| Levesque | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | todennäköisesti kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | 1870-luku |
| Alkuperäinen käyttö | villisian ja hirven metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Chien Levesque, Levesque Hound |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu aiemmin ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat; alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat; #23 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–35 kg |
| Säkäkorkeus | uros 65–72 cm, narttu 63–68 cm |
| Väritys | mustavalkoinen; vaaleat merkit poskissa ja silmien yllä |
Levesque on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu. Se kuului aiemmin FCI:n listalle, mutta pudotettiin sieltä pois harvinaistuttuaan.
Levesque oli lyhytkarvainen, hoikkarakenteinen, ensivaikutelmaltaan tyypillinen ranskalainen ajokoira. Pää oli pitkänomainen ja voimakas. Silmät olivat suuret, kallo leveä ja korvat pitkät. Kuono oli leveä ja melko pitkä, korvat riippuvat ja silmät vaalean kastanjanruskeat ja suurehkot. Raajat ja runko olivat pitkät ja rintakehä leveä ja syvä. Kaulanahka oli jonkin verran löysää. Häntä oli pitkä ja otsapenger selvästi erottuva. Lyhyen, sileän karvapeitteen väri oli mustavalkoinen, jossa oli poskissa ja silmien päällä erittäin haaleankeltaiset merkit. Urosten säkäkorkeus oli 65–72 cm ja narttujen 63–68 cm. Paino vaihteli 25–35 kg välillä.
Rotu oli ystävällinen ja helposti kiintyvä. Sillä oli älykäs ja lempeä ilme.
Bretagnelainen Rogatien Levesque jalosti rodun 1870-luvun alussa englanninkettukoiran, ison gascogne-saintongenajokoiran, isogascognenajokoiran ja grand griffon vendéenin välisistä risteytyksistä. Vuonna 1873 hän nimesi sen itsensä mukaan. Sitä käytettiin alun perin villisian ja hirven metsästykseen hevosajueessa. Se kuoli tiettävästi sukupuuttoon 1970-luvulla.lähde?
Viimeisiä jäljellä olleita yksilöitä käytettiin vuonna 1957 valko-mustan ranskanajokoiran jalostamiseen.