Elämä
Nuoruusvuodet
Närpiön Finbyssä syntyneen Georg Backlundin vanhemmat olivat maanviljelijä Josef Anders Backlund (synt. Skinnars, 1866-1942) ja Korsnäsistä kotoisin ollut Klara Johanna Westerholm (1874-1956). Hän oli yhdeksänpäisen katraan kuudes lapsi. Vanhemmat tutustuivat ollessaan siirtolaisina Yhdysvalloissa, jossa heidän esikoisensa Hjalmar Sigfrid (1897-1968) syntyi. Perheen muutettua takaisin Suomeen J. A. Backlund lunasti tienesteillään kotitilansa ja perusti sen yhteyteen piensahan. Hän omisti myös Vaasassa toimineen puutavaraliikkeen, jonka kautta sahan tuotteita laivattiin ulkomaille.
Backlund aloitti koulunkäynnin Kaskisessa. Hän sai ensimmäiset sosialistiset vaikutteensa kesällä 1917 Pohjois-Amerikasta palanneelta veljeltään Hjalmarilta, joka oli lähtenyt ensimmäisen maailmansodan alettua maanpakoon pelätessään joutuvansa Venäjän armeijaan. Aatettaan innokkaasti levittänyt Hjalmar oli sisällissodan aikana vähällä joutua valkoisten teloittamaksi, mutta pelastui Yhdysvaltain kansalaisuutensa ansiosta. 1920-luvun vaihteessa J. A. Backlund teki konkurssin ja perheen kotitila pakkohuutokaupattiin. Vanhemmat muuttivat jälleen Amerikkaan, mutta kolme luokkaa Kristiinankaupungin ruotsalaista yhteiskoulua käynyt Georg jätettiin kotimaahan ja laitettiin maalarinoppiin. Työnsä ohessa hän harjoitti ahkeraa itseopiskelua suorittamalla muun muassa kielikursseja. Backlund oli Finbyn nuorisoseuran voimahahmoja, jonka lisäksi hän osallistui rauhanliikkeen sekä raittiusliikkeen toimintaan. Backlund oli erityisen kiinnostunut harrastajateatterista. Näyttelemisen ja ohjaamisen lisäksi hän kirjoitti itsekin näytelmiä ja avusti myös Eos-nuortenlehteä. Backlund suoritti asepalveluksensa Vaasan Jääkäriprikaatissa, josta hän kotiutui alikersanttina.
Siirtolaisena
Keväällä 1929 Backlund seurasi perhettään Pohjois-Amerikkaan. Kanadaan saavuttuaan hän ylitti laittomasti Niagaranjoen menettäen koko omaisuutensa ihmissalakuljettajille. Yhdysvalloissa Backlund asettui New Yorkin Bronxiin, jossa hän hankki elantonsa muun muassa rakennustöillä. Backlund osallistui suomenruotsalaisten siirtolaisten kulttuuririentoihin Runebergorden-veljeskunnan riveissä. Yhdistyksen näytelmäkerhossa hän tapasi tulevan puolisonsa Aili Holmin.
Lamakauden syvetessä Backlund innostui politiikasta. Kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin lisäsivät entisestaan kotimaasta kantautuneet uutiset fasistisen Lapuan liikkeen noususta. Hjalmar Backlundin tapaamat amerikanruotsalaiset kommunistit selvittivät aatetta myös Georgille, joka ammensi lisäoppia mielenosoituksista sekä kadunkulmissa agitoineilta puhujilta. Hän otti vaikutteita erityisesti V. I. Leninin ajatuksista. Syksyllä 1929 Backlundista tuli porvarilliseen Runeberg-seuraan kyllästyneiden siirtolaisnuorten perustaman Finländska Ungdomsföreningenin (FUF) ensimmäinen sihteeri. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Hjalmar Backlund. Vaikka FUF oli virallisesti sitoutumaton, se teki tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) kanssa. Järjestö julkaisi Leninin Iskralta nimensä lainannutta lehteä Gnistan (”Kipinä”), jonka toimittamiseen Backlund osallistui ahkerasti. Lisäksi hän ryhtyi pohjoismaisten kommunistien julkaiseman Ny Tidin avustajaksi. Opiskeltuaan marxilaisuuden alkeita CPUSA:n ylläpitämässä New York Workers Schoolissa Backlund liittyi puolueen jäseneksi 1930.
