
Avalokiteshvara (sanskritiksi अवलोकितेश्वर), tai Avalokiteśvara, on varsinkin tiibetinbuddhalaisuudessa tunnettu bodhisattva, joka on Buddhan myötätunnon ruumiillistuma.
Mahayana-traditiossa Avalokiteshvaran katsotaan antaneen lupauksen kuunnella kaikkien tuntevien olentojen rukouksia ja huolia. Avalokiteshvara myös on päättänyt siirtää omaa buddhaksi tulemistaan tästä syystä auttaakseen kaikkia olentoja saavuttamaan nirvanan. Vajrayanassa Avalokiteshvara on joko aikaisemman maailman myötätuntoinen munkki tai sitten itse myötätunnon ruumillistuma. Theravadabuddhalaisuudessa Avalokiteshvaralle ei anneta juurikaan tilaa. Tiibetinbuddhalaisuuden mukaan Avalokiteshvara edustaa myötätuntoa samalla tavalla kuin vajrayanassakin. Padmasambhavan väitetään ennustaneen Avalokiteshvaran ruumillistumisen hengellisen johtajan ja suuren opettajan, eli laman, muodossa. Dalai-lamaa pidetään tiibetinbuddhalaisuudessa Avalokiteshvaran ruumiillistumana.
Avalokiteśvaran nimi on peräisin ajanlaskun alun tienoilta. Hän onkin yksi vanhimmista buddhalaisissa teksteissä esiintyvistä hahmoista. Avalokiteśvara korvasi hindulaisen Brahmā-jumalan Śākyamuni-buddhan avustajahahmona; tämän vuoksi Avalokiteśvaraan liitetään usein lootus, joka oli alun perin Brahmān symboli. Avalokiteśvaran kultti kehittyi yhdessä bodhisattva-aatteen kanssa ja yhtä varhain, kuin bodhisattva Maitreyan kultti. Jotkin teoriat ovat ehdottaneet muiden hindulaisten jumalien, Vishnun ja Shivan, tai iranilaisen uskonnon vaikuttaneen Avalokiteśvaran kehitykseen. Intiassa Avalokiteśvaran palvonnan huippukautta olivat 200–600-luvut.
Avalokiteśvara on muun muassa yksi Prajñāpāramitāhṛdayan eli Sydän-sūtran päähenkilöistä. Varhainen teksti Avalokiteśvara-sūtra sisällytettiin taas merkittävään Lootus-sūtraan 200-luvulla. Kiinassa se on tunnettu kuitenkin myös omana itsenäisenä tekstinään. Kiinaan Avalokiteśvaran kultti levisi Keski-Aasian kautta jo ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla ja nousi laajaan suosioon 500-luvulle mennessä; sitten palvonta kulkeutui myös Tiibetiin, Korean niemimaalle ja Japaniin. Myös Kaakkois-Aasiassa Avalokiteśvaraa palvottiin laajalti ensimmäisen vuosituhannen loppupuolelta lähtien. Monia Avalokiteśvaraa käsitteleviä sūtria käännettiin kiinaksi 500–800-luvuilla. Kultin leviämisestä kertovat muun muassa Faxianin ja Xuanzangin kaltaisten pyhiinvaeltajien matkakertomukset.
Ennen Song-dynastiaa (960–1279) Avalokiteśvara esitettiin Kiinassakin miespuolisena hahmona, mutta hän alkoi vähitellen saada androgyynejä tai feminiinisiä piirteitä. 1000-luvulta lähtien häntä on itäaasialaisessa, kiinalaisvaikutteisessa kulttuuripiirissä palvottu pääosin nuoren naisen hahmossa. Kiinaksi hänen nimensä käännettiin Guanyin (’äänien havaitsija’) tai Guanshiyin (’maailman äänien havaitsija’). Itä-Aasian buddhalaisuudessa Guanyinista muodostuikin osin alkuperäisestä Avalokiteśvarasta poikkeava jumaluus, joka saattoi saada vaikutteita myös taolaisilta jumalilta, kuten Xiwangmulta eli ’lännen kuningataräidiltä’. Silti myös miespuolinen Avalokiteśvaran muoto on Itä-Aasiassa säilynyt. Esimerkiksi Japanissa Guanyin eli Kannon voi ottaa monenlaisia eri muotoja, joista kaikki eivät ole naispuolisia. Merkittäviä ilmentymiä on seitsemän.
