Kantapermi eli permiläinen kantakieli on suomalais-ugrilaisten permiläisten kielten rekonstruoitu eli nykyaikaina mallinnettu kantakieli. Kantapermiä puhuttiin laajalla alueella Kamalta Petšoralle asti. Kieli alkoi eriytyä etelässä udmurtiksi ja pohjoisessa komiksi 700-luvulta lähtien. Jakautumista selittää mahdollisesti komien siirtyminen pohjoisemmille alueille bolgaarien asetuttua Volgan alueelle.
Kantapermin kieli koki laajoja äänteellisiä muutoksia, kun se erkaantui kantauralista. Konsonanttijärjestelmään tulivat osaksi soinnilliset klusiilit ja kantauralia laajempi liudennusoppositio. Ominainen piirre kantapermissä ja myöhemmissä permiläisissä kielissä on sanojen kuluneisuus. Sananloppuisten vokaalien kadotessa kantauraliin periytyvistä, alkujaan monitavuisista sanoista, muodostui kantapermissä yleensä yksitavuisia.
Persoonataivutus suppeni kantauralista kaksikon kadotessa, mutta sijajärjestelmä puolestaan laajeni. Kantapermin uusia innovaatioita olivat muun muassa instrumentaali, uudet possessiiviset sijat datiivi ja ablatiivi, sekä temporaaliset sijat egressiivi ja terminatiivi.
Kantapermissä oli lainasanakerrostumia iranilaisista kielistä ja bolgaarista. Lainasanasto liittyy suurelta osin maatalouteen ja kulttuuriin. Lisäksi joitakin sanoja on mahdollisesti lainattu itämerensuomalaisista kielistä.