Villakoira

Villakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska
Määrä	Suomessa rekisteröity yhteensä 40 999
Rodun syntyaika	1500-luvulla
Alkuperäinen käyttö	lintukoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	keskimäärin 12 vuotta
Muita nimityksiä	caniche, Poodle, Pudel, puudel, puudeli, villis
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 2 Villakoira #172
Ulkonäkö
Paino	toy-: 3–4 kg kääpiö-: 4–6 kg keskikokoinen: 6–11 kg isovillakoira: 20–25 kg
Säkäkorkeus	toy-: 23–28 cm kääpiö-: 28–35 cm keskikokoinen: 35–45 cm isovillakoira: 45–62 cm
Väritys	musta, ruskea, valkoinen, harmaa, fawn, brindle, musta-valkoinen, ruskea-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, fawn-valkoinen, brindle-valkoinen, musta-fawn, ruskea-fawn, black and tan tai tricolor
Infobox OK

Villakoira (ransk. caniche) eli puudeli on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.

Villakoira oli vuonna 2018 kaikki muunnokset yhteenlaskettuina Ranskassa neljänneksi suosituin paikallinen rotu mutta tilastossa se on viidenneksi suosituin, koska madagaskarilainen coton de tuléar lasketaan virallisesti ranskalaiseksi roduksi^lähde?.

Suomessa rekisteröitiin vuonna 2025 eniten kääpiövillakoiria, toiseksi eniten keskikokoisia villakoiria ja kolmanneksi eniten toyvillakoiria. Harvinaisin muunnos isovillakoira ylsi kuitenkin sekin sadan suosituimman rodun listalle.

Ulkonäkö

Villakoira on kevytrakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin villava koira. Villakoiran tuuhea ja kihara turkki kasvaa jatkuvasti, eikä siinä ole erillistä aluskerrosta.

Villakoirat jaetaan FCI-maissa neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24–28 senttiä, kääpiövillakoira 28–35 senttiä, keskikokoinen villakoira 35–45 senttiä ja isovillakoira 45–62 senttiä. FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: ”isovillakoira” (standard), ”kääpiövillakoira” (miniature) ja toyvillakoira (toy). Keskikokoista villakoiraa ei tunneta tässä jaossa, vaan sitä vastaavat koot jakautuvat miniature- ja standard -luokkiin. Rotumääritelmä vaatii muiden muunnosten vastaavan mittasuhteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan keskikokoista villakoiraa.

Villakoiran säkäkorkeuden ja rungon pituuden tulisi olla osapuilleen sama ja sivuprofiilin (asennossa seisottaessa) neliömäinen. Selän tulisi olla suora, takajalkojen kulmauksiltaan hillityt, hännän korkealle kiinnittynyt ja suora, ei selän päälle kaartuva. Koiran tulisi kantaa häntänsä tyvestä katsoen pystyssä. Häntä tavattiin perinteisesti typistää ennen typistyskiellon voimaantuloa useissa Euroopan maissa, mistä syystä ei-ihanteelliset hännät ovat vielä varsin yleisiä rodussa. Niissä maissa, joissa typistys sallitaan, on rodun typistysmuoti muuttunut pidemmäksi, jopa typistämättömän näköiseksi. Villakoiran liikkeet ovat kevyet, eloisat ja ketterät.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa villakoiraa uskolliseksi ja oppivaiseksi, minkä vuoksi se on yleinen seurakoira. Yleisesti villakoiraa pidetään eloisana, yhteistyöhaluisena ja aktiivisena. Villakoira sopii hyvin myös erilaisiin koiraharrastuksiin kuten esimerkiksi agilityyn tai rally-tokoon.

Tutkimuksissa on todettu, että pienikokoiset villakoirat osoittavat keskimääräistä koiraa useammin aggressiota omaa omistajaansa kohtaan. Isovillakoirilla puolestaan kyseinen käytös on harvinaisempaa. Pienikokoisilla villakoirilla esiintyy keskimääräistä useammin pelkoa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan. Pelokkuutta esiintyy useammin juuri pienikokoisilla koirilla tutkimusten mukaan. Isovillakoirilla tällainen on harvinaisempaa.

