Laura Albert

Laura Albert
Laura Albert
Laura Albert
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1965 (ikä 60)
Ammatti Kirjailija, käsikirjoittaja
Kirjailija
ÄidinkieliEnglanti
Aiheet prostituutio, seksuaalinen hyväksikäyttö, transseksuaalisuus, huumeet, köyhyys
Pääteokset Sarah (2000), Petollinen on ihmissydän (2001)
Aiheesta muualla
www.lauraalbert.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Laura Albert (s. 2. marraskuuta 1965) on yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka saavutti mediahuomiota 1990-luvulla kirjoittamalla fiktiivisen JT LeRoy -nimisen, transsukupuolisen prostituoidun muistelmateoksia. Kirjat olivat fiktiota, mutta Albert oli myynyt ne kustantajalle aitoina JT LeRoyn muistelmateoksina. Albertia syytettiin petoksesta, koska hän oli myös allekirjoittanut kirjojen elokuvasopimukset keksityn LeRoyn nimissä.

Laura Albertia syytettiin mediassa kirjallisesta väärennöksestä, koska JT LeRoyta ei ollut olemassa, vaan tämä oli Laura Albertin keksimä kirjailijapersoona. Hän loi kertomansa mukaan JT LeRoy -hahmon kirjoittaakseen vaikeista asioista, joita hän ei omana itsenään pystynyt kirjoittamaan. Hän myös uskoi, että kirjat myisivät paremmin jos lukijat luulisivat niiden olevan tositarinoita.

Albert julkaisi JT LeRoyn nimellä neljä kirjaa: Baby Doll (1997), Sarah (2000), Petollinen on ihmissydän (2001) ja Harold's End (2004) ennen kuin hänen todellinen henkilöllisyytensä paljastui. Vuonna 2004 ilmestyi JT LeRoyn kirjasta tehty yhdysvaltalainen draamaelokuva Petollinen on ihmissydän (engl. The Heart Is Deceitful Above All Things), jonka on ohjannut Asia Argento.

Albertin elämästä tehtiin Hollywoodissa draamaelokuva JT LeRoy vuonna 2018. Albertia esitti näyttelijä Laura Dern ja JT LeRoyna esiintynyttä Savannah Knoopia esitti Kristen Stewart.

Elämä

Laura Albert kasvoi New Yorkin Brooklynissa opettajavanhempien lapsena. Vanhemmat erosivat, kun hän oli pieni. Teini-ikäisenä hän asui ongelmanuorille tarkoitetussa ryhmäkodissa ja opiskeli fiktiokirjoittamista. Vapaa-ajallaan hän liikkui 1980-luvun New Yorkin punk-piireissä. Myöhemmin hän muutti San Franciscoon ja työskenteli puhelinseksityöntekijänä.

Albert sai mainetta seksiasiantuntijana nimellä Laura Victoria, ja hän kirjoitti kolumneja pornolehtiin ja Rolling Stonen verkkosivuille.Los Angeles Times haastatteli häntä vuonna 1997 liittyen internetin kasvavan pornoalan varjopuoliin. Vuonna 1993 Albert lauloi punk-yhtye Daddy Don’t Go'ssa ja esiintyi keikoilla San Franciscon punk-klubeilla, usein Pansy Divisionn lämmittelijänä.

Nuorena Laura Albert soitti usein itsemurha-puhelinlinjoille ja esitti toisinaan pikkupoikaa. Hän sanoi tunteneensa olonsa mukavammaksi puhuessaan vieraille poikana. Hän väitti, että häntä kuunneltiin paremmin, kun hän esitti poikaa. Hän päätyi psykologiseen hoitoon. Eräs psykologi oli kannustanut Albertia kirjoittamaan. LeRoysta tuli osa myös Albertin kirjallista minää, ja hän ryhtyi julkaisemaan kirjoituksiaan JT LeRoyn nimellä.

JT LeRoy

Albertin keksimä fiktiivinen hahmo JT LeRoy oli alaikäinen homoprostituoitu, joka aloitti työnsä lapsena Appalachiassa rekkapysäkeillä. Ensimmäinen muistelmateos Baby Doll ilmestyi syyskuussa 1997. Kun arvostettu kustantamo Bloomsbury julkaisi toisen JT LeRoy -teoksen, Sarahin, huhtikuussa 2000 JT LeRoyn nimissä, se räjähti kirjallisuusmaailmassa kuin pommi. Kirja oli sensaatio. Sarahin julkaisun jälkeen seksikirjoittaja Laura Albert katosi. Hän sulki verkkosivustonsa ja lopetti pornon arvostelun mediassa, koska JT:n esittäminen muuttui hänelle kokopäivätyöksi. Hänen täytyi kirjoittaa lisää JT LeRoy -kirjoja ja antaa JT:nä haastatteluja sanoma- ja aikakauslehdille.

