Karl Popper

Karl Popper
Popper vuonna 1980.
Popper vuonna 1980.
Henkilötiedot
Syntynyt28. heinäkuuta 1902
Wien, Itävalta-Unkari
Kuollut17. syyskuuta 1994 (92 vuotta)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Koulukunta analyyttinen filosofia, kriittinen rationalismi, realismi, totuuden vastaavuusteoria
Tunnetut työt Avoin yhteiskunta ja sen viholliset
Väitöstyön ohjaaja Karl Bühler ja Moritz Schlick

Karl Raimund Popper (28. heinäkuuta 1902 Wien, Itävalta-Unkari – 17. syyskuuta 1994 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta), oli itävaltalais-brittiläinen tieteenfilosofi. Hän oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista tieteenfilosofeista ja vaikutti merkittävästi analyyttisen filosofian kehitykseen. Hänen näkemyksensä vaikuttivat myös huomattavasti 1900-luvun yhteiskuntafilosofiaan.

Popperin tietoteoria edusti tieteellistä realismia ja fallibilismia. Hän katsoi, että teoriat kuvaavat todellisuutta ja pyrkivät kohti totuutta. Popper painotti induktivismin eli yleistävän päättelyn sijaan falsifiointia tieteellisten teorioiden tunnusmerkkinä. Hänen mukaansa teorioita tulee koetella ratkaisevilla kokeilla. Popper kutsui kantaansa kriittiseksi rationalismiksi.

Yhteiskuntafilosofiassa Popper tunnetaan yksilönvapauden, demokratian ja yhteiskuntakritiikin periaatteiden puolustamisesta, joita hän piti avoimen yhteiskunnan perustana. Hänen poliittinen ajattelunsa edustaa valistuksen rationalismia ja humanismia. Hän vastusti totalitarismia, kommunismia, nationalismia, fasismia, historisismia ja muita aatteita, joita hän piti taantumuksellisina ja irrationaalisina. Hän katsoi nykyaikaisten liberaalien demokratioiden olevan tähän asti parhaita avoimen yhteiskunnan ilmentymiä.

Popperin teoksista on suomennettu Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (1945) sekä Arvauksia ja kumoamisia (1963.)

Elämä

Karl Raimund Popper syntyi Wienissä 28. heinäkuuta 1902 Simon ja Jenny Popperin kolmantena ja nuorimpana lapsena. Karlin isä Simon Siegmund Carl Popper oli juristi, joka oli bööminjuutalaista alkuperää ja oli itse kääntynyt protestanttiseen uskoon, mikä oli Habsburgien keisarikunnassa sangen tavallista. Karlin äidillä Jenny Schiffillä oli unkarilaista ja sleesialaista taustaa.

Viisitoistavuotias Popper vuonna 1917.

Popper lopetti koulun 1918 ja kirjoittautui ulkopuolisena opiskelijana Wienin yliopistoon hankkiakseen opettajan pätevyyden. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Itävalta-Unkarin keisarikunta hajosi, ja uusi valtio Itävalta sai tasavaltalaisen valtiomuodon. Talouden romahdus vei Popperin perheen toimeentulon. Karl Popper sai opettajan diplomin vuonna 1924 ja aloitti työt vähäosaisten lasten parissa. Opinnot jatkuivat Wienin pedagogisessa oppilaitoksessa. Hän sai tohtorin arvon 1928. Popperin väitöskirja musiikin, filosofian ja psykologian historiasta hyväksyttiin parhain arvosanoin. Samalla hän tutustui Wienin piirin jäseniin, mutta häntä ei kuitenkaan kutsuttu piirin tilaisuuksiin. 1920-luvun alussa Popper harrasti musiikkia ja liittyi Arnold Schönbergin johtamaan yhdistykseen.

Popper meni vuonna 1930 naimisiin Josefina Anna Henningerin eli ”Hennien” kanssa. Hän alkoi kirjoittaa tieteenfilosofista teosta Die beiden Grundprobleme der Erkenntnistheorie. Oikeistolaisten valtaannousu vuoden 1933 jälkeen kiristi Itävallassa poliittisen tilanteen. Juutalaisvastaisuus kasvoi ja sosialidemokraatteja vainottiin. Popperin teos julkaistiin joulukuussa 1934 lyhennettynä ja nimellä Logik der Forschung. Englanninkielinen The Logic of Scientific Discovery ilmestyi vasta vuonna 1959.

