Allatiivi

Allatiivi, vanhoissa suomen kieliopeissa myös ulkotulento tai ulkoinen tulosija, on paikallissijoihin kuuluva sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, pinnalle tai lähelle. Allatiivi-nimitystä käytetään tulosijoista tyypillisesti niissä kielissä, joissa paikallissijasarjoja on useita.

Allatiivi itämerensuomalaisissa kielissä

Allatiivi muodostaa adessiivin ja ablatiivin kanssa ulkoisten eli l-sijojen sarjan, joka tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Vain liivin kielessä allatiivi, kuten muutkin l-sijat, on jäänyt elävästä käytöstä ja esiintyy enää vain adverbeiksi kiteytyneenä sekä tiettyjen paikannimien yhteydessä.

Suomi

Suomessa allatiivin pääte on -lle (jota seuraa rajakahdennus, esim. [meillet tulee vieraita]), murteissa myös -le, murteissa ja vanhassa kirjakielessä myös -llen.

Allatiivi on suomen ulkoisista paikallissijoista merkitykseltään selvärajaisin. Se toimii tulosijaisena vastineena sekä staattista sijaintia tai tilaa että omistusta ilmaisevalle adessiiville. Allatiivi voi näin ollen ilmaista

  • jonkin lähistölle, ulkopuolelle tai yläpinnalle siirtymistä (kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle, pani kortin nastalla seinälle, pysähtyi huoltoasemalle), henkilön luokse, tilaisuuteen tai ammatti-ihmisen käsittelyyn menemistä (tule meille!, meni festareille ~ hammaslääkärille ~ kampaajalle), myös tiettyjen paikannimien yhteydessä liikkeen kohdetta (Raumalle, Rovaniemelle, Kreetalle);
  • asentoon tai tilaan siirtymistä (jäi voitolle, asetti tavoitteet korkealle, kaatui selälleen, lähti tupakalle ~ pesulle ~ lypsylle);
  • jonkun omistukseen tai hallintaan siirtymistä (annoin sen hänelle), myös abstraktisti esim. tiedon siirtymisestä (en kerro kenellekään), tai abstraktisti kokijaa tai hyötyjää (mikä sinulle tuli?; lukit ovat ihmiselle hyödyllisiä; nimi sopii teille) – tässä merkityksessä allatiivi vastaa useiden kielten datiivia.

Karjala

Varsinaiskarjalassa allatiivi on sulautunut yhteen adessiivin kanssa: molempien pääte on -lla/-llä.

Viro

Viron kielessä allatiivin (vir. alaleütlev) pääte on -le (paitsi yksikön persoonapronomineilla -lle: mulle, sulle, talle). Sen tehtävät ovat pääosin samat kuin suomessa, eli se ilmaisee siirtymistä jonkin pinnalle tai lähistölle, tilaan tai tilanteeseen (välismaale ’ulkomaille’, loengule ’luennolle’). Myös viron allatiivilla ilmaistaan saajaa, hyötyjää tai kokijaa (isa andis pojale taskuraha ’isä antoi pojalle taskurahaa’, suitsetamine on tervisele kahjulik ’tupakointi on terveydelle vahingollista’, mulle meeldib siin elada ’minusta on mukavaa [“minulle on mieleen”] asua täällä’).

Allatiivi unkarin kielessä

Unkarin allatiivi kuuluu ulkoiseen paikallissijasarjaan, joka ilmaisee jonkin lähistöllä tai luona olemista. Sen pääte on vokaalisoinnun mukaan -hoz/-hez/-höz. Merkitys vastaa usein suomen allatiivia tai postpositiota luokse, joskus myös suomen illatiivia tai translatiivia. Unkarin allatiivi voi ilmaista kohdetta jonkin lähistöllä tai luona (fához ’puun luokse‘, orvoshoz megy ’mennä lääkäriin/lääkärille’) tai abstraktimmin tarkoitusta (ebédhez terít ’kattaa päivälliseksi’).

Allatiiveja muissa kielissä

Mordvalais- ja permiläisten kielten vanhemmissa kieliopeissa allatiivi-nimitystä käytettiin toisinaan sijasta, jota nykyään nimitetään osuvammin datiiviksi.

Allatiivia käytetään joskus yleisen tulosijan nimityksenä myös kielissä, joissa paikallissijasarjoja on vaiin yksi, esimerkiksi australialaisessa wambayan kielessä.

Lähteet

  1. 1 2 3 Kielitiede:allatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 17.5.2025.
  2. ↑ 4.2. Gramatik / Grammar – Page 3 – Livonian sisu.ut.ee. Viitattu 17.5.2025.
  3. ↑ VISK - § 34 Mitä rajageminaatio on? Rajageminaatiolliset muototyypit scripta.kotus.fi. Viitattu 17.5.2025.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Arkistoitu 23.12.2024. Viitattu 17.5.2025.
  5. ↑ 14. Sijoista VVKS – Virtuaalinen vanha kirjasuomi. Viitattu 17.5.2025.
  6. 1 2 VISK - § 1257 Vastaanottaja, kokija ja muita abstrakteja merkityksiä scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 17.5.2025.
  7. ↑ VISK - § 1240 Ulkopaikallissijat: pinta, rajaamaton paikka, äärellä olo scripta.kotus.fi. Viitattu 17.5.2025.[vanhentunut linkki]
  8. 1 2 VISK - § 1246 Toiminnoissa ja tilaisuuksissa olon ilmauksia scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 17.5.2025.
  9. ↑ VISK - § 1245 Tilassa olon ilmauksia scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 17.5.2025.
  10. ↑ VISK - § 1247 Omistussuhde vs. paikanilmaus scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 17.5.2025.
  11. ↑ VISK - § 1255 Lähde, luovuttaja ja muita abstrakteja merkityksiä scripta.kotus.fi. Viitattu 17.5.2025.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Jeskanen, Matti & Jahn, Eila: Karjalan grammari kaikella rahvahalla: 2. Muoto-oppi, s. 55–56. Karjalan kielet ry. / Itä-Suomen yliopisto, 2024. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Mati Erelt, Tiiu Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 219–220. Tallinn: Eesti Keele Instituut : [Eesti Keele Sihtasutus], 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  14. ↑ Csepregi, Márta: Unkarin kielioppi, s. 119–129. Finn Lectura, 1991. ISBN 951-8905-39-8