Julkkikset alkoivat soitella ja kehua LeRoyta mediassa. Pian hän oli kerännyt joukon kuuluisia faneja: Debbie Harry, Lou Reed, Nancy Sinatra, Matthew Modine, Gus Van Sant, Rufus Wainwright, Shirley Manson, Jeremy Renner, Rosario Dawson, John Waters, Michael Stipe, Carrie Fisher, Winona Ryder, Courtney Love, Billy Corgan, Tom Waits. LeRoy saavutti sen, mistä moni taiteilija unelmoi: kulttimaineen yhdistettynä valtavirran julkisuuteen.

Albert perusti uuden punk-yhtyeen, jonka nimi oli Thistle. Hän väitti, että JT Leroy kirjoitti kaikki Thistlen sanoitukset. Albertin ystävä Jacob Brown työskenteli JT LeRoyn verkkosivuston parissa kaksi vuotta ilman korvausta. Brown sanoi myöhemmin, ettei hän koskaan epäillyt Albertin olevan LeRoy.

JT LeRoy kirja Sarah. Kuvassa näkyvä JT LeRoyn nimikirjoitus on väärennös, sillä LeRoyta ei ollut olemassa.

Vuodesta 2001 alkaen LeRoy alkoi esiintyä julkisuudessa peruukissa ja aurinkolaseissa – Albert oli suostutellut miehensä veljentyttären Savannah Knoopin esiintymään LeRoyna. Roolia varten Knoop (s. 1981) sitoi rintansa ja varustautui aurinkolaseilla ja vaalealla peruukilla. Knoopin esittämästä LeRoysta tuli tuttu näky Hollywoodin seurapiireissä. Albert kulki Knoopin mukana ja oli olevinaan brittiaksenttia puhuva assistentti Speedie, ja samalla hän ohjeisti Knoopia kulisseissa. LeRoy kirjoista haluttiin tehdä Hollywood-elokuvia.

Henkilöllisyyden paljastuminen

Vuonna 2005 New York Magazine julkaisi Stephen Beachyn artikkelin, jossa LeRoyn olemassaoloa epäiltiin ja Albert nimettiin oikeaksi kirjoittajaksi. Pian The New York Times paljasti, että 40-vuotias Albert kirjoitti kaikki J.T.:n kirjat, artikkelit ja tarinat, vastasi sähköposteihin J.T.:n nimissä ja puhui puhelimessa hänen äänenään käyttäen etelän aksenttia, jonka ajatteli sopivan J.T.:n kuviteltuun länsivirginialaiseen taustaan. The New York Times paljasti, että Albertin rikoskumppani Savannah Knoop oli 25-vuotias aloitteleva vaatesuunnittelija. Pian paljastuksen jälkeen Knoop lopetti LeRoyna esiintymisen. Nykyään hän on muotisuunnittelija ja elokuvantekijä,

Albert ei ole paljastuksen jälkeen julkaissut LeRoyn nimellä.

Elokuvaoikeudet ja oikeusjuttu

Antidote International Films halusi tehdä elokuvan Sarah-romaanista ja teki sopimuksen JT LeRoyn (Albertin) kanssa. Yritys nosti myöhemmin oikeusjutun petoksesta. Tuomioistuin määräsi Albertin palauttamaan 110 000 dollaria ja maksamaan 6 500 dollaria korvauksia. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan 350 000 dollaria oikeudenkäyntikuluja. Kirjailijaliitto Authors Guild jätti vetoomuksen Albertin puolesta. Asia sovittiin lopulta oikeuden ulkopuolella: Albert sai pitää teostensa tekijänoikeudet, ja Antidote sai osuuden hänen tulevista tuloistaan.

