nuorisoliittoon, jonka lakkauttamisen jälkeen hän liittyi tilalle perustettuun Suomen Sosialistiseen Nuorisoliittoon. Vuonna 1923 Stenbergistä tuli kommunistien valtaaman järjestönuorten kautta myös kielletyn SKP:n jäsen.

Syksyllä 1924 Stenberg matkusti SKP:n komentamana Neuvostoliittoon saatuaan Suomen viranomaisilta viiden vuoden passin ”sukulaisensa luo”. Stenberg opiskeli Leningradissa toimineessa Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa, josta hän valmistui 1928. Työskenneltyään matematiikan ja suomen kielen opettajana Hatsinassa Stenberg lähetettiin vuodenvaihteessa 1930 takaisin Suomeen maanalaiseen puoluetyöhön. Stenberg majaili aluksi Vaasassa, josta käsin hän toimi nuorisopiiriorganisaattorina Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Myöhemmin Stenberg oli naistyön organisaattorina Helsingissä, kunnes hänet vangittiin laajojen kommunistipidätysten yhteydessä heinäkuussa. Stenbergin hallusta löydettiin muun muassa SKP:n salaisia asiakirjoja. Joulukuussa 1930 Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta.

Stenberg suoritti tuomionsa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa hän muodosti salaisesti toimineen SKP:n puoluesolun johdon yhdessä Hertta Kuusisen ja Eva Sassin kanssa. Stenberg ja Sassi vastasivat poliittisten vankien opiskelusta. Hän päätyi myös kurinpito-osastolle, jonne eristettiin sabotaasin harjoittajat sekä käytökseltään hankalimpina pidetyt kommunistit. Kesällä 1933 toistasataa naisvankia liittyi Tammisaaren pakkotyölaitoksessa alkaneeseen nälkälakkoon, minkä seurauksena Stenberg joutui pakkoruokintaan. Hän kertoi painaneensa vankeutensa loppuvaiheessa vain 40 kiloa.

Uusi linnatuomio

Päästyään ehdonalaiseen kesäkuussa 1936 Stenberg lähti useiden sosiaalidemokraattisten järjestöjen toimintaan tarkoituksenaan ajaa niiden sisällä SKP:n tavoitteita. Hän liittyi myös porvarillisen Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton Suomen osaston jäseneksi. Stenberg toimi SKP:n keskuskomitean edustajana Tampereella vastaten samalla Porin ja Pietarsaaren piirien organisoinnista. Vuonna 1937 Stenberg asettui Helsinkiin, jossa hän oli yksi SKP:n teknillisen linjan johtohahmoista. Stenberg pidätettiin talvella 1939 Etsivän keskuspoliisin ilmiantajana toimineen Tauno Taivaisen vasikoinnin seurauksena. Kotietsinnässä hänen hallustaan löydettiin erilaista SKP:n materiaalia sekä kiellettyä kirjallisuutta. Turun hovioikeus mätkäisi Stenbergille yli neljä vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta. Rangaistus päättyi jatkosodan aikana syksyllä 1943, mutta Stenberg siirrettiin sisäasiainministeriön päätöksellä turvasäilöön, kun EK katsoi hänen todennäköisesti jatkavan laitonta puoluetoimintaansa.

Eduskuntaan

”Olen ollut 21 vuotta eduskunnassa samoista ansioista kuin 12 vuotta poliittisessa vankeudessa.”
—Elli Stenberg julkaisemattomissa muistelmissaan.

Stenberg vapautui viimein jatkosodan loputtua, jonka jälkeen hän lähti käynnistämään SKP:n laillista toimintaa. Lokakuussa 1944 Stenberg valittiin SKP:n Tampereen piirijärjestön ensimmäiseksi julkiseksi puheenjohtajaksi. Hän kuului myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perustamista valmistelleeseen toimikuntaan. Keväällä 1945 hänet valittiin kansanedustajaksi SKP:n asettamana ehdokkaana. Kyseessä olivat ensimmäiset vaalit, joissa kansalaisluottamuksensa menettänyt Stenberg sai itse äänestää. Eduskunnassa hän keskittyi sosiaalisiin kysymyksiin sekä naisten, nuorten ja vähäosaisten aseman parantamiseen. Stenbergin kansansuosio pysyi vankkana, sillä esimerkiksi vaaleissa 1958 hänestä tuli vaalipiirinsä ääniharava 8 547 äänellä. Stenberg toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956 ja 1962.

