| Ignaz Seipel | |
|---|---|
 |
|
| Itävallan liittokansleri | |
| Presidentti | Michael Hainisch |
| Varakansleri | Felix Frank |
| Edeltäjä | Johann Schober |
| Seuraaja | Rudolf Ramek |
| Presidentti | Michael Hainisch Wilhelm Miklas |
| Varakansleri | Franz Dinghofer Karl Hartleb |
| Edeltäjä | Rudolf Ramek |
| Seuraaja | Ernst Streeruwitz |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta 1876 Wien, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 2. elokuuta 1932 (56 vuotta) Pernitz, Itävalta |
| Tiedot | |
| Puolue | Itävallan kristillissosiaalinen puolue |
| Uskonto | katolinen |
.JPG){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Ignaz Seipel (19. heinäkuuta 1876 – 2. elokuuta 1932) oli itävaltalainen teologi ja poliitikko. Seipel kuului kristillissosiaaliseen puolueeseen. Hän toimi Itävallan liittokanslerina vuosina 1922–1924 ja 1926–1929. Lisäksi hän toimi ulkoministerinä 1926–1929 ja 1930.
Seipel sai vuonna 1899 pappisvihkimyksensä. Hän myös nimitettiin vuonna 1909 Salzburgin yliopiston moraaliteologian professoriksi, ja vuonna 1917 hän sai saman professuurin Wienin yliopistosta.
Seipel oli jo 1910-luvulla noussut kristillissosiaalisen puolueen johtohahmoihin, ja hän pystyi estämään puolueen hajoamisen monarkisteihin ja tasavaltalaisiin. Hänestä tuli 1920-luvun alussa Itävallan ensimmäisen tasavallan johtavia poliitikkoja. Hän oli edistämässä poliittisen katolisuuden ideaa Itävallassa ja merkittävä sosiaalidemokraattisen puolueen johtajan Otto Bauerin vastustaja.
Seipel oli vuonna 1922 muodostamassa ensimmäistä hallitustaan, johon hänen puolueensa meni koalitiossa Suur-Saksan kansanpuolueen kanssa. Itävalta sai Kansainliitolta sadan miljoonan Yhdysvaltain dollarin lainan taloudellisten ja poliittisten uudistusten ehdolla. Uudistuksia johti Kansainliiton alankomaalainen komissaari Alfred Zimmermann. Jopa hänen oma puolueensa vastusti ympärysvaltojen edustajien osallistumista Itävallan sisäisiin asioihin, vaikka Seipelin toimet hillitsivät deflaatiota. Seipel erosi marraskuussa 1924 sen jälkeen, kun hän oli kesäkuussa haavoittunut salamurhayrityksessä.
Seipel alkoi toisella kaudellaan vuosina 1926–1929 osoittaa autoritasistisia piirteitä ja ajoi muun muassa korporatistista valtiota presidentin laajoilla oikeuksilla. Hän käytti vuonna 1927 presidenttikaudellaan puolisotilaallisia Heimwehr-joukkoja sosialisteja vastaan.
Seipel toimi vielä liittokanslerikautensa jälkeen ulkoministerinä vuonna 1930. Hän kuitenkin erosi terveysongelmien takia ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin.
