Egressiivi (lat. egressus ’(liikkeelle) lähtö’) on paikallissijoihin kuuluva sijamuoto, joka ilmaisee tekemisen tai toiminnan (epämääräistä) alkupistettä tai suuntaa, josta liike lähtee.
Termiä egressiivi on luultavasti ensimmäisen kerran käyttänyt viron kielen sijojen kuvauksessaan Friedrich Heller vuonna 1822. Nykyään egressiiviksi nimitettyjä sijoja tunnetaan vain harvojen kielten kieliopeista.
Vepsän kielessä egressiivi kuuluu nuoriin, postpositioista syntyneisiin paikallissijoihin ja muodostaa uuden paikallissijasarjan yhdessä olosija approksimatiivin ja tulosija propinkvatiivin kanssa. Kaikkiin näihin kolmeen sisältyy suomen luo-postpositiovartalon vastine, egressiiviin samoin kuin muihin erosijoihin myös alkuperäinen postpositio päi. Egressiivi esiintyy useimmiten liikeverbejä määrittävän adverbiaalin sijana: tsar ii käskend lähtta kuume nedalid tütrennoupäi ’tsaari kielsi lähtemästä kolmeen viikkoon tyttären luota’, hö basit’he, mit’ uitta mamšilonpää ’he keskustelivat, miten paeta akan luota’.
Permiläisissä kielissä (komi ja udmurtti) egressiivi ilmaisee liikkeen lähtökohtaa tai lähtöpistettä ajassa, ja sen vastinparina on päätepistettä ilmaiseva terminatiivi. Egressiivin pääte on komissa -śań (esim. lokta vörśań ’tulen metsästä päin’, gožömśań vit'ćysá sijös ’olen kesästä asti odottanut häntä’), udmurtissa -(y)śen (esim. Iževskyśen pojezden mynimy ’Iževskistä menimme junalla’). Komissa egressiivi (ablatiivin ohella) toimii myös datiivin vastinparina ilmaisemassa antajaa tai lähettäjää: Vańaśań menym vois piśmö ’Vanjalta tuli minulle kirje’.