Stenberg oli pitkäaikainen SKP:n keskuskomitean sekä SNDL:n liittotoimikunnan jäsen. Hän kuului muun muassa Kansan Arkiston hallitukseen, Osuusliike Voiman edustajistoon ja Hämeen Yhteistyön johtokuntaan. Stenberg jätti eduskunnan 1966, jolloin hän ei enää asettunut ehdolle. SKP:n hajaannuksen alkaessa 1960-luvun jälkipuoliskolla Stenberg edusti vähemmistöläisiä. Hänen mukaansa useat puoluetoimitsijat olivat erkaantuneet työläisjoukoista ja työväenluokan etujen ajaminen oli unohdettu. Stenbergin mielestä johtoelimet olivat myös liian toimitsijavaltaisia ja työläisten osuus niissä oli muodostunut liian pieneksi. Päivänpolitiikan jätettyään hän vaikutti vielä kansandemokraattisissa paikallisjärjestöissä ja eläkeläisjärjestöissä.

Stenbergin kirjallinen tuotanto käsittää muun muassa Ville Pessin ja Kalle Puustisen kanssa toimitetun Yrjö Sirolan muistelmateoksen, alun perin Punalippu-lehdessä julkaistun romaanin sekä runoja, joita on mukana antologiassa Vastarintataistelija.lähde? Vuonna 1981 Stenberg esiintyi Claes Olssonin dokumenttielokuvassa Ensiaskeleita rauhan tiellä yhdessä Patu Hautojärven ja Lauri Kantolan kanssa. Elli Stenberg kuoli 84-vuotiaana heinäkuussa 1987. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.

Perhe

Elli Stenberg oli naimaton. Hänen kuudesta sisaruksestaan Frans Olavi (1905–1997) ja Kerttu Kaarina (myöh. Saarinen, 1910–1964) olivat mukana kommunistien maanalaisessa toiminnassa. Sähkömies Olavi Stenberg kuului muun muassa SSTP:n Tampereen nuoriso-osaston johtokuntaan. Vuonna 1930 hän liittyi SKP:n jäseneksi ja vastasi puolueen painotuotteiden levittämisestä Tampereella. Vuonna 1930 Olavi Stenberg tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Vapauduttuaan Stenberg jatkoi puoluetoimintaansa ja pidätettiin 1934 hänen pyrittyään salaa Neuvostoliittoon poliittisille kursseille. Hän sai jälleen kahden ja puolen vuoden tuomion. Aili Tuulikki Stenberg (1912–1992) puolestaan oli välirauhan aikana mukana Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toiminnassa, minkä johdosta hänet erotettiin SDP:n jäsenyydestä. Sisarparven nuorin Annikki (1914–1941) avioitui jatkosodan vastarintaa Tampereen seudulla johtaneen Pellervo Takatalon kanssa.