Popper vieraili vuosina 1935–1936 Britanniassa, jossa hän solmi suhteita ajan filosofiseen eliittiin G. E. Mooresta Bertrand Russelliin. Hän osallistui tieteellisiin kokouksiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa ja piti itsekin esitelmän Moral Science Clubissa. Hän tapasi myös Niels Bohrin Kööpenhaminassa. Popper anoi Englannin Academic Assistance Councililta avustusta voidakseen lähteä antisemitismin riivaamasta kotimaastaan. Vihdoin vuonna 1937 Popper sai valita tilapäisen toimen Cambridgessa tai vakinaisen viran Christchurchissa Uudessa-Seelannissa. Popper tarttui jälkimmäiseen.

Sodan aikana Popper kirjoitti pääteoksensa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Se valmistui vuonna 1943 ja julkaistiin Englannissa kaksi vuotta myöhemmin. Vuoden 1946 alussa Popper saapui Britanniaan, sai siellä kansalaisoikeudet ja aloitti opettajana London School of Economicsissa.

Popper luennoi 25. lokakuuta Cambridgen Moral Science Clubilla, jossa hänen ja Ludwig Wittgensteinin välillä tapahtui filosofipiireissä legendaksi muodostunut yhteenotto. Wittgenstein heilutti uunin reunalta sieppaamaansa hiilihankoa kiihkeän argumentointinsa tueksi. Kun Wittgenstein tivasi Popperilta esimerkkiä moraalisesta periaatteesta, Popper vastasi: ”Ei pidä uhkailla vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla.” Ovi läimähti kiinni Wittgensteinin perässä.

Popper vuonna 1990.

Popper nimitettiin vuonna 1949 logiikan ja tieteellisen metodin professoriksi, ja hän sai vuonna 1965 aatelisarvon. Hän vieraili Yhdysvalloissa Harvardissa ja Princetonissa Albert Einsteinin vieraana. Hänen teoksiaan ilmestyi aina 1990-luvulle saakka. Popper vastaanotti elinaikanaan palkintoja ja kunnianosoituksia Euroopasta, Amerikasta ja Japanista. Niihin sisältyi kunniatohtorin arvo parissakymmenessä yliopistossa.lähde?

Talousnobelisti, filosofi Friedrich Hayek oli Popperin pitkäaikainen läheinen ystävä. Popper omisti tälle kirjansa Arvauksia ja kumoamisia (1963). Kirjeessään Hayekille vuonna 1944 Popper sanoi: ”Luulen oppineeni sinulta enemmän kuin keltään muulta elävältä ajattelijalta kenties Alfred Tarskia lukuun ottamatta.”

Unkarilaissyntyinen miljardööriksi kivunnut liikemies George Soros kunnioitti entistä opettajaansa perustamalla Avoimen yhteiskunnan säätiön edistämään tiedonkulkua Itä-Euroopan sosialistimaissa. Popperin ihailijoihin kuului kansainvälisen politiikan eliittiä, niinkin erilaisia henkilöitä kuin Helmut Kohl, Margaret Thatcher, Václav Havel ja Dalai Lama.

Popperin vaimo Hennie kuoli vuonna 1985, ja Popper itse 17. syyskuuta 1994.lähde?

Filosofia

Hypoteesit ja falsifioitavuus

Pääartikkeli: Falsifiointi

Teoksessaan Logik der Forschung (1934, ’Tutkimuksen logiikka’) Popper arvosteli loogisen empirismin käsitystä tieteestä induktiivisena toimintana. Popper kannatti itse niin kutsuttua hypoteesi-deduktio -mallia: tieteelliset teoriat ovat hypoteeseja eli oletuksia, joista johdetaan uusia hypoteeseja.lähde?

Popper sai virikkeitä tieteenfilosofiaansa jo nuorena. Häneen teki suuren vaikutuksen, että vuonna 1919 Albert Einstein testasi suhteellisuusteoriaansa auringonpimennyksessä tehdyllä kokeella valonsäteen taipumisesta.

