Franz Marc

Franz Marc
Franz Marc vuonna 1910.
Henkilötiedot
Syntynyt	8. helmikuuta 1880 München, Baijerin kuningaskunta, Saksan keisarikunta
Kuollut	4. maaliskuuta 1916 (36 vuotta) Verdun, Ranska
Kansalaisuus	saksalainen
Taiteilija
Ala	taidemaalaus, taidegrafiikka
Taidesuuntaus	Ekspressionismi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Franz Marc (8. helmikuuta 1880 München, Baijerin kuningaskunta, Saksan keisarikunta – 4. maaliskuuta 1916 Verdunin taistelu, lähellä Verdunia, Ranska) oli saksalainen taidemaalari ja taidegraafikko.

Marcin taide luokitellaan ekspressionistiseksi, ja häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä saksalaisista taidemaalareista. Kansallissosialistisen taidepolitiikan aikana vuoden 1933 jälkeen hänen taiteensa julistettiin rappiotaiteeksi ja 130 hänen työtään poistettiin museokokoelmista sekä taidenäyttelyistä.

Suku ja koulutus

Franz Marc oli maisemamaalari Wilhelm Marcin (1839–1907) poika. Hänen isänsä oli Franzin mukaan oli luonteeltaan ”omituisen filosofinen”. Äiti Sophie Maurich (1847–1926) oli kotoisin Elsassista ja kasvanut tiukan kalvinistisessa perinteessä. Marcin isovanhemmat olivat harrastelijataiteilijoita, jotka jäljensivät mestariteoksia. Sekä he että hänen isoisovanhempansa olivat aatelisia, joiden ystäväpiiriin kuului niin taiteilijoita kuin kirjailijoitakin.

Hän opiskeli vuosina 1900–1903 Münchenin kuvataideakatemiassa, minkä jälkeen hän ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Hänen taiteilijauransa alkuvaiheen tärkeimpiä esikuvia olivat vuodesta 1903 lähtien ranskalaiset impressionistit sekä Paul Gauguin ja Vincent van Gogh, jonka maalauksia hän näki Pariisin matkallaan vuonna 1907. Myös Pablo Picasson sekä Henri Matissen maalaukset tekivät häneen vaikutuksen, joista jälkimmäisiä hän näki Münchenissä vuonna 1910 järjestetyssä näyttelyssä.

Hän matkusti vuonna 1906 veljensä Paulin kanssa Áthos-vuoren munkkiluostariin ja useisiin muihin kreikkalaisiin kohteisiin, joissa veli tutki bysanttilaisia ​​käsikirjoituksia.

Marc ehti lyhyestä elämästään huolimatta olla naimisissa kaksi kertaa alle 30-vuotiaana. Vuonna 1906 hän meni naimisiin taidemaalari Marie Schnurin kanssa, heti häiden jälkeen Marc matkusti Pariisiin ja avioliitto purkautui vuonna 1907. Toisen tiedon mukaan avioliitto solmittiin vuonna 1907 ja purkautui vuonna 1908. Hän avioitui toisen kerran vuonna 1911 tai 1913 pankkiirintytär Maria Franckin (1887–1955) kanssa. Näiden lisäksi avioliittojen ulkopuoliset suhteet olivat myrskyisiä.

Taiteilija-ura

Vuonna 1910 Marc tapasi venäläissyntyisen taidemaalari Wassily Kandinskyn, joka kuului Neue Künstlervereinigung -nimiseen (”Uusi taiteilijayhdistys”) ekspressionistiseen taiteilijaryhmään. Marc liittyi ryhmään vuonna 1911 ja teki tiivistä yhteistyötä toisen jäsenen, nuoren taidemaalarin August Macken kanssa, Tämän tapa käyttää laajoja, epärealistisia väripintoja innoitti Marcia kokeilemaan samankaltaisia ​​tekniikoita.

Marc ja Kandinsky erosivat Neue Künstlervereinigung -ryhmästä vuonna 1911 ja perustivat kilpailevan taiteilijaryhmän nimeltä Der Blaue Reiter. Yhdessä he toimittivat samannimisen vuosikirjan, joka julkaistiin vuonna 1912.

Vuosina 1911–1914 Marc kuului ”Der Blaue Reiter” -taiteilijayhdistyksen johtohahmoihin. Tuona aikana hän loi kaikki tunnetuimmat teoksensa. Hänen mieliaiheitaan olivat eläimet, joiden hän katsoi kuvastavan luonnollisuutta ja viattomuutta. Hän kuvasi töillään paratiisia sellaisena kuin se oli ennen ihmisen turmelevaa vaikutusta. Vuonna 1914 hän hylkäsi myös eläinaiheet ja siirtyi kohti puhtaan abstraktia tyyliä.

Oltuaan pitkään kiinnostunut itämaisista filosofioista ja uskonnoista, Marc suhtautui innostuneesti Kandinskyn ajatukseen, että taiteen tulisi paljastaa luonnonmuotojen henkinen olemus sen sijaan, että se kopioisi niiden objektiivista ulkonäköä. Kandinsky ja Marc kehittivät ajatuksen, että mystinen energia paljastuu parhaiten abstraktion kautta. Marc uskoi, että sivilisaatio tuhoaa ihmisen tietoisuuden luonnon henkisestä voimasta; siksi hän maalasi yleensä eläimiä, ja hän oli myös intohimoisesti kiinnostunut esiteollisten yhteiskuntien, lasten ja mielenterveysongelmista kärsivien taiteesta.