Pienikokoiset villakoirat ovat myös yksi eroahdistuksen riskiroduista. Niillä myös esiintyy keskimääräistä useammin sisäsiisteysongelmia, joka ovat selvästi harvinaisempia isovillakoirilla. Toisaalta tutkimuksissa on tullut esiin, että koulutettavuuden osalta sekä isommat että pienemmät villakoirat ovat vähintään keskimääräisellä tasolla tai jopa paremmalla tasolla verrattuna muihin koirarotuihin.

Alkuperä

Rodun juuret ovat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa, missä sitä käytettiin noutavana koirana vesilintujen metsästyksessä. Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.

Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen. Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen, jonkin verran myös Suomessa.

Vuonna 1962 perustettiin Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry, joka on Suomessa villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään nykyään noin 1 000 yksilöä vuodessa. Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että villakoiran läheisimmät sukulaisrodut ovat havannankoira ja portugalinvesikoira.

Terveys

Villakoiria pidetään perusterveenä koirarotuna, mutta niilläkin on joitain perinnöllisiä sairauksia. Eri kokomuunnoksilla on alttius erityyppisiin sairauksiin. Kaikkien kokomuunnoksien keskimääräinen elinikä on noin 10–13 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita villakoiria. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet.

Luustoon ja niveliin liittyvät terveysongelmat liittyvät villakoiran kokomuunnokseen. Kääpiövillakoirilla, toyvillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy jonkun verran patellaluksaatiota, johtuen pienestä koosta. Vuosina 2010–2025 tutkituilla villakoirilla esiintyi patellaluksaatiota seuraavasti: toyvillakoira 14 %, kääpiövillakoira 10 % ja keskikokoinen villakoira 5 %.

Isovillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla seurataan myös lonkkaniveldysplasian ja kyynärniveldysplasian esiintymistä rodussa. Vähintään kohtalaista lonkkanivelsyplasiaa (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E) esiintyi vuosina 2011–2025 tutkituilla villakoirilla seuraavasti: keskikokoinen villakoira 5 % ja isovillakoira 3 %. Kyynäniveldysplasiaa esiintyi vastaavina vuosina seuraavasti: keskikokoinen villakoira 7 % ja isovillakoira 9 % .

Silmäsairauksista tyypillisimpiä villakoirille ovat puutteellinen kyynelkanavan aukko, ylimääräiset ripset (distichiasis) sekä kaihi. Lisäksi seurataan PRA-sairauden (etenevä verkkokalvon surkastuma) esiintymistä rodussa geenitestien avulla.

Osa perinnöllisistä sairauksista riippuu vahvasti kokomuunnoksesta. Toyvillakoirilla, kääpiövillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy parodontiittia (hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus). Sairautta pystyy jonkun verran ehkäisemään pesemällä koiran hampaat päivittäin hammasharjalla. Kaikkein pienemmillä kokomuunnoksilla (kääpiö- ja toyvillakoira) on havaittu myös chiaria-epämuodostumaa sekä syringomyeliaa. Isovillakoirilla esiintyy puolestaan toisinaan vatsalaukunkiertymä. Muita villakoirilla toisinaan esiintyviä sairauksia ovat SA-tauti, Addisonin tauti, epilepsia, legg-perthes, ruoka-aineallergia, atopia ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Joissain tutkimuksissa erityisesti kääpiövillakoirien on todettu olevan kroonisen tulehduksellisen suolistosairauden riskirotu.

Geenitestien yleistymisen myötä on havaittu, että varsinkin toyvillakoirilla, kääpiövillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy CDDY-retrogeeniä, eli rodut ovat kondrodystrofisia. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa selkärangan välilevyjen ennenaikaisen rappeutumisen ja altistaa välilevytyrälle.

Villakoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Villakoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 12–15 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.