Falsifikaatioperiaatteen pohjalla on Popperin havainto siitä, että tieteellisiä selitysjärjestelmiä on mahdotonta todistaa aukottomasti oikeiksi, koska induktiivisen eli yksityistapauksista, esimerkiksi tieteellisistä kokeista, yleistävän päättelyn pohjalta voidaan päätellä itse asiassa vain se, ettei tähän mennessä ole tullut vastaan yksittäistapausta, joka kumoaisi esitetyn selityksen tai teorian. Sen sijaan falsifikaatioperiaatteen mukaisesti teorian aukottomasti vääräksi todistaminen on mahdollista. Sen vuoksi tieteellisestä teoriasta on oltava mahdollista johtaa ennuste tai seuraamus, jota voidaan kokeellisesti testata. Näin voidaan tieteellisten kokeiden avulla löytää alkuperäisen teorian heikkoja kohtia tai virheellisyyksiä.lähde?

Falsifikaatioperiaate on vanhan kokemusperäisen koeteltavuuden vaatimuksen uusi muoto. Muita tieteellisen teorian kriteerejä ovat esimerkiksi looginen ristiriidattomuus. Popper määritteli muun muassa astrologian, psykoanalyysin ja marxilaisuuden näennäistieteiksi, koska niitä ei hänen mukaansa voi todistaa vääriksi.lähde?

Yhteiskunnallisesti falsifiointi edellyttää avointa keskustelua, joka on mahdollista vain avoimessa yhteiskunnassa (Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, 1945). Popperin mielestä avoimen yhteiskunnan vihollisia ovat varsinkin Platon, Hegel ja Karl Marx. Yhteiskuntafilosofiassa Popper perusteli käytännöllisesti liberalistista kansanvaltaa ja yhteiskuntakritiikkiä avoimen yhteiskunnan perustana.lähde?

Popper ei pitänyt evoluutiota testattavana ja falsifioitavissa olevana teoriana vaan tautologiana, jossa väitettiin että ”ne eliöt, jotka jättävät eniten jälkeläisiä, jättävät eniten jälkeläisiä”. Myöhemmin Popper kuitenkin kumosi kannanottonsa ja myönsi, että luonnonvalinta oli falsifioitavissa ja että kyseessä oli hänen erehdyksensä ja että luonnonvalinta, kuten muutkin historialliset tieteet, on testattavissa, vaikka se kuvaakin ainutlaatuisia tapahtumia. Testaus onnistuu, jos niistä voidaan johtaa testattavia ennusteita.

Falsifikaatioperiaatteen muotoilun jälkeen tilastotieteen kehitys on tehnyt mahdolliseksi kokemusperäisten tutkimusten aikaisempaa luotettavamman tekemisen, ja myös induktiologiikka on kehittynyt.lähde?

Totuudenkaltaisuus

Myöhemmin Popper yritti määritellä myös totuudenkaltaisuuden käsitettä (Arvauksia ja kumoamisia, 1963; Objective Knowledge, 1972). Popperin myöhempi filosofia ei miellyttänyt kaikkia hänen oppilaitaan. Ilkka Niiniluoto on jatkanut totuudenkaltaisuuden ongelman käsittelyä. Totuudenkaltaisuuden sijaan nykyisin puhutaan myös karkeistuksesta.

Popperin kolme maailmaa

Pääartikkeli: Popperin kolme maailmaa

Popper tunnetaan myös niin sanotusta kolmen maailman ontologiastaan, jota Suomessa on tehnyt tunnetuksi Ilkka Niiniluoto. Teoria edustaa niin kutsutta emergenttiä materialismia. Käsityksen kriitikoiden mukaan popperilaisen ontologian ottaminen vakavasti tuottaa tuskin parempia tuloksia kuin emergenssin luonnontieteelliseltä pohjalta karkeistuksena määrittelevä palauttava reduktiivinen materialismi. Popperin oppilaana tunnettu Paul Feyerabend kritisoi opettajaansa hyväksymällä tieteeksi kaiken.

Historisismin kritiikki

Historisismi on Karl Popperin määrittelemä mutta hänen itsensä kritisoima yhteiskuntafilosofinen oppi, jonka kannattajien mukaan yhteiskuntatieteiden ensisijainen tarkoitus on historiallisten ennustusten tekeminen. Historisismi pyrkii tähän etsimällä ”rytmejä” tai ”kuvioita” ja löytää ”lakeja”, ”trendejä” ja ”välttämättömyyksiä” historian kehityksestä. Näillä ”laeilla” historisistit pyrkivät oikeuttamaan harvainvaltaisia yhteiskuntajärjestyksiä. Historisismin alullepanijaksi Popper osoittaa Platonin, jonka näkemyksiä hän kritisoi armottomasti pääteoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.lähde?

