Hopeakromaatti

Hopeakromaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7784-01-2
PubChem CID 62666
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ag2CrO4
Moolimassa 331,74 g/mol
Ulkomuoto punaruskea jauhe
Tiheys 5,625 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,028 g/l (25 °C)


Hopeakromaatti (Ag2CrO4) on hopea- ja kromaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Ulkomuodoltaan hopeakromaatti on ruskehtavanpunaista jauhemaista ainetta.

Ominaisuudet

Hopeakromaatti on huonosti veteen liukenevaa. Hopeakromaattia valmistetaan lisäämällä hopeanitraattiliuokseen jotain kromaattisuolaa, kuten kaliumkromaattia. Tällöin niukkaliukoinen hopeakromaatti saostuu.

2 AgNO3 (aq) + K2CrO4 (aq) → Ag2CrO4 (s) + 2 KNO3 (aq)

Hopeakromaatti liukenee tiosulfaattiliuoksiin, koska hopeaionit muodostavat näiden yhdisteiden kanssa kompleksin (tiosulfaattoargentaattikompleksi):

Ag+ + S2O32- → [Ag(S2O3)2]3-

Käyttö

Hopeakromaatti ilmaisee muodostumisellaan Mohrin titrauksen loppupisteen. Mohrin titrauksessa tutkitaan näytteestä kloridi-ioneja. Tutkittavaan liuokseen lisätään indikaattoriksi kaliumkromaattia ja titrausliuoksena käytetään hopeanitraattia. Titrauksessa muodostuu aluksi hyvin niukkaliukoisen hopeakloridin saostuma, joka on väriltään valkoinen. Kaikkien kloridi-ionien saostuttua alkaa saostua hopeakromaattia, jonka punaisen värin esiin tuleminen ilmaisee titrauksen loppupisteen..

Hopeakromaattia käytetään maalaustaiteessa väriaineena. Hopeakromaattia käytetään tuottamaan punavioletteja ja okran sävyjä..

Orgaanisen kemian synteesissä hopeakromaattia käytetään katalyyttinä muodostettaessa alkoholeista aldoleita.

Hopeakromaattia käytetään litium-hopeakromaatti-paristoissa, joissa elektrolyyttiliuoksena käytetään litiumheksafluoriarsenaattia metyyliformiaattiliuoksena tai litiumperkloraatin propyleenikarbonaattiliuosta. Litium-hopeakromaattiparistossa litium hapettuu litiumkromaatiksi ja hopeaionit pelkistyvät. Reaktion tuottama lähdejännite on 2,7V ja kokonaisreaktio on:

2 Li + Ag2CrO4 → Li2CrO4 + 2 Ag

Lähteet

  1. ↑ Silver Chromate Crystran Ltd. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Dale L. Perry & Sidney L. Phillips: Handbook of Inorganic Compounds, s. 351. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Silver Chromate Safety Data Sheet. 24.7.2021. Sigma-Aldrich/Merck. Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Bassam Z. Shakhashiri: Chemical Demonstrations, s. 149. University of Wisconsin Press, 1989. ISBN 0-299-11950-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  5. ↑ James Swarbrick (Vesa Virtanen): Encyclopedia of Pharmaceutical Technology, s. 3752. Informa Health Care, 2007. ISBN 9780849393914 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Nicholas Eastaugh, Tracey Chaplin & Ruth Siddall: The pigment compendium, s. 343. Butterworth-Heinemann, 2004. ISBN 978-0-7506-5749-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Non-aqueous primary battery having a pure silver chromate cathode freepatentsonline.com. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.