Turkinhoito

Villakoiran kihara turkki vaatii säntillistä ja säännöllistä hoitoa ellei koiraa trimmata aivan lyhyeksi. Turkki takkuuntuu ja huopuu herkästi etenkin koiran ollessa nuoruusiässä. Villakoira pitää pestä aina ennen trimmaamista, jotteivät trimmausvälineet tylsyisi likaiseen turkkiin. Pitkässä turkissa olevan koiran peseminen on suuri työ, jossa aikaa kuluu etenkin pesua edeltävään takkujen selvittämiseen ja turkin kuivaukseen. Pidempi turkki on kuivatessa harjattava suoraksi, sillä kiharaksi jätetty karva takkuuntuu herkästi. Vaihtoehtoisesti villakoiran turkin voi myös antaa huopua nyöreiksi, joskin myös nyöriturkkia on säännöllisesti tarkkailtava ja hoidettava. Nyörien kuivuminen pesun jälkeen kestää erityisen kauan. Villakoirilta on tapana ajella kasvot, kaula, sukuelinten alue ja käpälät aivan lyhyiksi lähinnä tyyli-, perinne- ja siisteyssyistä; käpälät ovat poikkeus, koska pitkät tassukarvat keräävät herkästi kosteutta, kuraa, hiekkaa, roskia ynnä muuta, mikä aiheuttaa herkästi haavoja ja hankaumia varvasväleihin.

Villakoiran korvien sisällä olevat karvat kasvavat muun karvoituksen tavoin jatkuvasti, ja voivat hoitamattomana kasvaa korvakäytävään mytyksi, joka erityisesti korvavahaa kerätessään tai kiharaksi kasvaessaan voi muodostaa tulpan. Kaikilta villakoirilta onkin syytä nyppiä korvan sisällä kasvavat karvat ainakin osittain pois korvan ilmavuuden parantamiseksi ja tulehdusten ehkäisemiseksi.

Villakoiran trimmaaminen näyttelyturkkiin on vaativa työ, joka jätetään yleensä ammattitaitoisen trimmaajan tehtäväksi. Näyttelyturkin ylläpitäminen ilman muotoilun vaativuuttakin on suuri urakka omistajalle. Jos koiraa ei aiota käyttää näyttelyissä, turkin voi ajella ja muotoilla mielensä mukaan.

FCI:n hyväksymät viralliset näyttelyleikkausmallit ovat moderni leikkaus, mannermainen leijonaleikkaus (”continental”), skandinaavinen leijonaleikkaus (”pentuleijona”), pentuleikkaus ja englantilainen leijonaleikkaus, mutta myös terrierileikkausta on nähty kehissä. Näyttelymalleille yhteisiä piirteitä ovat pitkä muhkea karvoitus päässä, korvissa, kaulalla ja rinnassa, pyöreä tupsu hännässä sekä karvattomaksi ajellut kuono, kaula, käpälät, hännäntyvi ja sukuelinten alue. Mannermaisessa leijonaleikkauksessa koiran nilkoissa on pyöreät ”muhvit” ja etujalkojen yläosa sekä takaosa ajellaan paljaaksi lukuun ottamatta lonkkien päälle jätettäviä pyöreitä tupsuja. Lonkkatupsut eivät ole välttämättömät. Englantilaisessa leijonaleikkauksessa etujalat ovat paljaat ”muhveja” lukuun ottamatta, takaosa leikataan lyhyeksi ja takajalkoihin mutoillaan kahden paljaan raidan erottamat kolme melko tasakokoista, pyöreää ”muhvia”. Skandinaavisessa leijonaleikkauksessa koiran takaosan ja jalkojen turkki jätetään pitkäksi mutta rintaa lyhyemmiksi ja muotoillaan saksin. Moderni leikkaus muistuttaa skandinaavista leijonaa, mutta pään, korvien, niskan ja rinnan karvoituksen pituus on hillitympi. Pentuleikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta on muodoiltaan pyöreämpi ja ”pentumaisempi” ja vastaa pituudeltaan karvoitusta, jonka näyttelyikään ehtineen pennun voidaan otaksua ehtineen kasvattaa. Terrierileikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta korvalehdet ja häntä ajellaan paljaiksi. Villakoiran voi esittää nyöritettynä missä tahansa näyttelyleikkauksessa. Tällöin nyörien on oltava tarpeeksi pitkät, ainakin noin 20 senttimetriä.

Katso myös

• Villakoirapointteri
• Barbet
• Tiibetinterrieri

Lähteet

• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
• Suomen Villakoirakerho ry.
• Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto (pdf)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Villakoira.

• PCA – Poodle Club of America
• Svenska Pudelklubben
• Ranskan Kennelliiton virallinen rotumääritelmä moniväriselle muunnokselle (pdf)