Uudempia historisismista oikeutuksensa ammentavia poliittisia suuntauksia ovat kansallissosialismi ja kommunismi. Vaikutusvaltaisia historisisteja ovat Platonin lisäksi materialistisen historiakäsityksen isät Georg Wilhelm Friedrich Hegel ja Karl Marx. Heidän ajattelunsa ei täytä Popperin mielestä luotettavan tieteellisen tutkimustyön kriteerejä, falsifioitavuudesta objektiivisuuteen. Hän käsittelee aihetta kirjassaan Poverty of Historicism sekä jatkaa omalla vaihtoehdollaan kirjassa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Jälkimmäisessä hän tiivistää vastauksensa historisismille: ”Tulevaisuus riippuu meistä itsestämme, ja me emme ole riippuvaisia mistään historiallisesta välttämättömyydestä.”lähde?

Popper näkee historisismin haitallisena, koska se on hänen mielestään lähes aina totalitarismin ja autoritarismin pohjavire ja perimmäinen syy. Se perustuu hänen mukaansa vääränlaisiin oletuksiin luonnontieteellisten lakien ja ennustamisen suhteesta. Koska ihmisten tieto on kausaalinen tekijä ihmiskunnan historian kehityksessä ja koska ”yksikään yhteiskunta ei voi tieteellisesti ennustaa tulevaa tietoaan”, ei myöskään ihmiskunnan tulevaisuutta ennustavaa tiedettä voi olla olemassa.lähde?

Popperilla metafyysinen ja historiallinen indeterminismi kulkevat käsi kädessä.lähde?

Avoin yhteiskunta

Pääartikkeli: Avoin yhteiskunta

Popperin mielestä yhteiskunnan tulee olla avoin keskustelulle. Valtion ei pitäisi toteuttaa mitään utopiaa ylhäältäpäin vaan antaa kansalaisten elää elämäänsä ja tavoitella onneaan haluamallaan tavalla ja tehdä ainoastaan pieniä korjausliikkeitä, joilla yritetään lievittää kärsimystä aiheuttavia ongelmia. Nämäkin päätökset tulee alistaa tarkastelulle ja kritiikille – falsifioitavuudelle.

Popper perusti vuonna 1947 avoimen yhteiskunnan hengessä klassista liberalismia puolustavan Mont Pelerin Society -ryhmän yhdessä ystäviensä Friedrich Hayekin, Milton Friedmanin, Ludwig von Misesin ja muiden kanssa.lähde?

Kunnianosoituksia

Teoksia

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9788, art. Popper, Karl. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
  2. 1 2 3 4 Thornton, Stephen: Karl Popper The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2022. Viitattu 7.6.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Gorton, William: Karl Popper: Political Philosophy Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.6.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Edmonds & Eidinow 2002, s. 110–111.
  5. ↑ Edmonds & Eidinow 2002, s. 266.
  6. ↑ Thornton, Stephen: Karl Popper The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  7. ↑ Hacohen, M.: Karl Popper: The Formative Years, 1902–1945. Cambridge: Cambridge University Press, 2000.lähde tarkemmin?
  8. ↑ Chung, Juliet & Das, Anupreeta: George Soros Transfers $18 Billion to His Foundation, Creating an Instant Giant Markets. 17.10.2017. The Wall Street Journal. Arkistoitu 19.11.2018. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Edmonds & Eidinow 2002, s. 209.
  10. ↑ Popper, Karl: Unended Quest. An Intellectual Autobiography", s. 151. (englanniksi)
  11. ↑ Schneider, A.: Popper and evolution (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Popper, Karl: Natural selection and the emergence of mind, 1978. (englanniksi)
  13. ↑ Popper, Karl: Popper: good philosophy, bad science?, 1980, New Scientist 87. (englanniksi)
  14. ↑ Enqvist, Kari: Olemisen porteilla.
  15. ↑ Niiniluoto, Ilkka: ”2.2 Popper’s three worlds”, Critical Scientific Realism, s. 23–25. Oxford: Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-823833-9 (englanniksi)
  16. ↑ Popper orden-pourlemerite.de. 2023. Viitattu 28.7.2023. (saksaksi)
  17. 1 2 A Brief Biography of Sir Karl Popper tkpw.net. 2023. Viitattu 28.7.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Nykyaikaiset filosofit
Analyyttiset filosofit
Mannermaiset filosofit
1900-luvun filosofia – Looginen empirismi
Wienin piiri
Berliinin piiri
Muita edustajia