Temporaali on asemaltaan kiistanalainen sijamuoto, joka ilmaisee aikaa.
Unkarin kielessä temporaalin pääte on -kor. Temporaali kuuluu niihin sijoihin, joiden asemaa unkarin kielen sijamuotona (eikä adverbityyppinä) on tiukempien kriteerien mukaan pidetty kyseenalaisena. Se liittyy pelkästään ajankohtaa ilmaiseviin sanoihin (karácsonykor ’jouluna’, pünkösdkor ’helluntaina’, a vonat érkezésekor ’junan saapumisaikaan’, hétkor ’seitsemältä’, hét órakor ’kello seitsemän’), sen pääte ei noudata vokaalisointua eli sillä ei ole etuvokaalista päätevarianttia, eikä se koskaan kuulu minkään verbirakenteen argumenttikehykseen eli pakollisiin määritteisiin.
Suomen kielessä on pieni joukko aikaa ilmaisevia -lloin/-llöin-päätteisiä muotoja (milloin, jolloin, tällöin, silloin, tuolloin, muulloin), joita kieliopinharrastaja Panu Mäkinen on nimittänyt ”temporaalisijaksi”. Suomen ja viron ns. kääpiösijoja eli tietyiltä piirteiltään sijamuotoa muistuttavia adverbityyppejä tutkinut Jussi Ylikoski puolestaan nimittää temporaaliksi ”kääpiösijaa”, jonka päätteenä on -sin (iltaisin, viikonloppuisin) ja jota Panu Mäkisen ”adverbisijojen” luettelossa nimitetään ”temporaaliseksi distributiiviksi”. Normaalisti suomen kieliopeissa sekä -lloin/-llöin- että -sin-päätteiset aikaan viittaavat muodot kuvataan adverbijohdoksina.