Teoksia

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Kuolleita. Helsingin Sanomat, 10.7.1987, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2026.
  2. 1 2 3 Elli Stenberg Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.2.2015.
  3. 1 2 3 4 5 6 Ruonaniemi, Antti: Naiset kävelivät vankilasta lähes suoraan eduskuntaan – Hämeenlinnan naisvankila vilisi kuuluisia kommunisteja ja vakoojia 1920–40-luvulla 1.11.2020. Yle. Viitattu 15.4.2026.
  4. 1 2 3 4 Hirvikorpi 2025, s. 49–50.
  5. ↑ Ellen Aleksandra Stenberg (1903–1987) 13.9.2023. Geni. Viitattu 15.4.2026.
  6. 1 2 3 Hirvikorpi 2025, s. 18–19.
  7. ↑ Riveistä poistuneita tamperelaisia tovereita. Ajuri, 1919, nro 2, s. 18–19. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  8. 1 2 3 Hirvikorpi 2025, s. 23–24.
  9. ↑ Vartiainen, Vesa: Haalarimiehet ja valkokaulustyöläiset : SKP:n Tampereen piirijärjestö paikallisena toimijana puolueen valtakunnallisessa hajaannuksessa 1964–1971, s. 104. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Hirvikorpi 2025, s. 33.
  11. ↑ Aatsinki, Ulla; Lampi, Mika; Peltola, Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela : luokka, liike ja yhteiskunta 1918–1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II, s. 116. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-7057-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  12. ↑ Två kommunistmål slutbehandlade av hovrätten. Vasabladet, 4.10.1930, nro 228, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026. (ruotsiksi)
  13. 1 2 3 4 5 Hirvikorpi 2025, s. 62–63.
  14. ↑ Kommunistien valtiopetoksellinen toiminta. Helsingin Sanomat, 19.8.1930, nro 221, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  15. ↑ Kommunistijutut Vaasan hovissa. Uusi Suomi, 20.12.1930, nro 343, s. 14. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  16. ↑ Hirvikorpi 2025, s. 65–66.
  17. ↑ Krekola, Joni: Stalinismin lyhyt kurssi : suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 86. Bibliotheca Historica 105. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-874-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
  18. ↑ Hirvikorpi 2025, s. 72.
  19. ↑ Parkkari, Nestori: Väkivallan vuodet, s. 161. Helsinki: Kansankulttuuri, 1960. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Jälleen uusi kommunistijuttu Turun hovioikeudessa. Helsingin Sanomat, 21.4.1939, nro 106, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  21. ↑ T. Taivainen kertonut edelleen hyvin tarkasti edesottamuksiaan. Kansan Lehti, 23.2.1939, nro 45, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  22. ↑ 7 kommunistia tuomittu Turun hovioikeudessa. Turunmaa, 10.6.1939, nro 131, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  23. 1 2 3 4 5 Hirvikorpi 2025, s. 80–81.
  24. ↑ Kuittinen, Kalle: ”Hämeen hitaat” starttasivat ripeästi. Tiedonantaja, 3.2.1994, nro 5, s. 20. Viitattu 14.11.2025.
  25. 1 2 Aatsinki, Ulla: ”Suhteilla puolueeseen. Tampereen seudun kommunistien kontaktit vuosina 1918–1944”, Työväen verkostot, s. 87–88. Väki voimakas 16. Turku: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003. ISBN 951-98296-6-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  26. ↑ Eduskuntavaalit 1958 Tilastollinen päätoimisto 1959
  27. ↑ Kokoomus nieli kp:n Hämeen pohjoisessa. Helsingin Sanomat, 9.7.1958, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2026.
  28. ↑ Shemeikka, Pertti: Skp:n kova linja kiihdyttää valtakamppailua puolueessa. Helsingin Sanomat, 18.11.1967, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2026.
  29. ↑ Vartiainen 2006, s. 27, 42.
  30. ↑ Ensiaskeleita rauhan tiellä Elonet. Viitattu 15.4.2026.
  31. ↑ Stenberg, Elli Aleksandra Hautahaku. Viitattu 15.4.2026.
  32. 1 2 Aatsinki 2003, s. 83.
  33. ↑ Sosial. työväen ja pienvilj. puolueen yhteistoiminta S.K.P:n kanssa todettu. Uusi Aura, 18.10.1930, nro 282, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  34. ↑ Kommunisteja tuomittu Turun HO:ssa. Turunmaa, 23.11.1930, nro 272, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  35. ↑ Turun HO tuominnut kaksi kommunistia. Turun Sanomat, 15.9.1934, nro 248, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2026.
  36. ↑ Selin, Sakari: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko : nuoret sodassa Hitleriä vastaan, s. 109, 116. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2011. ISBN 978-952-99991-6-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
  37. ↑ Selin 2011, s. 178, 206.
  38. ↑ Stenberg, Elli. Kirjasampo. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.2.2015.

Aiheesta muualla

Kansandemokraattien kansanedustajat