Backlund oli kumppaninsa Ailin kanssa mukana myös New Yorkin radikaalissa kulttuurielämässä. He järjestivät opintokerhoja, joissa keskusteltiin muun muassa John Dos Passosin, Sinclair Lewisin, Upton Sinclairin ja Anton Makarenkon sosiaalirealistisista teoksista. Teatterin ohella pariskunta seurasi innokkaasti Broadwaylla esitettyjä neuvostoliittolaisia elokuvia, kuten Sergei Eisensteinin ja Vsevolod Pudovkinin ohjauksia. Kommunistisen puolueen lehtien Daily Workerin ja New Massesin kautta he tutustuivat amerikkalaisten kirjailijoiden ja intellektuellien maailmaan.
Paluu Suomeen
Talvella 1932 Backlund päätti jättää työttömyyden riivaaman Pohjois-Amerikan ja lähti neljän toverinsa kanssa Neuvostoliittoon aikomuksenaan perustaa suomenruotsalainen siirtokunta Neuvosto-Karjalaan. Ryhmään kuului muun muassa Runar Nordgren. Miehet löysivät töitä Leningradista ja Moskovasta, mutta heikkoon asuntotilanteeseen pettyneinä he jatkoivat jo maaliskuussa Suomeen. Backlund työskenteli vanhassa ammatissaan maalarina ja piti SKP:n piirijärjestäjän Rudolf Vinstenin kautta yhteyttä Vaasan seudun maanalaiseen kommunistiverkostoon. Kommunistien järjestötoiminnan ollessa kiellettyä hän liittyi SDP:n jäseneksi ja perusti Närpiöön oman puolueosaston. Backlund kuului myös vuonna 1933 eduskuntaan valitun närpiöläisen maanviljelijän Karl J. Wenmanin tukijoukkoihin. Backlundin julkinen vasemmistolaisuus herätti niin paljon huomiota, että eräs verovirkailija merkitsi hänen ammatikseen ”Moskovan agentti”.
Syksyllä 1936 Backlund ja Aili Holm muuttivat Vaasaan elvyttääkseen Runar ja Aili Nordgrenin kanssa kaupungin työväenliikkeen hiipunutta toimintaa. He ryhtyivät julkaisemaan Folkviljan-lehteä, joka ilmoitti olevansa sosialidemokraattinen, vaikka saikin rahoitusta SKP:n Tukholman toimistolta. SDP:n virallista tannerilaista linjaa edustanut Wenman suhtautui Neuvostoliiton sekä Mauri Ryömän vasemmisto-opposition näkemyksiä myötäilleeseen lehteen kriittisesti, mutta Backlund antoi hänelle edelleen tukeaan muun mualla leimaamalla RKP:n talonpoikaisehdokkaita fasisteiksi. Toivo Antikaisen oikeudenkäyntiä kommentoineen pääkirjoituksen johdosta Backlundille mätkäistiin roimat sakot ja lehden numero takavarikoitiin. Arvosteltuaan kärkkäästi SDP:n oikeistolaisena pitämäänsä linjaa Folkviljan joutui myös puoluejohdon hampaisiin. Lopulta sosialidemokraattisia painotaloja kiellettiin painamasta lehteä ja se jouduttiin lakkauttamaan.