Albert kirjoitti alkuperäiskäsikirjoituksen Gus Van Santin elokuvaan Elephant, joka sai vuonna 2003 Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Palme d'Orin, ja hän toimi myös apulaistuottajana. Asia Argento ohjasi elokuvasovituksen kirjasta Petollinen on ihmissydän (The Heart Is Deceitful Above All Things), joka sai ensi-iltansa Cannesissa. Albert osallistui elokuvantekoon apulaistuottajana. Hän oli myöhemmin myös käsikirjoittamassa Jean-Claude Schlimin elokuvaa House of Boys.

Myöhempi ura

Albert kirjoitti käsikirjoituksen lyhytelokuvaan Dreams of Levitation ja työskenteli käsikirjoittajana tv-sarjassa Deadwood. Hänen kirjoittamansa Radiance-elokuva (2014) valittiin Bokeh-festivaalille Etelä-Afrikkaan. Hän oli vuonna 2016 pääosassa Jeff Feuerzeigin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Author: The JT LeRoy Story, joka sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla. Albertin tarinan kertoo myös Lynn Hershman Leesonin elokuva The Ballad of JT LeRoy.

Albert on kirjoittanut artikkeleita useisiin lehtiin, osallistunut valokuva- ja muotiprojekteihin ja puhunut muun muassa kirjamessuilla eri puolilla maailmaa. Tammikuussa 2023 Albert keskusteli San Franciscon kirjastossa näyttelijä-valokuvaaja Brooke Smithin kanssa 1980-luvun New Yorkin hardcore punk -skenestä.

Katso myös

Lähteet

  1. 1 2 Brigid Delaney: 'They called me the antichrist': JT LeRoy, Laura Albert and the literary hoax The Guardian. 28.12.2016. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Miranna Vainio: Dokumentti Nimimerkin takaa kertoo tarinan siitä, miten pitkälle kirjailija voi mennä tavoitellessaan menestystä Seura.fi. 9.6.2019. Viitattu 14.4.2025.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 Steve Rose: JT LeRoy unmasked: the extraordinary story of a modern literary hoax The Guardian. 20.7.2016. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ ”Jeremiah Terminator LeRoy”. Kristen Stewart, Laura Dern, Jim Sturgess (käsikirjoitus). Elevated Films, The Fyzz Facility Film One, Ingenious Media. 26.4.2019
  5. 1 2 3 4 5 Bruce Handy: The Boy Who Cried Author Vanity Fair. 29.4.2008. Viitattu 14.4.2025. (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 Reija Karkkonen: Teini keräsi ylistystä kirjoittamalla prostituutio- ja huumekokemuksistaan – sitten paljastui ruma totuus Ilta-Sanomat. 7.8.2022. Viitattu 14.4.2025.
  7. 1 2 3 4 5 6 Jack Boulware: She is JT LeRoy Salon. 8.3.2006. Viitattu 14.4.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Stephen Beachy: Who is JT LeRoy? The True Identity of a Great Literary Hustler New York Magazine. 7.10.2005. Viitattu 14.4.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Andrew Lapin: 'JT LeRoy': An Infamous Literary Fraud, Seen Through The Eyes Of The Fraudsters NPR. 25.4.2019. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Alan Feuer: In Writer’s Trial, a Conflict Over Roles of Art and Money The New York Times. 22.6.2007. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Alan Feuer: Writer Testifies About Source of Nom de Plume The New York Times. 20.6.2007. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Laura Albert tells the stranger-than-fiction story of JT LeRoy The Irish Times. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  13. 1 2 Who Is Laura? - Who Is JT LeRoy? Laura Albert. 11.10.2012. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Astrology and natal chart of Laura Albert, born on 1965/11/02 astrotheme.com. Viitattu 15.4.2025.
  15. ↑ ”Radiance”. Tom Lipinski (käsikirjoitus). Content Mode. 10.6.2014
  16. ↑ Radiance Archives Laura Albert. 8.2.2015. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Richard Brody: The Reductive Narrative Tactics of “Author: The JT LeRoy Story” The New Yorker. 13.9.2016. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  18. ↑ ”Author: The JT LeRoy Story”. Laura Albert, Bruce Benderson, Terrence Owens (käsikirjoitus). A&E IndieFilms, Complex Corporation, Fancy Film Post Services. 29.7.2016
  19. ↑ News & Appearances Laura Albert. 11.10.2012. Viitattu 15.4.2025. (englanniksi)
  20. ↑ ”Dialogue: Brooke Smith and Laura Albert, Sunday Matinee”. San Francisco Public Library (käsikirjoitus). 24.1.2023