Ystävänsä Wassily Kandinskyn tavoin myös Marc piti taidetta väylänä näkymättömään hengelliseen todellisuuteen. Niinpä esimerkiksi värien ei tarvitse jäljitellä luontoa, vaan niiden avulla voidaan tuoda esiin asioiden syvempiä merkityksiä. Marc kehitti jopa oman väriteorian, jossa sininen kuvasi miehisyyttä ja järkeä, keltainen naisellisuutta ja aistillisuutta, punainen materiaa ja voimaa. Vihreä – joka syntyy sinisen ja keltaisen yhdistelmästä ja sijaitsee väriympyrässä punaista vastapäätä – viittasi henkisen ja maallisen olemassaolon väliseen jännitteeseen.

Franz Marc loi uransa aikana noin 60 litografiaa ja puupiirrosta. Monet hänen teoksistaan ​​kuvasivat eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä. Hänen töilleen oli ominaista myös rohkeiden ja kirkkaiden värien käyttö. Hän hyödynsi kubistista lähestymistapaa kuvatessaan eläimiä; yksinkertaisuus oli keskeinen osa hänen luomisprosessiaan, sillä useimmat teokset keskittyivät itse eläimeen ja välittömään tunteeseen sen sijaan, että niihin olisi sisällytetty ulkoisia elementtejä.

Kuvaavaa Marcin kunnianhimoisille taiteellisille tavoitteille oli se, että hän haaveili taulujensa olevan eräänlaisia uuden henkisemmän aikakauden alttaritauluja, joiden edessä tulevaisuuden ihmiset voisivat hiljentyä.

Vuonna 1912 ranskalaisen taidemaalarin Robert Delaunayn ja italialaisten futuristien teosten ihailu sai Marcin taiteen muuttumaan yhä abstraktimmaksi. Hän alkoi hyödyntää Delaunayn kirkasväristen orfististen sommitelmien särmikkäitä tiloja ja muotoja kuvatakseen eläinmaailman eri muotojen raakaa voimaa ja arkaa haurautta; tästä esimerkkinä on abstraktiota lähestyvä teos Tiroli (1914).

Kuten niin monet muutkin taiteilijat, myös Franz Marc lähti vuonna 1914 innokkaana ensimmäiseen maailmansotaan. Pian hän kuitenkin huomasi sodan mielettömyyden ja toivoi sodan päättymistä, jotta hän voisi jatkaa taiteellisten päämääriensä toteuttamista.

Perintö

Franz Marc kaatui 36-vuotiaana Verdunin taistelussa maaliskuussa 1916. Hänet on haudattu Münchenin eteläpuolella sijaitsevaan Kochel am Seen kylään, jossa nykyään sijaitsee myös Franz Marc -museo.

Kuvagalleria

• 
  Elefantti, 1907, Hamburger Kunsthalle.
• 
  Liegender Hund im Schnee (Koira lumella), 1910–1911, Städel Museum, Frankfurt am Main.
• 
  Die gelbe Kuh (Keltainen lehmä), 1911, Solomon R. Guggenheim -museo, New York.
• 
  Blaues Pferd I (Sininen hevonen I), 1911.
• 
  Die großen blauen Pferde (Suuret siniset hevoset), 1911.
• 
  Knabe mit Lamm; Der gute Hirte (Nuori poika ja lammas, Hyvä Paimen) 1911, Solomon R. Guggenheim Museum, New York.
• 
  Fuchs (Kettu) 1911, Von der Heydt Museum, Wuppertal.
• 
  Zwei Katzen, blau und gelb, 1912.
• 
  Roter Stier (Punainen sonni) 1912, Puškin museo, Moskova.
• 
  Das Äffchen (Pikku apina), 1912.
• 
  Der Tiger (Tiikeri) 1912, Lenbachhaus, München.
• 
  Der Traum (Uni) 1912, Thyssen-Bornemisza museo, Madrid.
• 
  Lammas, 1913–1914, Boijmans van Beuningen -museo, Rotterdam.
• 
  Der Turm der blauen Pferde,(Sinisten hevosten torni), 1913, kadonnut vuonna 1945.
• 
  Tierschicksale (Eläinten kohtalo) 1913, Kunstmuseum Basel.
• 
  Träumendes Pferd (Uneksiva hevonen) 1913, Solomon R. Guggenheim Museum, New York.
• 
  Die Füchse (Ketut) 1913, yksityiskokoelma.
• 
  Rehe im Walde I (Peuroja metsässä 1) 1913, Phillips Collection.
• 
  Gazellen (Gasellit), 1913.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Dietmar Elger: Expressionism. Taschen, 2002. ISBN 3-8228-2042-3 (sivut 153–164)

Aiheesta muualla

• Franz Marcin elämäkerta - franzmarc.org (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franz Marc.