Sotavuodet
Vuonna 1939 Backlund asettui ensimmäistä kertaa ehdolle eduskuntavaaleihin, mutta jäi varasijalle. Talvisodan aikana hän palveli Ahvenanmaalle linnoitustöihin lähetetyssä Polkupyöräpataljoona 8:ssa, joka siirrettiin rintamalle vasta sodan viimeisinä päivinä. Kesällä 1941 Backlund määrättiin Hyrylän varuskuntaan sijoitettuun rykmenttiin. Jatkosodan alettua Backlund arvosteli äänekkäästi presidentti Risto Rytiä ja ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimia, minkä seurauksena hän istui kuukauden Keravan vankilassa. Vankeusaikansa Backlund kulutti Heinrich Heinen runoja kääntämällä. Rintamalla Backlund päätyi vielä kenttäoikeuteen, joka langetti hänelle kahdenkymmenen kuukauden vankeustuomion. Konnunsuon vankilassa Backlundille annettiin mahdollisuus liittyä sotilaskarkureista ja poliittisista vangeista muodostettuun Erillinen pataljoona 21:een. Backlund aikoi loikata linjojen yli heti rintamalle päästyään, mutta jäi lopulta yksikköönsä, josta hänet kotiutettiin 1943. Seuraavana keväänä levisi huhuja ikäluokan kutsumisesta takaisin palvelukseen, jolloin Backlund päätti karistaa kotimaansa tomut jaloistaan. Juhannuksena 1944 hän pakeni puolisonsa kanssa niin sanottujen munsalalaisten joukossa Pohjanlahden yli. Ruotsissa Backlund oli maalarina Boråsissa, josta hän palasi keväällä 1945.
Valtakunnanpolitiikassa
Sodan päätyttyä Backlund työskenteli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran piiriorganisaattorina ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Vuonna 1946 hän liittyi SKDL:n jäseneksi ja muutti Helsinkiin puolueen äänenkannattajan Folktidningenin (myöh. Ny Tid) toimittajaksi. Backlund ajoi Finlands Svenska Arbetarförbundin eroa SDP:sta tarkoituksenaan luoda yhteinen suomenruotsalaisen työväenliikkeen etujärjestö kommunistien kanssa. Hänen esitystään ei hyväksytty vuoden 1947 edustajakokouksessa, mutta suuri osa Etelä-Pohjanmaan paikallisjärjestöistä vaihtoi leiriä. Joulukuussa 1948 Backlund sai presidentti J. K. Paasikiven tolaltaan hyökkäämällä rajusti tätä vastaan pääkirjoituksessaan, jonka katsottiin asettuneen Itäblokin maiden kaltaisen kansandemokratian kannalle. Artikkeli päätyi Pravdan sivuille ja herätti huomiota myös Ruotsissa. Paasikivi luuli sen takana olevan Atos Wirtasen, jota hän kutsui ”moraalittomaksi huligaaniksi”. Wirtasen mukaan Backlund olikin liian innokas haukkumaan kaikkia aina tilaisuuden tullen.
Vuonna 1952 Backlund ryhtyi Ny Tidin toimitussihteeriksi sekä kommunistien ruotsinkielisen sivistysjärjestön Folkets Bildningsförbundin (FBF) sihteeriksi. Hänen aikanaan FBF:n toiminnan painopiste siirtyi kulttuurista poliittiseen koulutukseen, kun opintopiireissä ryhdyttiin käsittelemään yhteiskuntaoppia, sosialismia ja maailmanvallankumousta. Keväällä 1953 Backlund vieraili Sylvi Kekkosen johtaman suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan mukana Kiinassa ja kirjoitti matkaltaan lukuisia lehtiartikkeleita. Samana kesänä hän nousi varasijalta eduskuntaan Mikko Järvisen menetettyä henkensä. Pudottuaan jo seuraavissa vaaleissa Backlund jatkoi FBF:n sihteerinä ja työskenteli myöhemmin Rakennustyöläisten Liiton kielenkääntäjänä. Vuonna 1958 Backlund valittiin uudelleen kansanedustajaksi. Eduskunnassa hänen suurin mielenkiintonsa kohdistui kulttuuriin ja kansainvälisiin kysymyksiin. Backlund teki myös Arvo Salon kanssa lukuisia aloitteita romanien aseman parantamiseksi, minkä taustalla oli hänen Yhdysvalloissa todistamansa rotuerottelu. Vuodesta 1966 Backlund toimi SKDL:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja 1967 hänestä tuli puolueen varapuheenjohtaja. Suuresta äänimäärästään huolimatta Backlund putosi eduskunnasta kansandemokraattien vaalitappion myötä 1970.