Tiibetiin Avalokiteśvaran palvonta saapui 600-luvulla, ja hänestä tuli maassa buddhalaisen pantheonin suosituin hahmo ja koko maan suojelusjumala. Myös tiibetiläisten itsensä sanotaan saaneen alkunsa Tārā-buddhan ja apinan hahmon ottaneen Avalokiteśvaran liitosta. Dalai-lamaa ja historiallisesti muitakin uskonnollisia ja poliittisia johtajia on pidetty Avalokiteśvaran inkarnaatioina. Avalokiteśvaran asuinpaikkana pidetään Potalakan vuorta Intiassa, ja Lhasassa sijaitseva Dalai-laman palatsi Potala on nimettykin tämän vuoren mukaan. Kiinassa Potalakavuoren vastine on Putuovuori Zhejiangin maakunnassa; Japanissa taas Potalaka on liitetty Kumanon seudulla sijaitsevaan Nachivuoreen. Myös japanilaisen Nikkōn kaupungin nimi oli alun perin Potalakaa merkitsevän Futara-nimen vaihtoehtoinen lukutapa.
Nimitys Avalokiteśvara (अवलोकितेश्वर) on sanskritia ja tarkoittaa kutakuinkin ’[myötätunnosta] alaspäin katsova herra’. Nimen on tulkittu merkitsevän myös ’kaikkiin suuntiin katsova herra’ tai ’näkemämme [maailman] herra’. Nimen alkuperäinen muoto oli Avalokitasvara (अवलोकितस्वर), joka tunnetaan joistakin käsikirjoituksista. 400-luvun alussa munkki Kumārajīva käänsi nimen kiinaksi muotoon Guanyin (觀音) tai Guanshiyin (觀世音) ja tulkitsi sen merkitsevän ”[kärsimyksen täyttämän maailman] äänten (svara eli yin) näkemistä tai havaitsemista (avalokita eli guan). Myöhemmin 600-luvulla aiemman nimen korvasi uusi muoto Avalokiteśvara, jossa īśvara merkitsee herraa. Munkki Xuanzang käänsi tämän nimen kiinaksi muotoon Guanzizai (觀自在).
Itä-Aasiassa käytettyjä, kiinankielisistä käännöksistä peräisin olevia nimiä ovat koreassa Gwanseeum (관세음) ja Gwaneum (관음), japanissa Kanzeon (観世音) ja Kannon (観音) sekä vietnamissa Quán Thế Âm ja Quan Âm. Tiibetinkielinen nimi Spyan ras gzigs eli Chenrezig (སྤྱན་རས་གཟིགས) merkitsee ’säälien katsovaa’. Thaimaassa ja Kambodžassa Avalokiteśvaraa kutsutaan ’maailman herraksi’ (Lokeśvara).
Avalokiteshvaran kuvaukseen kuuluvat joko tuhat kättä tai yhdettoista kasvot, tai molemmat.
Legendan mukaan yksitoista kasvoa saivat alkunsa siitä, kun Avalokiteshvara suri kaikkia maailman olentoja, jotka tarvitsisivat apua valaistumiseensa. Suru sai hänen päänsä halkeamaan, jolloin toinen bodhisattva, Amitabha, loi jokaisesta haljenneesta pään kappaleesta Avalokiteshvaralle uudet kasvot.
Tuhat kättä tulivat legendan mukaan myös Amitabhalta, jotta Avalokiteshvaralla olisi tarpeeksi käsipareja auttaakseen kaikkia olentoja. Joissain kuvauksissa jokaisessa kädessä on myös silmä..