Multiplikatiivi (lat. multiplicare ’moninkertaistaa, lisätä, suurentaa’) on unkarin kielen muototyyppi, joka useissa kieliopeissa kuvataan sijamuotona, toisissa adverbien johdostyyppinä.
Unkarin multiplikatiivin pääte on, vokaalisoinnun mukaan, -szor/-szer/-ször, ja se liittyy vain lukusanoihin (egyszer ’yhden kerran’, háromszor ’kolme kertaa’, százszor ’sata kertaa’) ja eräisiin adverbeihin (sokszor ’monta kertaa’). Merkitykseltään muoto on määrää ilmaiseva adverbiaali: peruslukuihin liittyessään ’x kertaa’ (ötször ’viisi kertaa, viidesti’), järjestyslukujen yhteydessä ’x:nnen kerran’ (ötödször ’viidennen kerran’).
Mahdollisesti unkarin kielen esikuvan mukaan kieliopinharrastaja Panu Mäkinen on nimittänyt ”multiplikatiiviksi” suomen kielen -sti-päätteisiä muotoja, jotka lukusanaan tai määrän ilmaisimeen liittyessään merkitsevät kertojen määrää: kolmesti, useasti, monesti. Tällä muototyypillä on kuitenkin muitakin merkityksiä kuin ”multiplikatiivisuus”: se ilmaisee adjektiivista johdettuna toiminnan tapaa (kauniisti, nopeasti), kirosanoista muodostettuna suurta määrää tai tehoa (pirusti). sti-päätteiset muodot kuvataan normaalisti suomen kieliopeissa adverbijohdoksiksi, vaikka niiden muodostus onkin niin runsasta ja säännöllistä, että niiden voi katsoa olevan sijamuodon ja adverbinjohdon rajamailla.