”Jos kommunistit jossain maassa tekevät virheitä, syytetään virheistä myös meitä. Jos muualla maailmassa porvarit tekevät virheitä, ei kukaan syytä siitä meidän porvareitamme.” |
Eduskuntatyönsä ohessa Backlund jatkoi Ny Tidin toimitussihteerinä vuoteen 1972. Päätoimittaja Mikael Rombergin jäätyä eläkkeelle 1973 suunniteltiin seuraajaksi Peter Lodeniusta, mutta vähemmistökommunistit eivät pitäneet tätä tarpeeksi neuvostomielisenä, jolloin Backlund kutsuttiin tehtävään. Backlund tunnettiin myös lehteen nimimerkillä ”Anders Jori” kirjoittamistaan poliittisista pakinoista. SKP:n enemmistöläisiin kuulunut Backlund toimi pitkään SKDL:n ruotsinkielisen jaoksen puheenjohtajana, jolloin hän joutui taistelemaan vähemmistöläisiä vastaan. 1980-luvulla Backlund siirtyi yllättäen heidän riveihinsä ja ryhtyi samalla Arbetartidningen Enhet -lehden pakinoitsijaksi.
Backlund toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuonna 1968 ja osallistui 1960-luvulla Suomen valtuuskunnassa Pohjoismaiden neuvoston sekä Parlamenttienvälisen liiton kokouksiin. Lisäksi Backlund oli Suomenruotsalaisten kansankäräjien jäsen ja kuului Pohjoismaisen kulttuurirahaston sekä Suomenruotsalaisen kuntaliiton hallituksiin. Närpiön kunnanvaltuuston jäsenenä hän oli 1960-1980.
Perhe
Georg Backlundin puoliso oli Kruunupyyssä syntynyt Aili Holm (synt. Kovanen, 1909), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1937. Pariskunta oli lapseton. Ailin vanhemmat olivat Soinista kotoisin olleet renki Matti Kovanen ja piika Elina Saarikangas. Isä lähti Pohjois-Amerikkaan jo muutama kuukausi hänen syntymänsä jälkeen. Kruunupyyseen jäänyt äiti muutti nimensä myöhemmin Holmiksi ja pani lapsensa ruotsinkieliseen kouluun. Viimein 1923 he muuttivat isän perässä Yhdysvaltoihin. Perhe asettui lopulta Bronxiin, jossa Aili työskenteli konttoristina. Matti Kovanen oli amerikansuomalaisen työväenliikeen aktiivi, jolta Aili sai ensimmäiset vaikutteensa sosialismista, mutta koki poliittisen herätyksen vasta muutaman vuoden kuluttua Saccon ja Vanzettin tapauksen myötä.
New Yorkissa Aili tapasi Georg Backlundin, jonka kanssa hän alkoi seurustelemaan 1930-luvun alussa. Aili kiinnostui Georgin tapaan kommunismista ja osallistui muun maussa Gnistanin toimitustyöhön. Suurimman vaikutuksen Ailiin teki amerikkalainen lehtimies Michael Gold, johon hän tutustui myös henkilökohtaisesti. Backlundin muutettua takaisin Suomeen Aili jäi vielä Yhdysvaltoihin vuoteen 1936 saakka. He asettuivat Vaasaan, jossa Aili työskenteli Folkviljanin toimituksessa sihteerinä. Jatkosodan lopussa hän seurasi miestään Ruotsiin ja oli töissä tekstiilitehtaalla. Sodan jälkeen Aili työskenteli aluksi SNS:n ruotsalaisen osaston valistussihteerinä. 1940-luvun lopusta lähtien hän oli toimitsijana kansandemokraattien ruotsinkielisissä järjestöissä työskennellen muun muassa SDNL:n ruotsalaisen jaoston sihteerinä. Vuosina 1959–1960 Aili oli New Yorkissa Suomen YK-valtuuskunnan jäsenenä.
